Iivo Niskanen: Onnistunut Passo Di Lavazen leiri päättyi kolariin, jossa oli mukana onnea

Blogi 6.9.2021

Treenit

Takana on kolmen viikon korkeanpaikanleiri Italiassa. Leiripaikkana toimi Passo di Lavaze, joka on noin 1800 metriä merenpinnan yläpuolella. Korkeus on sama kuin tulevan talven Pekingin olympialaduilla, joten leiripaikaksi se valikoitui nimenomaan korkeuden perusteella. Treenit olivat pääasiassa pitkiä peruskestävyyslenkkejä, mutta toki sekaan mahtui rullauksilla myös yksi skiathlon-leirikisa ja pari ylämäkeen tehtyä intervallitreeniä, joista yksi Venäjän maajoukkueen kanssa. Mäkisten treenien vastapainoksi teimme leirin loppuosassa tasamaalla juosten neljä kertaa 2 kilometrin vetoja.

Passo Di Lavaze on minulle tuttu kisapaikka talvelta, mutta uusi tuttavuus kesällä. Kylä sijaitsi mäen päällä jylhien vuorten syleilyssä. Harjoitusolosuhteet olivat loistavat; pitkiä serpentiininousupätkiä niin rullasuksi- kuin jalkatreeneihinkin. Lisäksi kylällä oli uudenkarhea 3,5 kilometrin rullarata ja jalkalenkkireittejä vähintään riittävästi. Kuntosali oli oikeastaan ainut puuttuva asia. Saimme kuitenkin tehtyä voimaharjoitukset sovelletusti majoitusrakennuksen kellariin tehdyllä salilla.

Korkealla treenatessa täytyy olla hiukan tarkempana, koska korkeuteen pitää ensin sopeutua hyvin ja ylilyönnit harjoittelussa vaikuttavat palautumiseen voimakkaammin kuin merenpinnan tasolla. Seurasimme kropan tilaa ja palautumista muun muassa aamupainoa tarkkailemalla, yösykkeiden keräämisella ja happisaturaatiota mittaamalla. Pitkään leiriin kuuluu totta kai vaihtelevia tuntemuksia, mutta kaiken kaikkiaan leiri sujui erittäin hyvin, enkä joutunut tekemään kompromisseja harjoitussuunnitelmaan.

treenit

Kolari

Leirin viimeisen treenin loppuosassa huomasin rullasuksilla kovavauhtista alamäkeä laskiessani Venäjän valmentajan seisovan keskellä laskua edessäni ja kuvaavan videokameralla valmennettaviaan eri suuntaan. Hän ei huomannut minua riittävän ajoissa huuteluistani huolimatta. Väistin valmentajaa juuri siihen suuntaan, jonne hänkin yritti väistää. Törmäsin suoraan venäläiseen, jonka seurauksena molemmat kaaduimme. Liu’uin mahallani radan ulkopuolelle ja löin pääni maassa olleeseen puuhun. Törmäyksessä pahiten vahingoittuivat ylähuuli ja nenä. Kypärä suojasi pahimmilta iskuilta. Onneksi myös hiihtolasit olivat silmillä, sillä niihin tuli syviäkin naarmuja toisen silmän kohdalle. Lisäksi olkapääni sai mojovan tällin ja pieniä mustelmia sekä pintanaarmuja löytyy vieäkin pitkin kroppaa, mutta ei mitään vakavaa. Venäläiset olivat heti auttamassa minua, sillä heidän kaverille ei käynyt pahemmin. Venäläisten lääkäri antoi minulle heti ensiavun mökillämme, jonka jälkeen lähdettiin sairaalaan. Olin kuvattavana ja tikattavana paikallisella lääkärillä jo parikymmentä minuuttia kolarista. Näin ollen ehdin jopa suunnitellulle kotiinpaluulennolle, vaikka kiirehän siinä meinasi tulla.

