Lääkärin vastaanotolla myös vanhemmalla on iso vastuu

Blogi 21.10.2020

Lastenkirurgian erikoislääkärinä tapaan potilaita keskosista teineihin. Lastenkirurgia on monipuolinen ja laaja erikoisala. Tyypillisiä hoidettavia vaivoja ovat muiden muassa tuki- ja liikuntaelinten kivut ja vammat, kuten murtumat ja nyrjähdykset. Vastaanotolle tulee paljon myös potilaita, joilla on mahakipuja, tyriä, virtsa- ja sukuelinten vaivoja, ihomuutoksia ja synnynnäisiä poikkeavuuksia.

Valmistuin lääkäriksi vuonna 1997 ja lastenkirurgiksi 2010, ja yhä tulee vastaan harvinaisia sairauksia ja vammoja, joihin en ole aiemmin törmännyt. On innostavaa, että saan edelleen opiskella ja perehtyä uuteen.

Periaatteeni vastaanottotyössä on, että puhun lapselle hänen ikänsä mukaisesti, jotta hän ymmärtää ja tuntee olonsa turvalliseksi. En sano lapsen kuullen asioita, jotka voisivat pelottaa häntä. En esimerkiksi puhu leikkauksesta tai poistamisesta, vaan hoitamisesta ja korjaamisesta. Voin sanoa puudutusvoiteen olevan taikarasvaa, jota käytetään, ettei satu niin paljon. Pienet vauvat ja taaperotkin usein tyyntyvät, kun heille puhuu rauhoittavasti, vaikka eivät vielä sanoja ymmärräkään.

Teini-ikäisille puhun asiallisesti ja kiertelemättä, mutta liian rankkoja juttuja ei heillekään pidä jakaa. Jos on vaikka vamma tai sairaus, joka saattaa aiheuttaa pitkäaikaista kipua tai rajoitusta elämään, lapsen kannettavaksi ei tarvitse antaa sellaista pelkoa. Kerron asian vanhemmille, jotta he osaavat huolehtia kontrollikäynneistä.

Itselläni on viisi lasta, nuorin on 11-vuotias ja vanhin 20-vuotias, ja heidän urheiluharrastustensa myötä olen kiinnostunut esimerkiksi urheilulääketieteestä. Äidiksi tuleminen muutti minua myös lääkärinä ja opetti ymmärtämään lasten oireita vanhemman näkökulmasta. Joskus hoidossa on useampia vaihtoehtoja, joihin kaikkiin liittyy hyötynsä ja riskinsä. Esimerkiksi joidenkin murtumien hoidossa on valittava leikkaus- tai kipsihoidon välillä. Saatan tällöin miettiä, miten haluaisin omaa lastani hoidettavan. Pohdinnan jälkeen päätöksen tekeminen on paljon helpompaa.

Vastaanotolla vanhemmalla on iso vastuu. Vaikka asiat voivat olla vakavia, niihin pitää pystyä suhtautumaan rauhallisesti. Jos vanhempi on hermostunut, lapsikin alkaa pelätä. Vanhemman kannattaakin jutella oma huolensa lääkärin kanssa kahdestaan, jotta pystyy antamaan lapselleen tukea ja turvaa.

Aiemmin ehkä ajateltiin, että kirurgin toimenkuvaan ei kuulu potilaan tai vanhemman psyykkinen jaksaminen, mutta huomaan herkästi, jos lapsella tai perheellä näyttää olevan rankka vaihe meneillään. Saatan kysyä, saako vanhempi kotitöissä tai lastenhoidossa apua ja pystyykö hän nukkumaan. Monesti sanon, että unohda siivoukset. Talon voi laittaa kuntoon myöhemminkin. Pidän tärkeänä myös sitä, että onnettomuuksissa tai kroonisen sairauden kohdatessa lapselle ja nuorelle tarjotaan keskusteluapua.

Työssäni minulle tulee hyvä mieli, kun huomaan asioiden olevan perheessä hyvin. Kun perheenjäsenillä on vahva ja hyvä suhde keskenään, tiedän heidän selviävän, vaikka lähtötilanne olisi vaikea.

Lempimuumihahmoni?

Seesteinen ja rauhallinen Muumimamma, joka huolehtii kaikista läheisistä ja vieraista tasapuolisesti. Ihailen sitä, että Muumimamman mielestä kaiken ei tarvitse olla järjestyksessä ja hallinnassa, vaan aina on tilaa luovuudelle ja seikkailuille.

Blogitekstin kirjoittaja on yleislääkäri ja lastenkirurgian erikoislääkäri Johanna Rättyä, jonka vastaanotto on Oulun Mehiläisessä.