Osteoporoosia eli luukatoa sairastaa Suomessa arviolta 400 000 ihmistä. Saman verran on niitä, joilla on osteopenia eli luuntiheys alentunut, muttei vielä osteoporoosin tasolla. Osteoporoosiin liittyviä luunmurtumia tapahtuu arviolta 30 000 - 40 000 vuodessa. Läheskään kaikki näistä henkilöistä eivät tiedä osteoporoosia sairastavansa - aina asia ei tule esille edes murtuman hoidon yhteydessä.

Osteoporoosin toteaminen

Nykyään kuitenkin osteoporoosin toteamiseen ja hoitoon on paljon hyviä mahdollisuuksia. Ainoa tapa todeta osteoporoosi ennen kuin ensimmäistäkään murtumaa on tapahtunut on luuntiheysmittaus. Luuntiheys mitataan ns. DXA-menetelmällä röntgensäteitä käyttäen. Sädeannos on selvästi pienempi kuin vastaavien alueiden röntgenkuvauksissa ja vastaa n. 1-2 viikon aikana luonnosta tulevan taustasäteilyn määrää. Jos todetaan selkeästi osteoporoottinen murtuma, esimerkiksi reisiluun kaulan tai ranteen murtuma tavallisen kaatumisen yhteydessä tai nikamamurtuma, on osteoporoosi jo tämän tiedon perusteella usein todettavissa. Tuolloinkin suositellaan luuntiheysmittauksen tekemistä, koska sen avulla voidaan sitten myöhemmin myös arvioida hoidon tehoa.

Osteoporoosin perushoito

Aina osteoporoosin toteamisen jälkeen ja yleensä myös osteopeniatilanteessa pitäisi aloittaa osteoporoosin perushoito. Siihen kuuluu hyvä ruokavalio, jossa on riittävästi (800 - 1000mg/pv) kalsiumia ja D-vitamiinia. Päivittäin maitotuotteita ja 1-2:sti viikossa kalaa syövillä tämä asia on usein jo kunnossa. Hyvänkin ruokavalion tukena Suomessa tarvitaan myös D-vitamiinilisää ja annoksen tulisi olla vähintään 800 IU (=20 mikrogrammaa) päivässä. Usein on tarpeen myös kalsiumlisä, jota silloin käytetään 500 -1000 mg päivässä. Hyvin tärkeä asia on liikunta - kaikki sellainen, missä omalla lihasvoimalla itseä liikutetaan, auttaa myös vahvistamaan luuta sekä samalla parantaa lihasvoimaa ja tasapainoa vähentäen kaatumisen vaaraa. Koska luunmurtuma syntyy yleensä luun haurauden ja kaatumisen seurauksena, on kaatumisvaaran vähentäminen kaikin mahdollisin keinoin yhtä tärkeätä kuin luun lujuuden parantaminenkin.

Osteoporoosin lääkehoito

Perushoidon lisäksi aloitetaan luun lujuutta lisäävä lääkehoito yleensä aina silloin, jos on jo sairastettu luunmurtuma tai luuntiheysmittauksen ja muiden seikkojen perusteella arvioidaan murtumavaara merkittävän suureksi. Tässä lääkäreillä on käyttävissä useita erilaisia arviointimenetelmiä, mm. Suomessa kehitetty MOI tai WHO:n FRAX-indeksi.

Ennen lääkehoidon aloitusta yleensä laboratoriotutkimuksilla varmistetaan, ettei ole mitään sellaista sairautta, joka voisi olla aiheuttamassa luun haurastumista taikka vaikuttaa käytettävien lääkkeiden valintaan. Suurin osa osteoporoosilääkkeistä estää kiihtynyttä luun hajoamista, joka osteoporoosipotilailla on usein johtanut luun lujuuden heikkenemiseen. Luustohan uudistuu koko ajan hitaasti ja tässä tarvitaan "vanhan luun" hajottamista ja uuden rakentamista ja näiden kahden tekijän välinen tasapaino määrää, lisääntyykö vai väheneekö luumassa ajan myötä.

Monilla naisilla osteoporoosin hoito vaihdevuosi-iässä tapahtuu "automaattisesti" hormonikorvaushoidon yhteydessä. Estrogeenihoito on hyvin tehokas luumassaa säilyttävä tai jopa parantava hoito silloin, kun oma estrogeenituotanto on vaihdevuosien aikana vähentynyt. Jos kuukautisten loppumisesta on kulunut jo useita vuosia ja erityisesti, jos esimerkiksi rintasyöpäriski on arvioitu suureksi, voidaan käyttää raloksifeenia. Tämä lääke vaikuttaa luustoon estrogeenin kaltaisesti, mutta sillä ei ole muita estrogeenivaikutuksia ja se jopa vähentää rintasyöpävaaraa.

