HomeHome
Ajanvaraus
FI

Ajanvaraus

Haku

Valikko

Henkisestä valmentautumisesta apua myös ylioppilaskirjoituksiin

Taas on se aika vuodesta, kun lukiolaiset kuluttavat penkkejä tähdäten käynnissä oleviin ylioppilaskirjoituksiin. Osalle kirjoitukset ovat ensimmäinen kerta, osa valmistuu jo pian ylioppilaaksi, jolloin harjoitusta kirjoitustilanteesta on siten myös enemmän. Vaikka kokemusta olisikin, pieni paine ja jännitys ovat normaalia kaikille. Kokeneemman kirjoittajan ei tarvitse niin jännittää yo-salin käytäntöjä, jotka ensikertalaiselle tuovat nekin oman epävarmuuden tunteen. Vaikka olenkin iloinen, ettei minun näillä näkymin tarvitse yo-salissa enää istua, omalla tapaa kaipaan silti ylioppilaskirjoituksia. Nautin viime syksyn kirjoitusten tuomasta vaihtelusta, sillä minulla oli silloin syyskuun ajan taukoa urheilusta ja sain istua päivät pitkät kirjastossa ja vain lukea.

Viime syksyn ylioppilaskokeet menivätkin oikein mallikkaasti, kuten myös keväällä; onnistuin puristamaan itselleni M:n paperit, joita yksi B hieman laski. Sain siis ylpeästi painaa ylioppilaslakin päähän kolmevuotisen lukiotaipaleen jälkeen, joka ei toki aina ollut se kaikkein mutkattomin. Pitkät poissaolot urheilun takia sekä ajanpuute pakottivat vähentämään opiskeluun käyttämääni aikaa. Toisinaan olin jakson aikana vain muutamia päiviä paikalla. Välillä oli tyydyttävä siihen, ettei ole mahdollista saada niin hyviä arvosanoja kuin mihin tietäisi pystyvänsä. Olin joka tapauksessa tyytyväinen siihen, kuinka onnistuin suoriutumaan niinkin kovassa paikassa urheilun ohessa.

ONNISTUNEEN SUORITUKSEN TAKANA HYVÄ VALMISTAUTUMINEN, MYÖS HENKISESTI

Jälkikäteen olen miettinyt, että mitkä asiat johtivat onnistumisiin kokeissa, ja uskon, että yksi niistä oli aiempi kokemukseni isoista paineista urheilussa sekä etukäteen tehdyt mielikuvaharjoitukset. Onnistumisessahan kyse ei yleensä ole pelkästään sattumasta, puhuttiinpa sitten urheilusta tai vaikka opiskelusta. Onnistumiseen vaikuttavat monet eri tekijät, ja monesti kaikki voi olla hyvin pienestä kiinni. Onnistuneen suorituksen takana on kuitenkin lähes aina hyvä valmistautuminen. Valmistautuminen luo fyysiset edellytykset hyvälle suoritukselle, mutta se luo pohjaa myös psyykkiselle valmiudelle vaativassa tilanteessa. Kun ihminen itse tietää valmistautuneensa hyvin, hän voi rauhassa luottaa oman työnsä kantavuuteen, eikä jää jossiteltavaa.

En ole ollut koskaan hirveän kova jännittäjä, mutta tällä kaudella huomasin saaneeni uuden piirteen urheilussa: kovan jännityksen, jopa ihan fyysistä pahaa oloa aiheuttavan. Kauden kuluessa ymmärsin, että jännittäminen ei ollut sattumaa, vaan epävarmuus juonsi juurensa menneestä harjoituskaudesta. Tunsin etten ollut pystynyt tekemään asioita riittävän hyvin talvella ja siksi mieleni reagoi niin vahvasti kesällä kilpailuissa. Onnistuin melko hyvin kauden tärkeimmissä kilpailuissani, mutta omaan psyykkaamiseen meni aiempaa enemmän energiaa ja vaivaa.

MIELIKUVAHARJOITTELUSTA APUA KESKITTYMISEEN JA NEGATIIVISTEN AJATUSTEN SELÄTTÄMISEEN

En halua pelotella, etenkään niitä, joiden valmistautuminen ylioppilaskirjoituksiin on jäänyt vähemmälle. Paljon on nimittäin vielä muutaman viikon aikana tehtävissä, sillä opiskelussa ehtii lyhyessä ajassa saavuttaa paljon enemmän ‘’kunnon’’ eteen kuin urheilussa. Mutta jos tuntuu, että kirjoitukset jännittävät, suosittelen kokeilemaan mielikuvaharjoittelua. Olen itse tehnyt sitä nuoresta pitäen ammattilaisen kanssa, joka on kätevästi äitini, ja tiedän kokemuksesta, että mielikuvaharjoittelusta on hyötyä. Minulla mielikuvaharjoitukset ennen kilpailuja ovat useimmiten sellaisia, että katson mielessäni aiemman oman hyvän suorituksen, jonka jälkeen käyn läpi tulevan suorituksen. Oman kokemukseni mukaan parhaiten mielikuvaharjoitukset toimivat, kun kuvittelee itsensä tulevaan tilanteeseen. Minulle mielikuvaharjoittelussa tärkeintä on tiedostaa tuleva kilpailutilanne siihen liittyvine tunteineen ja tapahtumineen. Rentoutumista voi harjoitella myös esimerkiksi YouTubesta löytyvien videoiden avulla.

