Hyvinvointialueiden ensimmäisessä vuodessa oli paljon hyvää

Julkista keskustelua seuraamalla näytti siltä, että hyvinvointialueiden ensimmäinen toimintavuosi eteni kriisistä toiseen. Negatiivinen uutisointi oli niin voimakasta, että enemmistö suomalaisista suhtautunee kriittisesti alueiden kykyyn suoriutua tulevien vuosien haasteista.

Hyvinvointialueiden hallintojärjestelmää on moitittu raskaaksi ja turhaa byrokratiaa tuottavaksi. Varmasti joillain alueilla tätä sopiikin kriittisesti tarkastella. Hyvänä esimerkkinä päinvastaisesta toimii alueiden hankintaorganisaatiot, joista monessa on niukasti julkisten hankintojen ammattilaisia ja jotka vastaavat 10 miljardin euron ostopalvelukokonaisuudesta. Kaikkien alueiden olisi hyvä jatkossa pystyä tuottamaan Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialueet sekä Pirkanmaan hyvinvointialueiden Digiklinikkahankkeiden kaltaisia laatuun, vaikuttavuusperusteisuuteen ja hyvään asiakaskokemukseen perustuvia hankintoja.

Hyvinvointialueiden määrästä keskusteltaessa monelta on unohtunut, että aiemmin sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden järjestämisvastuullisia kuntia, kuntayhtymiä ja sairaanhoitopiirejä oli yli 150. Uudessa sote-järjestelmässä pienimmänkin alueen budjetti on lähes 400 miljoonaa euroa mikä vastaa Jyväskylän kaupungin vuosittaisia toimintamenoja. Rohkea palvelujen uudistaminen yhdessä yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa on merkittävästi helpompaa tässä uudessa mallissa, koska alueilla on kokonaisvastuu väistämättömästi yhteen nivoutuvasta sosiaalipalveluiden, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kokonaisuudesta. Mehiläinen haluaa jatkossakin olla hyvinvointialueiden ensisijainen kumppani tässä työssä.

Kestämättömän pitkäksi kasvaneiden erikoissairaanhoidon jonojen purkamiseksi osa alueista päätti hyödyntää yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa. Näin tekivät mm. Päijät-Häme, Kanta-Häme sekä Pohjois-Pohjanmaa. Vuoden lopulla Pohjois-Savossa lanseerattiin tekonivelleikkausten palveluseteli; toivottavasti muutkin alueet kiinnostuvat tästä kustannustehokkaasta keinosta parantaa erikoissairaanhoidon saatavuutta. Samaa yhteistyömallia voi hyödyntää myös perusterveydenhuollossa; Keski-Uusimaa sekä Varsinais-Suomi ovat lanseeranneet uudenlaisen yleislääkäri-palvelusetelitoiminnan, joka ottaa aiempaa paremmin huomioon hoidon jatkuvuuden vaatimuksen.

Myös palvelujen kokonaisulkoistukset jatkuivat osalla alueista. Hyvänä esimerkkinä Helsingin kaupungissa käytössä oleva kahden terveysaseman palveluiden hankinta sekä Harjun Terveyden sote-keskuspalveluiden laajentuminen Hartolan kunnan asukkaille.

Erityisen mielenkiinnon kohteena monella hyvinvointialueella on ollut sote-palvelujen rohkean uudistamisen osalta ns. allianssimalli, jota on vuodesta 2018 alkaen toteutettu Tampereella Tesoman kaupunginosassa. Tämä Suomessa ainutlaatuinen julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin palvelukokonaisuus on toimintansa aikana alittanut sille asetetun tavoitekustannuksen ja lisännyt palvelujen vaikuttavuutta samalla kun tesomalaisten tyytyväisyys palveluihin on kasvanut.

Yhteinen haaste koko toimialalle on kasvava pula ammattitaitoisesta henkilöstöstä. Yksityinen sektori ja muutamat hyvinvointialueet ovat jo muutaman vuoden ajan rekrytoineet avustavaa henkilöstöä sekä Suomesta että ulkomailta ja näin vapauttaneet ammattilaiset tekemään koulutuksensa mukaista työtä. Toivottavasti nämä hankkeet käynnistyvät kaikilla alueilla vuoden 2024 aikana.

Blogin kirjoittajina Mehiläisen myyntijohtaja Kimmo Kivelä sekä BeeHealthyn kaupallinen johtaja Sampo Oksanen.