Onko leikkaus aina tarpeen urheiluvammojen hoidossa?
Urheiluvammoja syntyy sekä tapaturman että rasituksen yhteydessä. ”Rasitusvammoihin ei yleensä tarvita kirurgiaa, vaan ohjausta ja lihaskuntovalmennusta”, selvittää kirurgi ja ortopedi Helena Ervasti. Hän hoitaa työssään kaikentasoisten liikkujien vaivoja. Joukossa on niin ohimenevien muotilajien kuin suosittujen massalajien aiheuttamia urheiluvammoja.
Mitkä ovat tavallisimpia urheiluvammoja?
Urheillessa loukkaantuvat yleisimmin nilkat, polvet, ranteet ja olkapäät. Kaatuessa otetaan kädellä vastaan ja telotaan ranne tai olkapää. Suunnanvaihdoslajeissa nilkat muljahtavat ja polvet vääntyvät. Olkapään revähdyksiä ja murtumia ei yleensä tarvitse hoitaa kirurgisesti, mutta sijoiltaan menot vaativat useimmiten leikkaushoitoa alle viisikymppisillä aikuisilla ja nuorilla. Jokaisen vamman yhteydessä pohditaan oikea hoitomuoto tarkoin. Usein alkuvaiheen hoito on lepo ja kantoside tai muu tuki, ja jatkohoito toteutetaan fysioterapialla ja nousujohteisella liikeharjoittelulla.
Tavallisimpia leikattavia olkavammoja ovat sijoiltaan menot ja jännerepeämät.
− Nuoren potilaan tyypillinen olkavamma on kokonaan tai osittain sijoiltaan mennyt olkanivel. Tällöin nivelkuopan reunus on saattanut irrota. Kiertäjäkalvosimen repeämä on iäkkäämpien ihmisten vamma. Solisluun murtumat paranevat nuorilla hyvin, koska murtuma on yleensä paksun luukalvon sisällä, jolloin luu taipuu kuin pajunvitsa. Aikuisilla luu napsahtaa vastaavassa tilanteessa poikki, kertoo Ervasti
Polvet venähtävät helposti kun pelien tiimellyksessä vaihdetaan nopeasti suuntaa. Näitä vammoja tulee esimerkiksi jalkapallossa ja koripallossa mutta myös luistelussa. Venähdykset paranevat ilman kirurgista hoitoa. Niin ikään suunnanvaihdoksissa helposti syntyvät polven kierukka- ja nivelsidevammat vaativat sen sijaan usein kirurgista hoitoa. Polvikierukan repeämässä esiintyy kipua, lukkoilua ja napsumista ja polvi turpoaa.