Jokainen osaa varmasti kuvitella, miltä esimerkiksi kirjoitusten sali näyttää, miltä siellä kuulostaa ja miltä koepapereiden saaminen tuntuu. Lisäksi voi myös pohtia esimerkiksi tilanteita, mitä tekee kokeen saamisen jälkeen ja minkälaisilla tehtävillä lähtee etenemään.

Vaikka mielikuvaharjoittelu kuulostaakin helpolta, olen kuullut monien aloittelevien sanovan keskittymisen olevan vaikeaa mielikuvaharjoittelussa. Mielikuvaharjoittelussa ja keskittymisen palauttamisessa tärkeintä on etenkin syvä ja rauhallinen hengitys. Keskittymisen palauttamista tarvitaan mielikuvaharjoittelun lisäksi myös itse koetilanteessa. Mieleen voi tulla ajatuksia laidasta laitaan, monesti tällaisissa tilanteissa ensimmäisenä juuri ne negatiiviset. Itse olen kokenut tällaisia monesti niin opiskelussa, urheilussa kuin normaalissa arjessakin, mutta ennen kaikkea minulla on kokemuksia myös negatiivisten ajatusten selättämisestä. Itsessäänhän mitkään ajatukset, niin positiiviset kuin negatiivisetkaan eivät ole meitä hallitsevia, mutta se miten me otamme ne vastaan ja kuinka me noudatamme niitä, on paljon merkittävämpää.

Muistan esimerkin viime syksyn matematiikan ylioppilaskokeesta, kun aloitin yksinkertaisemmalla tehtävällä. Sen jälkeen en löytänyt oikein mitään sopivaa uutta tehtävää. ”Voi elämä, en osaa mitään näistä!” Pienen paniikin jälkeen otin hieman taukoa, ja hengittelin. Uskaltauduin kokeilemaan ja testaamaan, ja sain tehdyksi uuden tehtävän. Itseluottamus palasi ja nekin tehtävät, joiden kanssa kipuilin aluksi, menivät lopulta hyvin. Negatiivisia ajatuksia ei siis kannata pelätä! Keskittymisen suuntaamisessa oikeaan suuntaan, auttaa myös syvä hengittäminen. Positiiviset ajatukset, kuten ”minä osaan, minä selviydyn ja kaikki on hyvin” palauttavat itseluottamuksen. Negatiivisten tunteiden ja ajatusten hallintaa voikin ja kannattaa harjoitella etukäteen.

Toivon kovasti, että kokemuksistani on hyötyä jollekin. Itse tunnen vahvasti, että apu, jonka olen saanut mentaalivalmennuksen ja urheilupsykologian ammattilaisilta sekä se, mitä olen itse lukenut psyykkisestä valmennuksesta, on vienyt minua eteenpäin urheilijana – ja ennen kaikkea myös ihmisenä. Mielikuvaharjoitusten sekä onnistumisten takana on kuitenkin tietoisuus siitä, miksi jotakin haluaa tehdä ja miksi haluaa onnistua siinä. Vaikka ihmisellä olisi kuinka paljon potentiaalia, mutta hän ei itse halua sitä ulosmitata, kukaan ei voi sitä hänen puolestaan tehdä. Jotta pystyisit myös nauttimaan itse työnteosta, sinun täytyy tehdä sitä (opiskella/urheilla jne.) itseäsi varten. Kuulostaa kliseiseltä, mutta etenkin omien urheilukokemusten perusteella olen huomannut, että parhaimmat tekevät asioita omasta ilostaan.

Kaikille kirjoittajille oikein paljon tsemppiä ja muistakaa, että aina tulee uusia mahdollisuuksia. Ja yrittäkää nauttia edes hieman koetilanteesta, aika niin kokeessa kuin lukiossakin menee älyttömän nopeasti ohi!

Blogitekstin on kirjoittanut tämän kevään ylioppilas, yleisurheilija Viivi Lehikoinen, jonka matkaa maailman huipulle Mehiläinen on tukemassa.

Lue lisää:

Uskalla puhua motivaatiosta