Lasten puheen ja kielen kehityksen sekä tarkkaavaisuuden häiriöt ovat tavallisimpia lastenneurologisia ongelmia. Ne liittyvät aivojen hienotoiminnan häiriöihin, joita ovat monenlaiset hahmotuksen, motoriikan, puheen, muistin ja psyyken ongelmat. Oireet voivat ilmetä joko yksittäisinä tai ongelmakokonaisuuksina. Tarkkaavaisuushäiriöt muodostavat keskeisen osan aivojen hienotoimintahäiriöistä. Nämä erityisvaikeudet johtavat usein oppimisvaikeuksiin, joita voidaan lievittää ennen kouluikää tapahtuvalla kuntoutuksella.

Jokainen lapsi kasvaa ja kehittyy yksilöllisesti, ja biologinen normaalivaihtelu on laaja. Usein vanhempia tai päivähoitohenkilökuntaa askarruttaa esimerkiksi, millaista temperamenttia missäkin iässä ja ympäristössä voidaan pitää "normaalina" tai milloin viimeistään pojan pitäisi pystyä selvittämään asioitaan puhumalla. Myös päiväkotien ja koulujen rajalliset resurssit ja tukitoimien puute heijastuvat usein lasten kehitykseen.

Toisaalta esim. tarkkaavaisuushäiriö tulisi tunnistaa ajoissa, koska hoitamattomana se voi johtaa lisääntyviin käytöshäiriöihin ja tunne-elämän ongelmiin. Sama pätee yleensä myös neurologisten erityisvaikeuksien, hahmotushäiriöiden, kielellisten häiriöiden, oppimisvaikeuksien ja motoristen ongelmien kohdalla. Näitä lapsia tutkivat, diagnosoivat ja hoitavat yhdessä lastenneurologi ja lastenneuropsykologi. Harkintansa mukaan he konsultoivat mm. toiminta-, fysio- tai puheterapeuttia.

Milloin neuropsykologinen tutkimus on tarpeen?

Lastenneuropsykologista tutkimusta voidaan tarvita, jos lapsella on puutteita iänmukaisten taitojen kehittymisessä ja oppimisessa tai hänen käyttäytymisessään on sopeutumista merkittävästi haittaavia piirteitä. Oppimisvaikeudet voivat vaihdella suppeista lukivaikeuksista monimuotoisiin, usein neurologisiin kehityshäiriöihin liittyviin oppimisvaikeuksiin. Ne edellyttävät usein erityistä huomiota kotona ja järjestelyjä päivähoidossa tai koulunkäynnissä. Osassa voidaan myös hyödyntää erilaisia kuntoutusmuotoja.

Tavallisimpia kotona, päiväkodissa ja etenkin koulussa ongelmia aiheuttavista neuropsykiatrisista käyttäytymisen ongelmista ovat tarkkaavaisuushäiriöihin sekä ns. asperger-piirteisiin liittyvät erilaiset käyttäytymisen poikkeavuudet. Näillä lapsilla voi myös olla erilaisia oppimisen vaikeuksia. Samoja käyttäytymispiirteitä voi esiintyä lisäksi monien neurologisten kehityshäiriöiden yhteydessä.

Tutkimusmenetelmät lapsen iän ja ongelmien mukaisesti

Lastenneuropsykologisessa diagnostisessa tutkimuksessa selvitetään lapsen oppimiseen ja käyttäytymiseen vaikuttavia kognitiivisia eli älyllisiä sekä tunne-elämän tekijöitä. Tutkimus edellyttää tavallisimmin 3-4 noin tunnin kestävää tapaamista. Siinä arvioidaan lapsen yleistä työskentely- ja toimintatapaa sekä hänen tapaansa suhtautua suoritustilanteisiin. Lapsen iän ja vaikeuksien laadun mukaan valittavien testimenetelmien avulla arvioidaan hänen tämänhetkistä suorituskykyään ongelman kannalta keskeisillä toiminta-alueilla.

