Lasten raudanpuutosta tulee diagnostisoida oikein ja hoitaa maltilla – liika rauta on elimistölle shokki
Rauta on välttämätön kaikenikäisille, ja kasvavilla lapsilla sen tarve korostuu entisestään. Raudalle on tarvetta sekä kasvamiseen että keskushermoston kehitykseen ja elimistön ylläpitämiseen. Siksi raudanpuute voi myös kehittyä lapsella helpommin kuin aikuisella.
Raudanpuutos ja anemia menevät usein arkikielessä sekaisin. Raudanpuutos voi johtaa anemiaan tai muihin raudanpuutoksesta aiheutuviin häiriöihin. Anemialla puolestaan voi olla taustallaan muitakin syitä kuin raudanpuute.
Raudanpuuteanemian diagnoosi on usein helppo tehdä, mutta raudanpuutos ilman anemiaa on hankalampi todentaa.
– Laboratoriotutkimusten viitearvot on pitkälti laadittu luuytimen rautatilanteen kartoittamiseen. 20 % elimistön raudasta käytetään kuitenkin muualla kuin luuytimessä ja siten luuytimen rautatilanne ei aina kuvaa luotettavasti esimerkiksi keskushermoston rautatilannetta, kertoo lastentautien ja lasten hematologian erikoislääkäri Jukka Vakkila.
Lapsen raudanpuutostilan ja sen kehittymisen todennäköisyyden arviossa voi käyttää laboratorion lisäksi apuna tietoja äidin rautatilanteesta raskauden aikana, raskauden kestoa ja lapsen syntymäpainoa, lapsen täysimetyksen kestoa, kasvua ja ruokavaliota.
Raudanpuutosta esiintyy kaikenikäisillä – lapsen raudanpuutos voi vaikuttaa oppimiseen
Raudanpuutos on melko tavallinen löydös myös kehittyneissä maissa. Yleisintä se on lapsilla ja hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Vastasyntyneillä ja pienillä vauvoilla raudanpuutosta voivat aiheuttaa äidin anemia raskausaikana, ennenaikainen syntymä tai pienikokoisuus. Myös pitkä täysimetys altistaa raudanpuutokselle, sillä äidinmaidon rautapitoisuus on hyvin pieni.
Kouluikäisillä raudanpuute voi johtua esimerkiksi muutoksista ruokavaliossa. Elimistö pitää kehon raudasta hyvää huolta ja terve keho kierrättää lähes kaiken käytetyn raudan uusiokäyttöön. Jos raudanpuutos todetaan ilman selvää ravitsemuksellista tai muuta lapsen syntymään tai imetykseen liittyvää syytä, niin aina tulisi poissulkea mahdolliset sairaudet raudanpuutoksen taustalta.
Rautaa tarvitaan punasolujen muodostuksen lisäksi muiden muassa lihasten toimintaan, kasvuun ja hermoston normaaliin kehittymiseen ja toimintaan. Raudanpuutos, erityisesti hermoston nopean kehityksen aikana imeväisellä ja leikki-ikäisellä on liitetty tutkimuksissa esimerkiksi ylivilkkauteen ja oppimiskyvyn häiriöihin.
Vaikeus pysyä aloillaan, nukkumisvaikeudet ja jalkojen sätkiminen erityisesti levossa ovat "levottomat jalat” -oireyhtymän tunnusoireita. Näillä potilailla on keskushermostossa matala rautapitoisuus, vaikka muualla elimistössä rautatilanne olisi hyvinkin riittävä. Levottomat jalat -potilailla laboratorioarvot eivät ole kovin luotettavia rautatilanteen määrittämisessä.
Rautahoito on elimistölle shokki
Ravinnosta saatava rauta riittää lähtökohtaisesti lapsen raudantarpeeseen. Ravinnon ja erityisesti kasvisperäisen raudan imeytymistä voi parantaa lisäksi C-vitamiinilla ja välttämällä liiallista maidon juontia. Rautalisä on tarpeen raudanpuutteisilla lapsilla, jotta hermoston normaali kehitys ja verenmuodostus turvataan.
Annokset, joita usein käytetään ovat kuitenkin jopa 10–20 kertaisia ravinnosta tulevaan rautaan verrattuna ja yli kuuden kuukauden ikäisillä lapsilla elimistö reagoi tällaiseen ”shokkihoitoon” vähentämällä raudan imeytymistä suolistosta. Imeytymisen säätely onkin ainut tapa elimistöllä säädellä rautatilannetta, sillä ylimääräistä jo imeytynyttä rautaa keho ei pysty poistamaan millään luonnollisella mekanismilla.
Yli 6–8 kuukauden ikäisten lasten rautahoidossa on parempi antaa rautaa vain joka toinen päivä. Tällöin imeytyminen on parempaa, eikä vapaa rauta jää ärsyttämään suolta. Haitalliset suolen bakteerit hyötyvät ylimääräisestä raudasta ja suolen mikrobiomi muuttuu huonoon suuntaa, jos raudan saanti on liiallista. Maitohappobakteerit sen sijaan pärjäävät hyvin myös ”rautaköyhässä” ympäristössä. On myös näyttöä siitä, että liiallinen rauta niillä lapsilla, joilla rautatilanne on hyvä aiheuttaa hermoston kehitykselle jopa haittaa.
Rautaa on saatavissa apteekista ilman lääkärin määräystä. Rautalisän tarpeellisuuden arviointi ei kuitenkaan ole helppoa ja laboratoriotulosten tulkinta vaatii osaamista ja ymmärrystä raudan aineenvaihdunnasta.
– On suositeltavaa hakeutua myös lääkäriin arvioon ennen oma-aloitteista rautalisää. Liiallisella raudan saannilla on haittavaikutuksia ja toisaalta raudanpuute voi aiheuttaa merkittäviä ongelmia ja siihen liittyy diagnostisia vaikeuksia, Vakkila toteaa.
Muista nämä raudanpuutoksesta
-
Raudanpuutosta ei voi luotettavasti päätellä verenkuvasta.
-
Raudanpuutos on melko tavallinen löydös myös Suomessa.
-
Liika rauta elimistössä on lapsen terveydelle ja kehitykselle haitallista.
-
Hemoglobiini ei ole oikea mittari rautatarpeen arvioimiseen.
-
Ferritiini yksin on epäluotettava raudanpuutoksen mittari. Raudanpuutoksen diagnostiikka vaatii laboratorioarvojen lisäksi arvion potilaan muusta tilanteesta ja käsityksen siitä, mistä mahdollinen raudanpuutos potilaalla johtuisi.
-
Rautahoidon aloittamisesta kannattaa aina aloittaa keskustella lääkärin kanssa.
Asiantuntijana lastentautien dosentti, lasten hematologian erikoislääkäri Jukka Vakkila