001_mehilainen_extra_hires_A4_426px.jpg
Needs review

Kohonnut verenpaine tarkoittaa, että kertamittaus ylittää arvon 140/90. Vain noin puolet 35-64 -vuotiaista suomalaisista on tietoisia kohonneesta verenpaineestaan eli verenpainetaudista, ja vain noin puolet heistä käyttää verenpaineensa hoitoon lääkettä. Näistä vain 25-30%:lla verenpaine alittaa arvon 140/90. Kohonnutta verenpainetta tulisi pyrkiä alentamaan jo heti sen varhaisessa toteamisvaiheessa kiinnittämällä huomiota ravitsemustottumuksiin ja elämäntapoihin ja tarvittaessa tekemällä muutoksia niihin. Onkin hyvä muistaa, että potilas on itse keskeisessä roolissa hoidon onnistumisen kannalta.

Korkean verenpaineen tai verenpainetaudin hoitaminen on tärkeää, koska se on keskeinen ja tehokas tapa ehkäistä mm. sydänkuolemia, aivohalvauksia, sydämen vajaatoimintaa ja dementiaa. Mikäli kärsit korkeasta verenpaineesta, varaa aika Mehiläisen yleislääkärille tai verenpainetta hoitavalle erikoislääkärille.

Korkean verenpaineen oireet

Kohonnut verenpaine ei yleensä anna oireita. Jos verenpaine on erittäin korkea voi se oirehtia huimauksena tai päänsärkynä. Kuitenkaan edes korkea verenpaine ei välttämättä oirehdi mitenkään. Korkea verenpaine voidaan todeta sattumalöydöksenä rutiininomaisen terveystarkastuksen yhteydessä tai mitattaessa muusta syystä. Erityisesti jos potilaalla on riskitekijöitä, olisi verenpaine hyvä mitata aina silloin tällöin lääkärin vastaanotolla.

Korkean verenpaineen hoito

Ravitsemuksellisia ja elämäntapaohjeita:

  • Vähennä suolan käyttöä. (Tämä tehostaa myös verenpainelääkkeen vaikuttavuutta)
  • Vähennä tai lopeta tupakointi. Tupakoimattomuus vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.
  • Lisää liikuntaa. Liikuntaa auttaa painonhallinnassa, vähentää stressiä ja parantaa unensaantia. Kohtalaisesti kuormittava kestävyysliikunta on tehokkainta. Jos koet, ettet ehdi kuntosalille, myös reipas kävely ulkona riittää. 
  • Vältä stressiä. Stressi nostaa verenpainetta.
  • Syö terveellisesti. Lisää kasvisten, hedelmien, marjojen ja kuidun saantia sekä kiinnitä huomiota hyvien rasvojen käyttöön. Ravinnon on hyvä olla monipuolista. Tarvittaessa ravitsemusneuvoja/ terapeutti auttaa sopivan ruokavalion koostamisessa.
  • Vältä salmiakkia ja lakritsia.

Lääkärin vastaanotolla potilaalle tehdään henkilökohtainen riskikartoitus. Suvussa esiintyneet sydän- ja verisuonisairaudet lisäävät riskiä sairastua niihin, samoin tupakointi. Myös potilaan omat henkilökohtaiset riskitekijät kartoitetaan vastaanotolla. Potilaalta otetaan erilaisia laboratoriokokeita, sydänfilmi ja mahdollisesti myös keuhkojen röntgenkuva tarpeen mukaan.

Kun verenpaine todetaan kohonneeksi, on potilaan hyvä hankkia verenpainemittari kotiin. Mittauksia tehdään viikon ajan tai pidempään riippuen verenpaineesta. Verenpaine mitataan kahdesti aamulla ja illalla. On tärkeää noudattaa verenpaineen mittaukseen annettuja ohjeita. Kotimittauksella verenpainelukemat ovat yleensä matalammat kuin vastaanotolla, mikä johtuu suotuisista mittausolosuhteista.

Verenpainelääkettä ei aina tarvita. Joskus todetaan, että verenpaine on vastanotolla paljonkin korkeampi kotona mitattaessa. Tätä kutsutaan valkotakkihypertensioksi. Tällöin hoidoksi riittää usein kotiseuranta. Verenpainediagnoosin apuna tai jos vaste lääkehoidolle on huono, voidaan käyttää verenpaineen vuorokausiseurantaa. Tällöin potilas kantaa verenpainemittaria vuorokauden mukanaan, jolloin laite rekisteröi tulokset.

Korkean verenpaineen lääkehoito

Verenpainelääkkeitä on useita ja lääke valitaan aina tapauskohtaisesti. Joskus potilas voi käyttää useitakin verenpainelääkkeitä, jotta saadaan haluttu lopputulos. Hyvä hoitotaso on 140/85tai alle. Jos potilaalla on diabetes, sairastettu sydäninfarkti tai aivohalvaus, voi tavoitetaso olla matalampikin. Iäkkäämmillä sallitaan korkeampia verenpainelukemia. Lääkityksen aloituksen jälkeen tai kun kohonnut verenpaine on todettu ja riskitekijöihin puututtu, riippuu kontrollitiheys lääkärin vastaanotolla kartoitetusta kokonaistilanteesta. Elämäntapojen hoito jatkuu luonnollisesti lääkehoidon rinnalla.

Tekstin on laatinut yleislääketieteen erikoislääkäri Marina von Ungern-Sternberg ja kirjoitus perustuu Käypähoitosuosituksiin.

Jaa