Suurin ja tärkein osteoporoosilääkkeiden ryhmä on bisfosfonaatit, joilla on myös paras tutkimusnäyttö luunmurtumien estossa. Nämä lääkkeet ovat suorastaan nerokkaita siinä, että annostelun jälkeen ne eivät muualla elimistössä kauaa viihdy, vaan kiinnittyvät suoraan luuhun ja vaikuttavat siellä luun hajottajasoluihin (osteoklasteihin) hilliten niiden toimintaa ja samalla luun hajoamista. Koska bisfosfonaatit kuitenkin imeytyvät huonosti ruoansulatuskanavasta, on niiden ottaminen hieman hankalaa: ne pitää ottaa tyhjään vatsaan pelkän veden kera ja ½-1 tuntia lääkkeen oton jälkeen pitää olla syömättä ja juomatta eikä saa käydä edes makuulle. Toisaalta näiden lääkkeiden teho on sitä parempi ja haittavaikutuksia sitä vähemmän, mitä harvempaan niitä annostellaan. Useimpia tablettimuotoisia bisfosfonaatteja otetaan kerran viikossa tai jopa kerran kuukaudessa. Suonen sisäisesti annettuna ei tietenkään näitä imeytymisongelmia ole ja tällä tavalla annosteltavina on Suomessa käytössä 3kk välein ja kerran vuodessa otettavat valmisteet. Kovin paljon vaivattomammaksi ei vuoden lääkehoito voi enää tulla, kun vain kerran vuodessa voi käydä ottamassa suonen sisäisen infuusion (kesto n. 15 minuuttia), lääke kulkeutuu suoraan luuhun ja vaikuttaa siellä koko vuoden ajan. Vuoden kuluttua voidaan sitten ottaa uusi infuusio!

Nenäsuihkeena käytettävä kalsitoniini on yksi vanhimmista edelleen käytössä olevista osteoporoosilääkkeistä. Se sopii useimmille niillekin, joille estrogeenit tai bisfosfonaatit eivät sovi. Lisäksi erityisesti kivuliaiden nikamamurtumien yhteydessä sen kipua lievittävä ominaisuus on myös suuresti hyödyksi. Eräs uusimmista lääkkeistä Suomessa on strontiumranelaatti, jonka vaikutusmekanismin yksityiskohdat eivät ole tarkkaan tiedossa, mutta se näyttää vaikuttavan sekä luun hajottamista hidastavasti että luun rakentumista lisäävästi. Lääke nautitaan päivittäin veteen sekoitettavana annosjauheena. Testosteronin puutteesta kärsiville miehille tietysti testosteronihoito pitkävaikutteisina lihaksensisäisinä injektioina tai päivittäin iholle siveltävänä geelinä sopivat hyvin myös osteoporoosin hoitoon.

Silloin, kun tarvitaan hyvin nopeata luumassan lisäämistä esimerkiksi useiden nikamamurtumien jo ilmaannuttua, joudutaan käyttämään pääasiassa luun rakentumista lisäävää lääkitystä. Tällainen on teriparatidi, joka on synteettinen lisäkilpirauhashormonin tavoin vaikuttava lääke. Se pistetään päivittäin ihon alle insuliinikynän kaltaisella annostelijalla ja hoitojakson pituus on yleensä 6-18 kuukautta. Teriparatidihoidon jälkeen täytyy aina käyttää luun hajoamista estävää "tavanomaista" osteoporoosilääkitystä, koska muuten saavutettu luumassa pian menetetään.

Lääkärikeskuksesta saa tietoa osteoporoosista

Mehiläisen lääkärikeskuksissa myös osteoporoosipotilas saa täyden palvelun. Luunmurtumien hoidossa ortopedit ovat parhaita asiantuntijoita ja Mehiläisen osteoporoosiklinikalla Ympyrätalossa tehdään luuntiheysmittauksia. Osteoporoosihoitaja kartoittaa tilannetta ruokavalion ja liikunnan sekä luunmurtumavaaran suhteen ja antaa tarvittavaa neuvontaa. Hoitava lääkäri määrää osteoporoosin toteamisen jälkeen toissijaisen (sekundaarisen) osteoporoosin poissulkuun tarvittavat laboratoriotutkimukset ja sitten harkitaan yhdessä potilaan kanssa lääkehoidon tarvetta.

Tässä vaiheessa on myös mahdollista konsultoida osteoporoosin hoitoon perehtyneitä erikoislääkäreitä tai ravitsemusterapeuttia sekä käyttää OSFYSIO-koulutuksen saaneiden fysioterapeuttien osaamista yksilöllisen liikuntaohjelman tekemisessä. Kun sitten lääkemääräys on saatu, on tarjolla myös ohjausta ja neuvontaa sen toteuttamiseksi. Jos päädytään kerran vuodessa annettavaan suonensisäiseen infuusiolääkitykseen riittää, että hoitava lääkäri kirjoittaa lääkemääräyksen ja potilas ottaa yhteyden Mehiläinen Ympyrätaloon, missä sovitaan "tiputuksen" antoaika. Paikalle tullessaan potilas tuo mukanaan apteekista hakemansa lääkkeen. Tämän jälkeen osaava hoitaja ja kyseisen lääkkeen käyttöön perehtynyt lääkäri antavat infuusion potilaalle, joka pääsee välittömästi hoitotoimenpiteen jälkeen kotiin.

Osteoporoosiklinikka, Mehiläinen Ympyrätalo, puh. 010 414 2205

Jaa