Psyykkinen valmennus parantaa urheilijan itsetuntemusta

Urheilupsykologin avulla urheilijan itsetuntemus kasvaa ja urheilija oppii säätelemään omia tunteitaan. Urheilupsykologista on apua myös nuorten itsetunto-ongelmien kanssa sekä silloin, kun ura loppuu loukkaantumiseen. Psyykkisen valmennuksen tulisi olla osa etenkin huippu-urheilijoiden valmennuskokonaisuutta, mutta myös seurojen tulisi varmistaa, että valmentajilla on taitoja tukea nuorten ja lasten psyykkistä hyvinvointia.

Urheilupsykologian lähtökohtana on parantaa urheilijan suorituksia ja suorituskykyä

– Urheilupsykologiassa keskitytään esimerkiksi siihen, mitä tunteita tai ajatuksia eri tilanteet herättävät, eli miten esimerkiksi eri tunteet vaikuttavat urheilusuoritukseen. Siinä harjoitetaan kognitiivisia kykyjä ja omien ajatusten analysointia. Urheilupsykologian ja psyykkisen valmennuksen avulla opitaan parantamaan itsetuntemusta ja tavoitellaan kokonaisvaltaista hyvinvointia, kertoo Urheilu Mehiläisen urheilupsykologi Tuomas Grönman.

Psyykkisen valmennuksen tulisi olla osa jokaisen urheilevan ihmisen arkea. Urheilupsykologin vastanotolle kannattaa hakeutua ainakin silloin, jos itsetunto ja suorituskyky alkavat laskea.

– Urheilupsykologin vastaanotolle voi tulla kuka vain, joka kaipaa neuvoja ja keinoja tunteiden ja mielen hallinnassa. Erityisen tärkeää urheilupsykologin apu on huipulle pyrkiville nuorille urheilijoille. Myös loukkaantumisen ja uran lopettamisen jälkeen urheilupsykologin apu voi olla tarpeen.

Psyykkinen valmennus osaksi valmennuskokonaisuutta

Viimeisen kymmenen vuoden aikana psyykkiseen valmennukseen on alettu kiinnittää huomiota.

– Etenkin kaikilla huippu-urheilijoilla psyykkisen valmennuksen tulisi olla osa valmennuskokonaisuutta. Kaikilla valmentajilla tulisi olla perustiedot ja -taidot psyykkisestä valmentamisesta, Grönman sanoo.

– Huippu-urheilussa on pitkään ollut vahvuuden eetos, eli urheilijan on tarvinnut fyysisen vahvuuden lisäksi näyttää vahvalta myös henkisesti. Henkistä puolta ei kuitenkaan ole huomioitu valmennuksessa tarpeeksi, ja moni urheilija on jäänyt yksin, kun apua ei ole uskallettu hakea.

Hyvästä itsetuntemuksesta on hyötyä urheilijalle.

– Psyykkisen valmennuksen avulla oppii säätelemään tunteita, motivaatiota ja itseluottamusta. Sen avulla pystyvyyden tunnetta voidaan kohottaa. Ihminen voi hyvin, kun motivaatio ja itsetunto ovat kohdillaan. Urheilijan kokonaisvaltainen hyvinvointi näkyy myös tuloksissa: hyvä itsetunto ja itsetuntemus konkretisoituvat usein tasaisina urheilusuorituksina.

Virheiden nollaus tärkeää

Urheilupsykologiaa kannattaa hyödyntää laajasti myös urheiluseuroissa.

– Psyykkisestä valmennuksesta olisi hyvä olla seuran puolesta suunnitelma, joka käytäisiin läpi valmennusjohdon ja valmentajien kanssa. Mukaan suunnitelman tekoon kannattaa ottaa urheilupsykologi, Grönman sanoo.

– Psyykkisen puolen valmentaminen on tärkeää, jotta jokaisella olisi perustyökalut siihen, miten virheet voidaan nollata. Tämä koskee niin yksinurheilijoita kuin joukkueita.

Harrastamisen tulee olla hauskaa

Grönman korostaa, että lasten ja nuorten kohdalla psyykkinen valmennus on erityisen tärkeää.

– Lasten kohdalla ei saisi keskittyä liikaa virheisiin. Lapselle ei myöskään saisi koskaan tuottaa häpeää tehdystä urheilusuorituksesta. Huono palautteenanto voi pahimmillaan johtaa innostuksen laantumiseen ja harrastuksen lopettamiseen.

Samat vinkit pätevät niin valmentajiin kuin vanhempiinkin.

– Kaikista tärkeintä on, että harrastaminen on kivaa. Harrastuksissa tulisi olla lasten hyvinvointi ja innostus edellä ja kilpailu vasta sitten. Lasten harjoittelumäärät olisi hyvä pitää maltillisina ja kehityksen kanssa tulisi olla kärsivällinen. Kun ruokitaan lapsen sisäistä motivaatiota, pysyy lajin harrastaminen usein myös mielekkäänä, Grönman summaa.