Alppihiihtäjä Erika Pykäläinen: Kuntoutuminen kevään kisarinteille oli tärkeä etappi matkalla huippukuntoon

Blogi 25.3.2021

Moikka,

Aika menee todella nopeasti, olen jo päässyt laskemaan ja peräti kilpailemaan! Heti loukkaantumisen jälkeen, kun en vielä osannut ennustaa nilkan osalta oikein mitään, asetin toiveeksi, että pääsen tällä kaudella takaisin kilpailemisen makuun. Tähän mennessä olen jo paluuni aikana kilpaillut 15 kertaa ja kisakautta on vielä jonkun verran jäljellä.

Uuden vuoden tienoilla pääsin takaisin keppien kiertelyyn. Siitä vajaan kolmen viikon jälkeen olin taas Keski-Euroopassa ja kisasin ensimmäisen kilpailuni Italian Kronplatzin maailmancupin osakilpailun. Oli erittäin vaativa paluukisa, sillä rinne on yksi kiertueen vaativimpia. Kisa hieman jännitti kehon sekä tuloksen osalta, mutta kisalaskussa ei ollut mitään tuntemuksia nilkassa. Tämä oli erittäin tärkeätä todistaa itselleni, ja kisa varmistisen, että nilkka kestää! Suurin työ on vielä jäljellä, nimittäin se henkinen paluu, ja että saan itsevarmuuteni tasolle, jossa voin antaa kaikkeni koko laskun ajan.

Alppihiihdon MM-kisat Italian Cortinassakin tuli käytyä. Laskun epävarmuus näkyi selvästi suorituksissa. Joukkuekisassa voitin oman eräni Italialaista Lara Della Mea vastaan ja suurpujottelussa laskin sijalle 29. Tuloksellisesti ihan ok, mutta laskut jäivät silti vaisuiksi. Kisat olivat kuitenkin tärkeä osa paluutani, ja vaikka niistä jäi itselleni hampaankoloon, saimme ainakin nauttia uskomattoman hienosta kelistä ja olosuhteista.

Erika Pykäläinen

Kovasti teen edelleen työtä, jotta saan nilkkani takaisin entiselleen, mutta fakta on se, että siihen menee oma aikansa. Kuntoutusta jatkan omin avuin läpi koko kauden, sekä siitä eteenpäinkin. Olen loukkaantumisen jälkeen huomannut, että jokainen rinnepäivä ei ole itsestäänselvyys. Olen oppinut ennakoimaan nilkan voinnin, sekä tarvittaessa ottanut useamman päivän lepoa.

Näin kauden keskellä on vaikeaa ylläpitää fyysistä kuntoa, jonka kesällä olen rakentanut. Tällä kaudella olen pyrkinyt ylläpitämään kesän aikana saavuttamani kuntoa paremmin, ja olen myös pyrkinyt työstämään heikkouksia kauden aikana. Kuten olen ennenkin sanonut, kehonhuollostani en tingi, ja se on tärkeä osa palautumista. Meillä ei ole reissuissa fysioterapeutti mukana, joten kaikki on omalla vastuulla.

Aikuisten MM-kisojen jälkeen vuorossa oli Nuorten MM-kisat Bulgarian Banskossa. Kisat menivät tuloksellisesti ihan okei - olin Super G -kisan 8. ja suurpujottelukisan 9. Suurpujottelukisan tulos oli pieni pettymys, ja päätin, etten enää ensi kaudella jatka matkaa ilman palkintopallisijaa. Super G -kisasta jäi taas loistava fiilis, ja radan yläosaa laskin hyvin.

Nyt tuntuu siltä, että olen taas alkanut löytämään saman fiiliksen, joka minulla oli ennen loukkaantumista. Edellisellä viikolla laskin nimittäin urani parhaimmat tulokset! Laskin ensin Kronplatzin suurpujottelun FIS kisoissa kaksi kertaa palkintopallille ja sen jälkeen eurooppacupin suurpujottelun päätöskisoissa numerolta 35 sijalle 7. Tulokset antoivat hyvän FIS pisteparannuksen, joka edesauttaa tekemistäni ensi kaudella sekä eurooppa- että maailmancupissa.

Huhtikuussa kilpailen ja harjoittelen Suomen lumilla. Odotan innolla, että pääsen kilpailemaan SM kisoissa taas viime kauden peruuntumisen jälkeen!

Kivaa kevään odotusta kaikille!

-Erika