Vauvan koliikki
Koliikki on melko yleinen vaiva – joka kymmenellä lapsella on jonkinasteista koliikkia. Koliikki tarkoittaa vauvan runsasta ja selittämätöntä itkuisuutta. Koliikin virallinen määritelmä on, että vauva itkee vähintään kolmen tunnin ajan, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä kuitenkin ajatellaan, että jos vauva itkee pitkään useana päivänä viikossa ilman, että on esimerkiksi nälkäinen, kyse on koliikista.
Koliikki alkaa usein parin viikon iässä ja jatkuu noin 3–4 kuukauden ikään. Eniten koliikki-itkua on tavallisesti 6–8 viikon ikäisellä vauvalla, minkä jälkeen koliikki alkaa vähentyä.
Koliikin syytä ei tunneta, mutta todennäköisesti taustalla on useita aiheuttajia. Arvellaan, että koliikkivaivat voivat liittyä suoliston toiminnan hitaaseen kehittymiseen tai suoliston kaasunmuodostukseen. Koliikin taustalla voi kuitenkin olla myös hermoston yleinen kehitys, ja itku saattaa olla lapsen ainoa keino ilmaista itseään.
Koliikin oireet
Koliikin tunnistaa voimakkaista ja pitkään kestävistä itkukohtauksista. Tyypillisesti itkuisuus painottuu iltaan kello 18 ja 24 välille. Koliikkivauva itkee yhtäjaksoisesti ja kovaäänisesti, ja saattaa vetää itseään kaarelle itkun voimasta.
Koliikin oireita ovat
- voimakas, pitkäkestoinen ja yhtäjaksoinen itku
- itkua esiintyy erityisesti iltaisin, mutta mahdollisesti mihin vuorokauden aikaan tahansa
- kova tai pömpöttävä vatsa
- vaipan vaihto tai syöttäminen ei rauhoita lasta
Miten koliikkia hoidetaan?
Koliikkiin ei ole parantavaa hoitoa tai lääkettä, mutta koliikki loppuu itsestään ajan kuluessa. Koliikkivauvan vanhemman on hyvä valmistautua siihen, että seuraavat viikot tulevat olemaan raskaita. On tärkeää tietää, ettei koliikki-itkun syynä ole vauvan huono hoito. Koliikista ei myöskään jää lapselle vaurioita tai muistijälkiä, eikä se vaikuta lapsen persoonaan.
Itkevää lasta voi yrittää rauhoittaa keinuttelemalla sylissä kävellen, keinutuolissa istuen tai työntämällä edestakaisin rattaissa. Hoivaaminen on vauvalle tärkeää, vaikka se ei lopettaisikaan itkua. Kaikkia keinoja, mitkä tuntuvat toimivan omalle vauvalle, voi käyttää. Jotkut lapset rauhoittuvat esimerkiksi auton kyydissä.
Jos mahdollista, vauvan syönti- ja unirytmiä olisi hyvä painottaa niin, että pitkät unet ajoittuvat yöhön. Kaikkea, mikä voi mahdollisesti aiheuttaa vatsavaivoja, kannattaa välttää. Vauvaa tulee imettää tai syöttää pullosta rauhallisesti ja mahdollisimman pystyasennossa, ja röyhtäyttää sekä syötön välissä että sen jälkeen.
Moni ajautuu liiallisen syöttämisen ja vauvan pulauttelun kierteeseen, sillä vauvalla on tarve imeä, vaikka ei tarvitsisikaan ravintoa. Koliikkivauvaa ei kannata syöttää joka kerta kun hän itkee. Vatsan tyhjeneminen vauvalla kestää pari tuntia, joten tiheät syötöt voivat vain pahentaa itkuisuutta.
Apteekista saatavat, suoliston ilmakuplien kokoa pienentävät tipat voivat auttaa vatsavaivoista kärsivää vauvaa. Koliikin hoidossa sen tehosta ei kuitenkaan ole näyttöä. Myös erilaisten maitohappobakteerien vaikutusta koliikkiin on tutkittu, mutta aukotonta hyötyä niistä ei ole osoitettu.
Koliikkivaivat ovat yhtä yleisiä rintamaitoa ja korviketta saavilla vauvoilla. Koliikki ei myöskään johdu D-vitamiinista, vaikka itkuisuuden alku usein ajoittuu samaan hetkeen, kuin vitamiinilisän aloitus.
Milloin lääkäriin koliikin takia?
Koliikkia ei tarvitse diagnosoida lääkärissä, sillä se menee itsestään ohi eikä parantavaa hoitoa ole. Vanhemmat voivat itse tulkita oireet koliikiksi ja kokeilla, mikä rauhoittaisi omaa lasta edes vähän. Jos lapsella on myös hyviä hetkiä ja päiviä ja hän kehittyy hyvin, ei ole syytä huoleen.
Lääkäriin kannattaa suunnata, jos vanhemmilla on huoli siitä, onko lapsi täysin terve tai kehittyykö hän oikealla tavalla. Myös silloin kannattaa käydä lääkärissä, jos lapsen pituus ja paino eivät kasva.
Jos koliikki-itku jatkuu tasaisen voimakkaana eikä ala vähentyä kolmen kuukauden jälkeenkään, kannattaa suunnata lääkäriin. Myös silloin on tärkeää hakea apua lääkäristä tai neuvolasta, jos vanhemman omat voimat alkavat loppua.
Asiantuntijana lastentautien ja lasten allergologian erikoislääkäri Senja Kannisto.
