Lastenlääkäri rakentaa luottamusta lempeydellä

Uskon, että silmät ovat lastenlääkärin tärkein työkalu. Usein ajatellaan, että lääkärin pitäisi tehdä ja touhottaa: kuunnella sydäntä, katsoa korviin ja suuhun. Mitä vanhemmaksi ja kokeneemmaksi lääkäriksi tulen, sitä enemmän ajattelen, että olennaista on seurata rauhassa lasta ja sitä, miten hän toimii ja reagoi.

Toimin Mehiläisellä lasten infektiolääkärinä. Vastaanotollani käy paljon lapsia, joilla on esimerkiksi äkillinen infektiotauti tai jokin pitkittynyt hengitystieongelma.

Vaikka suurin osa vastaanotolleni tulevista lapsista on pieniä, osalla on voinut olla jo paljon lääkärikäyntejä, eikä jokainen käynti ole välttämättä ollut miellyttävä. Senkin vuoksi lääkärin pitää lähestyä lasta vasta sitten, kun lapsi on alkanut luottaa lääkäriin. Aina voi ottaa askeleen taaksepäin tai katsoa hetkeksi pois. Kun lapset aistivat, että lääkäri on ihan luotettava tyyppi, sen jälkeen kaikki sujuu hyvin.

Kaikkien lääkäreiden olettaisi olevan ystävällisiä, mutta lastenlääkärin tulee olla erityisen mukava ja lempeä. Lapsilla on äärimmäisen hyvä vaisto ja he huomaavat, jos lääkäri on esimerkiksi kiireinen tai kiukkuinen.

Koska pieni lapsi ei kykene itse kertomaan oireistaan, vanhempien täytyy saada rauhassa kertoa, miten ovat kokeneet lapsen oireet. Usein vanhemmilta saa tietoa, joka on diagnoosin kannalta kriittistä. Rohkaisisin vanhempia kertomaan mahdollisimman rehellisesti murheet ja huolet. Lääkäriä ei tarvitse pitää auktoriteettina, vaan asiantuntijana.

Palkitsevinta on, kun pystyn auttamaan lasta, jonka sairaus olisi ollut entisaikaan hyvin vakava, mutta nyt se on täysin hoidettavissa esimerkiksi antibiooteilla. Vaikeissa infektioissa esimerkiksi kovaan hengenahdistukseen voidaan antaa hengitettävää astmalääkettä tai hengitysavustusta lisähapen avulla. Nämä auttavat lasta selviämään vaikeimmista päivistä ja tauti alkaa helpottaa. Paras palaute on se, kun näen, että olen voinut auttaa lasta jatkamaan tavallista lapsuutta.

Silti on vielä paljon sairauksia, joita ei osata hoitaa. Esimerkiksi rinovirus on yksi yleisimpiä hengitystieinfektioita, joka vie paljon lapsia päivystykseen ja toisinaan jopa teho-osastolle, eikä ennaltaehkäisykeinoa ole. Tutkijana ajattelen, että sen kaltaisiin asioihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ja miettiä uusia näkökulmia. Siltä osin maailma ei ole valmis.

Itselläni on kaksi lasta, 20-vuotias tytär ja 15-vuotias poika. Uskon, että vanhemmaksi tultuani olen oppinut tulkitsemaan lasten signaaleja entistäkin paremmin. Vanhemmuus on tuonut työhöni tietynlaista herkkyyttä. Oma tyttäreni opiskelee lääketiedettä. Vaikka hän on nähnyt lääkäriäidin työmäärän ja pitkät työpäivät, olen onnellinen, että hän valitsi silti saman alan.

Lempimuumihahmoni?

Muumimamma, koska hän aina ymmärtää ja rakastaa, vaikka muut sekoilevat ympärillä.

Blogitekstin kirjoittaja on lasten infektiolääkäri Terhi Tapiainen, jonka vastaanotto on Oulun Mehiläisessä. Hän työskentelee myös lastentautiopin professorina Oulun yliopistossa.