Astma ja keuhkoahtaumatauti (KAT) ovat erittäin yleisiä keuhkosairauksia. Varovastikin arvioiden niitä potee useampi sata tuhatta suomalaista. Vaikka nämä sairaudet muistuttavat oireiltaan jossain määrin toisiaan, niiden syytekijät ja osittain myös hoito poikkeavat toisistaan. Keuhkoahtaumatauti on lähes täysin ehkäistävissä tupakoimattomuudella, mutta astman syytekijät ovat monimutkaisemmat ja ehkäisymahdollisuudet epävarmoja.

Astma on keuhkoputkien tulehduksellinen sairaus. Astmatulehdus voi olla alkuvaiheessa oireeton. Pitkittyessään se aiheuttaa keuhkoputkien vaihtelevaa ahtautumista, joka voi pahentua mitä erilaisimmista ärsykkeistä, mm. allergiaa aiheuttavista tekijöistä eli allergeeneista, joistakin lääkkeistä, pölyistä, hajuista, pakkasesta, fyysisestä rasituksesta ja psyykkisestä stressistä. Erityisesti nuorilla astmalla on selvä yhteys allergioihin, mutta osalla potilaista ei ole osoitettavissa allergiataustaa. Tällöin puhutaan ns. sisäsyntyisestä astmasta.

Astman oireita ovat yskä (erityisesti yöyskä), limaneritys, hengenahdistus, hengityksen vinkuminen, toistuvat keuhkoputkitulehdukset, huonontunut rasituksen sieto, lapsilla lisäksi väsymys, huono yleiskunto, kasvun viivästyminen ja ponnistelun välttäminen.

Perintötekijät ja tupakointi vaikuttavat

Astma-alttius voi periytyä. Vanhemman tai sisaruksen astma lisää suuresti astmariskiä. Tupakointi todennäköisesti myös lisää riskiä. Lapsilla passiivinen tupakointi lisää astmariskiä noin 1,3-kertaiseksi. Raskaudenaikainen tai imettävän äidin erityisruokavalio ei näytä vähentävän lapsen astmariskiä. Imetyksen pituuden ja kiinteiden ruokien aloittamisiän vaikutuksesta on ristiriitaista tietoa. Aiemmin puhjennut allerginen nuha lisää astman kehittymisen riskiä. Tässä tilanteessa annettu allergian siedätyshoito mahdollisesti vähentää astmariskiä, mutta tämän suhteen kaivataan lisää tutkittua tietoa.

Astmaepäilyssä edellä mainittujen riskitekijöiden, oireiden ja oireita pahentavien tekijöiden kartoitus on tärkeää. Oireettomassa vaiheessa keuhkoista ei välttämättä kuulu stetoskoopilla mitään poikkeavaa. Oireisella henkilöllä diagnoosi saattaa varmistua jo vastaanottokäynnin yhteydessä tehtävällä uloshengityksen sekuntikapasiteetin mittaamisella ennen ja jälkeen keuhkoputkia avaavan lääkkeen oton. Yleensä kuitenkin tehdään uloshengityksen huippuvirtausarvojen (ns PEF-arvot, peak expiratory flow) kahden viikon mittainen seuranta kotona. Laboratoriossa tehtävä keuhkotilavuuksien mittaus, virtaustilavuusspirometria, antaa tarkan kuvan mahdollisesta keuhkoputkien ahtautumasta.

Astmatulehdusta voidaan tutkia mittaamalla verestä ja/tai ysköslimasta eosinofiilisten valkosolujen määrä. Allergiataipumusta voidaan selvitellä sekä verikokeilla että ihopistotesteillä. Joskus tarvitaan erikoissairaanhoidon lisätutkimuksia, joita ovat mm. keuhkoputkien histamiinialtistustesti ja uloshengityksen typpioksidikaasun mittaus.

Keuhkoahtaumataudin oireet astman kaltaiset

Keuhkoahtaumataudin oireita ovat vähitellen alkava rasitushengenahdistus, yskä ja limaisuus ja hengityksen vinkuminen. Alkuvaiheessa tauti on usein oireeton, pitkälle edenneessä sairaudessa hengenahdistusta voi olla vähäisessäkin rasituksessa. Yleensä sairauden taustalla on pitkään jatkunut tupakointi. Joskus harvoin syynä voi olla perinnöllinen keuhkonlaajentumaa aiheuttava aineenvaihduntasairaus. Myös hengitysilman epäpuhtaudet, teollisuuspölyt, sairastetut hengitystieinfektiot ja jossain määrin perinnöllisyys vaikuttavat sairauden syntyyn.

Keuhkoahtaumatautia tutkitaan pitkälti samantyyppisesti kuin astmaa. Näiden sairauksien erottaminen on tärkeää, koska hoito on osin erilaista.

Astman lääkehoidon kulmakivi on astmatulehduksen rauhoittaminen. Yleisimmin käytetään hengittämällä eli inhaloiden otettavia kortisonijohdoksia. Kortisonimäärä näissä on niin pieni että lääkkeet ovat oikein käytettyinä turvallisia. Lisäksi tarvitaan oireita helpottamaan keuhkoputkia laajentavia eli avaavia lääkkeitä. Hoitavia lääkkeitä on myös suun kautta otettavia ns. leukotrieenisalpaajia, jotka soveltuvat joskus lievän astman ainoaksi tulehdusta rauhoittavaksi hoidoksi. Vaikeassa astmassa joudutaan joskus käyttämään kortisonitablettikuureja suun kautta tai jopa jatkuvaa tablettikortisonilääkitystä.

Oireeton keuhkoahtaumatauti ei yleensä vaadi lääkehoitoa. Tupakoinnin lopettaminen kannattaa taudin joka vaiheessa. Siihen on käytettävissä nikotiinilaastareiden ja muiden nikotiinivalmisteiden lisäksi tablettimuotoisia vierotuslääkkeitä, jotka tuplaavat lopettamisen onnistumismahdollisuuden.

Ajoittain oireilevassa keuhkoahtaumassa käytetään tarvittaessa otettavia keuhkoputkia laajentavia lääkkeitä inhaloituna. Säännöllisesti tai jatkuvasti oireileva potilas hyötyy pitkävaikutteisesta keuhkoputkia avaavasta lääkkeestä, jota otetaan kerran tai kahdesti päivässä. Hengitettäviä kortisonijohdoksia käytetään, jos keuhkoahtaumatauti on keskivaikea tai vaikea ja potilaalla esiintyy toistuvia ns. pahenemisvaiheita. Tällöin (usein flunssan laukaisemana) hengenahdistus ja muut keuhko-oireet lisääntyvät äkillisesti ja huomattavasti. Pahenemisvaiheen hoitona käytetään suun kautta otettavia kortisoni- ja antibioottikuureja.

Nykyiset hoitomuodot ovat tehokkaita ja oikein käytettynä turvallisia. Ne parantavat merkittävästi elämänlaatua sekä astmassa että keuhkoahtaumataudissa.

Jaa