Kaisa Arrateig: Valmentajan jaksamiseni ABC

Blogi 21.6.2021

Olen aina ollut taipuvainen sekoittamaan arjen ja työn. Uskoakseni monelle valmentajalle käy näin, kun rakkaasta harrastuksesta tulee työ, jonka tuntikehys on kaikkea muuta kuin kahdeksasta neljään. Nuorena valmentajana koin työntäyteisen arjen omanani, enkä koskaan kyseenalaistanut työn kuormaa.

Valmentaminen oli elämäni, joten työ oli elämäni. Halusin antaa kaikkeni, enkä osannut erottaa työidentiteettiä erilliseksi osaksi minuudestani.

A Omien voimien tunnistaminen

Oman jaksamiseni ABC:n A on oman itsen tunnistaminen ja omien voimavarojen ymmärtäminen. Perheen myötä olen osannut lähteä rakentamaan valmentajuuttani erilaiseksi. Osaksi tietoisesti pakottamalla, osaksi arjen vaatimusten muuttuessa olen oppinut, että työni on olla valmentaja, johon luonnostani suhtaudun intohimoisesti, mutta minuuteni rakentuu monista muistakin asioista. On ollut oma prosessinsa kasvaa ymmärtämään mitä oma identiteettini pitää sisällään: titteli valmentaja on iso osa sitä, kuten myös äiti, puoliso, tytär, ystävä, kokkailija ja liikkuja.

Kun on sinut itsensä kanssa, pystyy kohtaamaan valmennettavat ja valmennustyön paineet ja auttamaan yksilöitä ja joukkuetta kohti päämääriä. Supervoimani on nykyisin kyky rajata työmäärää ja priorisoida muutakin kuin työtä, jotta energia ja hyvä fiilis säilyy.

Jossain vaiheessa huomasin murmuttavani jatkuvasti, että tekemistä on liikaa, enkä ehdi tehdä mitään kunnolla. Siihen auttoi työnkuvan uudelleenorganisointi. Työnantajan uskallus, valmennustiimin rohkeus ja urheilijoiden ja vanhempien luottamus mahdollisti systeemin, jossa voimme jakaa vastuuta usealle valmentajalle. Myös arjen valmennusviikon tiivistäminen viisipäiväiseksi on saanut akut latautumaan uudella tavalla.

Valmentajan työssä haastavaa on ennalta-arvaamattomuus, joka on osa urheilijoiden ja joukkueiden luotsaamista. Valmentajalla on koko ajan monia asioita ratkaistavana, suunnitelmia tehtävänä ja valmennussuhteita koukeroineen hoidettavana. Samat seikat, jotka tekevät valmentajan työstä huikean hienon, saattavat välillä uuvuttaa, jopa polttaa loppuun. Ei valmentajan eikä seuran työ ole toimia asiakaspalvelijoina, vaan auttaa urheilijoita kehittymään. Olen kiitollinen, että olen aina urallani saanut kokea luottamusta ja keskittyä työhöni, jonka kautta luistelun tuoma ilo ja kokemukset ovat nousseet keskiöön.

B Yhteisö ympärilläni

Muutaman kerran olen itse kokenut, että nyt en enää jaksa. On ollut tärkeää, että ympärillä on ollut ihmisiä, joille olen voinut purkaa huolia ja etsiä ratkaisuja. Kollega, ystävä tai mentaalinen valmentaja on auttanut oivaltamaan asioiden mittakaavan ja huolien jakaminen on saanut jatkamaan valmennusta. Yhteisööni kuuluu valmennustiimi, jossa keskustelu ja asioiden jakaminen onnistuu sekä HTK-vanhempien, vapaaehtoistoimijoiden ja seuran tuki. Tärkeitä ovat myös sidosryhmät, kuten Urheilu Mehiläinen, jonka kautta olen päässyt käymään mielenkiintoisia keskusteluja urheilupsykologi Tuomas Grönmanin kanssa.

Joukkueen lääkärin Riina Komosen kanssa olemme pohtineet kokonaiskuormitusta ja jaksamista ja sen seurantaa. Ymmärrys huippuseuran ja huippujoukkueen eteenpäin viemisestä on tärkeää ajan ja ajattelun muuttuessa. Helsinki Rockettes panostaa harjoitteluun yli 20 tuntia viikossa. Olympiastatuksen puuttuessa ammattimaisesti urheilevat luistelijat joutuvat hoitamaan urheilun rinnalla opiskelun tai työn, joten kokonaiskuorma kasvaa urheilijoillakin helposti raskaaksi. Taidon ja ominaisuuksien lisäksi urheilija tarvitsee rahaa ja aikaa pystyäkseen panostamaan täysillä.

C Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen

Valmentajana haluan antaa 100 % itsestäni urheilijoille, jotka satsaavat paljon. Iän karttuessa olen ymmärtänyt, että aakkosteni C on omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Oma liikuntaremonttini on nostanut fyysisen jaksamiseni uudelle tasolle ja taikonut polvikivut pois. Mielen jaksamiselle pitkät kävely- ja juoksulenkit luonnossa puolison, ystävän tai äänikirjan kanssa ovat parasta palautumista. Terveellisellä ruokavaliolla saan energian riittämään ja hyvinvoivassa kropassa on hyvä olla.

Optimistina haluan uskoa, että korona on nyt selätetty ja jaksamista pandemian aikaan voi tarkastella oppimiskokemuksena. Itselle poikkeusaika opetti paljon ja uskon kehittyneeni valmentajana paremmaksi tämän toivottavasti ainutkertaisen episodin kautta.

Mitään ei voi enää pitää itsestäänselvyytenä, ja esimerkiksi seuraava kilpailumatka on monessa mielessä huikea juttu. Saan tavata kaikki lajiperheeseen kuuluvat ihmiset ja joukkue saa elää yhteisen kokemuksen, johon valmistaudutaan yhdessä ja joka tsempataan tiiminä.

Kilpailuissa kulminoituu myös huippu-urheilun erityisominaisuus, tavoitteellisuus. Joukkueen eteenpäin auttaminen on mahdollista, kun selkeä tavoite on olemassa. Korona-ajan epätavallinen arki ja kilpailuiden puuttuminen pakotti kyseenalaistamaan joidenkin spesifien taitojen harjoittelun merkityksen, mutta onneksi se nosti perustaitojen ja yksilön ominaisuuksien kehittämiseen tukemisen etusijalle.

Pettymys kaksien MM-kisojen peruuntumisen vuoksi jättää jossittelulle tilaa. Olisiko Helsinki Rockettes napannut maailmanmestaruuden 2020 tai 2021 MM-kilpailuissa jää selvittämättä, mutta antaa asennetta ja osaamista harjoitteluun kohti 2022 MM-jäitä.

Nauti, sinä osaat!

Kaisa Arrateig on valmentanut Helsinki Rockettes -muodostelmaluistelujoukkuetta vuodesta 1997. Kaisa on ammattivalmentaja ja kasvatustieteen maisteri. Helsinki Rockettes on Helsingin Taitoluisteluklubin maineikas muodostelmaluistelujoukkue, joka on voittanut useita MM-mitaleja, joista MM-kultaa 2008, 2010 ja 2011. Hallitseva Suomen mestari Rockettes on Urheilu Mehiläisen yhteistyöjoukkue.

Lisää aiheesta