Sinänsä tapaus oli turhauttava, koska rullaradan pitäisi olla esteetön paikka kovaa hiihtämiseen, eikä jalankulku radalla ole sallittua. Onni onnettomuudessa kuitenkin oli, että selvisin ilman murtumia ja hampaiden katkeamisia. Myös tapaturman ajankohta oli paras mahdollinen. Sain vedettyä tärkeän leirin muutamaa minuuttia vaille loppuun ja kolarista toipuminen on tapahtunut leiristä palauttavalla jaksolla.

Tärkeä yhteistyö

Urheilu Mehiläisen ja minun henkilökohtaisen lääkärini Mira Tuovisen yhteistyö osoitti jälleen kerran arvokkuutensa. Mira tarkasti minut heti etänä ja Suomeen palattuani kävin huolelliset tutkimukset Urheilu Mehiläisen toimesta. Näyttääkin siltä, että kaikki on hyvin, ja haavaa on ommeltu Italiassa niin taidokkaasti, ettei sitä tarvitse tikata uudestaan Suomessa. Tikit minulta poistettiin viime viikon lopulla. Kotiin palattuani olen harjoitellut rauhallisesti ja paluu normaalitreeneihin on nyt sallittu.

Suomalainen sauna

Passo di Lavazessa majoituimme miesten maajoukkueella yhteen isoon mökkiin, koska hotellikapasiteettia ei pienellä paikkakunnalla ole määräänsä enempää. Tämä oli mukavaa vaihtelua pieniin hotellihuoneisiin, jollaisissa yleensä leireillä asustamme. Pienet huoneet ovat toki parempia terveenä pysymisen näkökulmasta, mutta onneksemme selvisimme leirin ilman sairastumisia. Laitoimme aamiaisen mökillä ite. Jokaisella oli muutama puuro- ja kahvinkeittovuoroa leirin aikana sekä siivousvuorot. Puurot sekä kahvit ja keittimen kannoimme mukanamme Suomesta. Puuron lisäksi tarjolla oli keitettyjä tai paistettuja kananmunia, kokista riippuen. Croisantit nutellalla oli myöskin suosittu osa aamiaista.

Mökin omistaja oli tunnettu hiihtomies, ensimmäinen italialainen ja ei-pohjoismainen maastohiihdon olympiavoittaja Franco Nones. Nykyään noin 80-vuotias herra, kävi pari kertaa vierailemassakin mökillämme. Hän kertoi, että oli voittanut mökissä olevan saunan kiukaan aikoinaan Suomesta kisoista. Harvoin sitä Italiasta löytyy suomalainen sauna ja puukiuas, joten saunoessahan ne meidän illat sitten pääasiassa kuluivat.

maajoukkue

Treeni ravihevosen Bismark Comeryn kanssa

Katsoimme leirillä myös meidän hiihtäjämiesten yhteisomistuksessa olevan hevosen Bismarck Comeryn kilpailua, jossa se sijoittui hienosti toiseksi. Siitä innostuneena koukkasin kotimatkalla Lahdessa ajamassa pitkästä aikaa Bismarckin kanssa treenin. Lähdimme Jokimaan ratatalleilta ja kävimme 12 kilometrin lenkin lähimaastoissa hevoselle sopivaa rauhallista vauhtia. Bismarkin valmentaja Iikka Nurmonen ajoi toisella hevosella mukanani. Biscmarkin seuraava startti koittaa tällä viikolla Tampereella, joten on mielenkiintoista nähdä, miten juoksu maistuu tuon treenin jäljiltä.

Minulla on aikaa seuraavaan leiriin ja kisaan vähän enemmän. Leireilemme Vuokatissa 17.-24.9. Leiriohjelmaan sisältyy rullahiihdon SM-kisat 18.-19.9. Odottavaisin mielin talvea kohti, onhan ensi kuun jälkeen jo marraskuu.

-Iivo

iivo ja hevonen

ohjastajat