Miten reagoimme järkyttäviin tapahtumiin?

Blogi 13.11.2017

Kun tapahtuu jotain yllättävää ja järkyttävää, reagoimme usein yksilöllisistä eroista huolimatta yllättävänkin samankaltaisesti. Mielen reagointitavat ovat automaattisia ja niiden tarkoitus on auttaa selviytymään järkyttävästä tilanteesta. Tapahtuneen prosessointi voi kuitenkin kestää hyvinkin eri verran yksilöllistä eroista riippuen.

Alkureaktiosta mielelle aikaa sopeutua

Alkuvaiheessa sokkitila antaa mielelle lisää aikaa sopeutua uutiseen, jota se ei heti pysty käsittelemän. Suurin osa ihmisistä säilyy toimintakykyisenä järkyttävässäkin tilanteessa, pieni osa menee paniikkiin tai lamaantuu.

Sokkivaihe kestää, tapahtuman järkyttävyydestä riippuen, muutamista minuuteista muutamiin päiviin. Välittömiä tyypillisiä fyysisiä reaktioita ovat, mm. vapina, sydämen nopeutunut syke, hengityksen tiheneminen, vilun väreet tai puutuminen.

Sokkivaiheessa ihminen voi vaikuttaa joko täysin rauhalliselta ja tunteettomalta tai näyttää voimakkaitakin tunteita. Olo voi tuntua epätodelliselta, ja tapahtumaa voi olla vaikea uskoa todeksi. Käsitys ajasta saattaa muuttua; aika voi tuntua paljon pidemmältä tai lyhyemmältä. Kun alun sokkivaihe menee vähitellen ohi seuraa vaihe, jossa reaktiot ovat voimakkaimmillaan.

Järkyttävän tapahtuman kokeneen oma historia, aikaisemmat traumaattiset kokemukset ja niiden käsittely, henkiset voimavarat tapahtumahetkellä ja sosiaalisen tuen saatavuus vaikuttavat järkyttävään tapahtumaan reagointiin ja kriisistä toipumiseen.

Entä jos…?

Reaktioiden voimakkuutta selittää osin se, että emme reagoi pelkästään siihen, mitä on tapahtunut, vaan mieli käsittelee myös sitä, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua – esimerkiksi ”jos olisin tänään kulkenut normaalia reittiä, olisin osunut juuri tapahtumapaikalle”. Ihminen voi myös turhaan syyttää itseään siitä, ettei pystynyt estämään tapahtunutta.

Esimerkiksi 2017 elokuussa tapahtuneen Turun puukotusvälikohtauksen jälkeen moni turkulainen mietti sitä, mitä kaikkea olisikaan voinut tapahtua, jos olisi sattunutkin kulkemaan tapahtumapaikan ohi tilanteen ollessa päällä.

Järkyttävän tapahtuman sattuessa ihmisillä on myös valtava tarve saada mahdollisimman paljon tietoa siitä mitä on tapahtunut. Sosiaalisen median kautta lähti Turunkin tapauksessa liikkeelle paljon huhuja ja väärää tietoa, mikä omalta osaltaan lisäsi ihmisten pelkoa. Oikea ja virallinen tieto on tärkeää.

Kannattaa harkita, voisiko esimerkiksi sosiaalisesta mediasta pitää taukoa, rauhoittua kunnolla ja keskittyä tekemään olonsa turvalliseksi. On hyvä ”ympäröidä itsensä pehmeillä asioilla”, viettää aikaa perheen kanssa ja pyrkiä jatkamaan normaalia elämää mahdollisimman pian.

Miten tukea muita?

Jos haluaa tukea läheistä, joka on kokenut jotain järkyttävää, tulisi antaa hänen puhua tapahtumasta uudelleen ja uudelleen sen sijaan, että koittaisi saada hänet unohtamaan tapahtuma tai ajatteleman muita asioita. On hyvä antaa tilaa voimakkaille tunteille, vaikka läheisen kärsimyksen herättämää omaa ahdistusta onkin vaikea kestää. Käytännön apua on hyvä tarjota.

Kun tapahtumaan on jo saatu etäisyyttä ja arki palautunut normaaliksi, on hyvä ymmärtää, että trauman käsittely voi jatkua trauman kokeneen mielessä vielä pitkään, vaikka hän ei koe enää tarvetta puhua siitä. Läheisen tulisi kunnioittaa järkyttävän tapahtuman kokeneen omaa tapaa käsitellä asiaa, koska ihmiset käsittelevät asioita eri tavoilla.

Oma arvomaailma joutuu arvioitavaksi

Järkyttävät tapahtumat saavat meidät usein miettimään uudelleen arvomaailmaamme, kun tarkastelemme asiaa pidemmän aikavälin näkökulmasta. Perheen ja läheisten ihmissuhteiden arvo yleensä kasvaa, kun tiedostaa, että kenelle tahansa voi koska tahansa sattua oikeastaan mitä tahansa.

Tapahtuman jälkeen turvallisuudentunne järkkyy. Turun tapauksessa esimerkiksi monet pelkäsivät liikkua keskustan tuntumassa. Samalla huoli läheisten ihmisten turvallisuudesta oli suurta. Onneksi turvallisuuden tunne Turussa vaikuttaa palautuneen melko nopeasti. Tapahtumapaikalle jälkikäteen kertynyt kukka- ja kynttilämeri osoittivat, että tämä on ollut turkulaisten yhteinen suru, jota myös työstetään yhdessä.

Milloin asiantuntijan apu on tarpeen järkyttävän tapahtuman jälkeen?

– Jos jokin tapahtuma herättää voimakkaita tunteita ja reaktioita, kannattaa 3–5 vuorokauden kuluessa käydä tapahtunutta läpi ammattilaisen kanssa. Yksittäisen trauman jälkeen riittää usein lyhytkestoinen tuki ja voinnin seuranta.

– Jos tapahtuma pysyy mielessä vielä viikkojenkin jälkeen aiheuttaen ahdistusta, pelkoa tai muita elämää haittaavia oireita, kuten unihäiriöitä, kannattaa hakea apua. Apua voi hakea kriisikeskuksesta, työterveyshuollosta tai terveyskeskuksesta

– Tyypillisiä traumaperäisiä stressireaktioita ovat väkisin mieleen tunkevat kuvat ja ajatukset tapahtumasta, univaikeudet, painajaiset, varuillaan olo ja ruokahalun muutokset. Trauman kokenut käy läpi suuren tunnekirjon: ahdistusta, pelkoa ja avuttomuuden tunnetta.

Ei voi sanoa, että mikään reaktio olisi epätavallinen reaktio. Voi pikemminkin sanoa, että yksilölliset reaktiot ovat normaaleja, mutta tilanne on epänormaali.

Sari VäistöBlogitekstin on kirjoittanut työpsykologi Sari Väistö, joka uskoo, että usein omat selviytymiskeinoihin liittyvät voimavaramme ovat isommat kuin uskommekaan. Olemme yllättävän hyviä selviytyjiä.

Jatka keskustelua blogin aiheesta Mehiläisen Twitterissä , LinkedInissä  ja Facebookissa !

Lue lisää: Miten toimia yllättävässä kriisitilanteessa?