Mitä uusi suositus sairauspoissaloista tarkoittaa työnantajalle ja työntekijälle?

Blogi 25.11.2019

Käypä hoito -suositus sairauspoissaolon tarpeen arvioinnista julkaistiin alkusyksystä 2019. Diagnoosikohtaisten sairauspoissaolojen pituuksien sijaan suositus keskittyy jäljellä olevan toimintakyvyn yksilölliseen arviointiin työnkuva huomioiden. Mehiläisen lääkäreillä on jo muutaman vuoden ajan ollut käytössään raportti siitä, miten omat sairauspoissaolon kirjoittamiskäytännöt vertautuvat Mehiläisen muihin lääkäreihin yleisesti ja oman erikoisalan sisällä. Raportilta lääkäri näkee kirjoittamiensa sairauspoissaolojaksojen pituudet diagnoosiluokittain. Työkalu tukee lääkäreitämme sairauspoissaolojen pituuksien arvioinneissa ja antaa sekä työntekijälle että työnantajalle varmuuden siitä, että sairauspoissaolon pituus on arvioitu objektiivisella tavalla. Mehiläisen hoidon laatu ja vaikuttavuus ohjaavat kaikkea tekemistämme ja raportit ovat yksi monista työkaluista sen toteutumiseen arjessamme.

Työterveyslääkäri on paras asiantuntija arvioimaan sairauspoissaolon pituutta ja työhön paluun mahdollisuuksia

Omasta näkökulmastani Käypä hoito -suosituksen sanoma on selkeä. Työterveyslääkärin asiantuntemusta tulee käyttää aina, kun sairauspoissaolo uhkaa pitkittyä. Isommassa kuvassa tämä liittyy hoitoketjujen kehittämiseen siten, että työterveyshuollon rooli on näissä selkeästi kuvattuna. Työtä tämän eteen on jo tehty ja alueittain hoitoketjuista on jo saatu aidosti toimivia, erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon yhdistäviä kokonaisuuksia potilaan toipumisen parhaaksi. Jo sairauspoissaolon alkuvaiheessa tulee arvioida mahdollisuutta varhaiseen työhön paluuseen eli käytännössä miettiä mahdollisuuksia palata työhön tarvittaessa esimerkiksi tilapäisten työjärjestelyjen turvin.

Työterveyshuollon ja työnantajan tiivis yhteistyö mahdollistaa parhaan tuen työntekijälle

Työnantajan näkökulmasta aiempaa ohjatumpi sairauspoissaolotarpeen arvioinnin keskittäminen työterveyshuoltoon johtaa nopeampaan ja monipuolisempaan työhön paluun suunnitteluun. On tärkeää, että potilaille avataan selkeästi myös työnteon toipumista tukeva vaikutus ja määritellään millainen kuormitus toipumisvaiheessa on mahdollista. Terveydenhuollon toimijoista paras tieto työstä on työterveyshuollossa, mutta työhön paluun suunnittelua ei työterveyshuolto voi tehdä yksin.

Toimivat ratkaisut vaativat työterveyshuollon ja työnantajan tiivistä yhteistyötä. Työnantajalle tämä tarkoittaa tarjolla olevien työjärjestelyjen miettimistä etukäteen, esimerkiksi työntekijän työnkuvan väliaikaista muuttamista tai osa-aikaisen työn järjestämistä. Työterveyshuollon rooli on määritellä työrajoitteet, toipumista edistävät tekijät ja työhönpaluujärjestelyihin mahdollisesti saatavilla oleva tuki, kuten osasairauspäiväraharatkaisut.

Näkemykseni mukaan siihen saakka, kun yhteistyö eri terveydenhuollon toimijoiden kanssa on saatu koko Suomessa aukottomasti toimimaan, on työnantajan hyvä olla yhteydessä yrityksen työterveyslääkäriin aina, kun työntekijälle on kirjoitettu pidempi sairausloma muualta kuin työterveyshuollosta. Näin toimimalla edistetään työntekijän kokonaishyvinvoinnin kannalta tärkeää varhaista töihinpaluuta.

Kirjoittaja on Mehiläisen johtava työterveyslääkäri Jarkko Mäkelä.