Tavallisimpia tutkimuksen kohteita voivat olla esimerkiksi kielellisen kehityksen eri osa-alueet tai muistin ja tarkkaavaisuuden eri muodot. Lukivaikeuksia tutkittaessa arvioidaan, paitsi itse lukemisen ja kirjoittamisen nopeutta ja tarkkuutta, erityisesti äänteiden havaitsemisen tarkkuutta, lyhytkestoista muistia ja yleistä toimintojen automatisoitumista.

Arkikäyttäytyminen on tärkeä diagnostiikan tietolähde

Arkielämän käyttäytymisen piirteitä arvioimalla saadaan kuva lapselle tyypillisistä taipumuksista ja tavoista toimia erilaisissa tilanteissa sekä hänen tämänhetkisestä mielialastaan.Vanhempien haastattelusta saatavien tietojen ja tutkimustilanteissa tehtyjen havaintojen lisäksi arviointiin käytetään usein tätä varten kehitettyjä arviointilomakkeita. Koulusta saatavat tiedot lapsen oppimiseen liittyvistä vaikeuksista muodostavat tärkeän osan tutkimustuloksista.

Neuropsykologisen kuntoutuksen merkitys kasvanut

Lastenneuropsykologisen kuntoutuksen kysyntä on kasvanut voimakkaasti viime aikoina. Kuntoutus on prosessi, jossa lapsen tai nuoren voimavaroja hyödyntämällä sekä kouluun ja kotiin suuntautuneen yhteistyön avulla joko rakennetaan uudestaan (kuten esim. aivotraumoista johtuvien puutosoireiden kohdalla) tai lähdetään tukemaan vielä kehittymässä olevien taitojen kasvua.

Kuntoutuksen tavoitteet muodostetaan yhdessä perheen kanssa huomioiden lapsen arjesta nousevat solmukohdat kuten edellä mainitut keskittymisen ja tarkkaavuuden ongelmat tai lukivaikeus. Myös sekundaarisiin ongelmiin kuten itsetuntoon ja sosiaalisen hyväksynnän saamiseen liittyvät tavoitteet ovat tärkeitä. Kuntoutettavan oma panos ja aktiivinen osallistuminen kuntoutustoimenpiteiden suunnitteluun ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Neuropsykologisen kuntoutuksen lähtökohtana on tutkimustieto, joka on saatu lapsen vahvuuksista ja erityisvaikeuksien luonteesta. Kuntoutuksen aikana vahvistetaan ja muokataan realistisempaan suuntaan lapsen omaa käsitystä toiminnastaan, osaamisestaan ja taitopuutoksistaan. Hänelle tarjotaan sekä haasteita että onnistumisen kokemuksia. Näin uskallus yrittää myös vaikeita asioita kasvaa ja itseluottamus kehittyy.

Konkreettisten toimintamallien luominen esim. sosiaalisten tilanteiden varalle kuuluu kuntoutuksen sisältöihin mm. silloin, kun kyseessä on asperger-tyyppiset vaikeudet. Työskentelyn jäsentäminen, läksyjenlukutekniikoiden harjoitteleminen ja ajankäytön suunnittelu ovat esimerkkejä kuntoutussisällöstä tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen kohdalla.

Lastenneurologisten ja lastenpsykiatristen potilaiden ongelmat ovat usein varsin samankaltaisia. Siksi on tärkeää, että yhteistyö Mehiläisen lastenpsykiatrien kanssa toimii mutkattomasti. Tarvittavat tukitoimet on usein syytä aloittaa jo selvittelyjen yhteydessä. Kokeneet ammattilaiset kohdentavat tutkimukset, lääkehoidot ja terapiat järkevästi. Laboratorio-, kuvantamis- tai neurofysiologiset tutkimukset saadaan jonottamatta. Myös hoitosuhteen jatkuvuus ja kumppaneiden tavoitettavuus on varmaa, kun perheet asioivat itse valitsemiensa asiantuntijoiden kanssa.

Jaa