Usein kysyttyä rokotuksista

Rokotteet ovat lääkevalmisteita, joilla voidaan ennaltaehkäistä tartuntatauteja ja näin suojata rokotettua myös jälkitaudeilta. Rokotteessa elimistöön viedään taudinaiheuttajaa tai sen osaa sellaisessa muodossa, joka saa aikaan suojaa kyseistä tautia vastaan. Rokote voidaan antaa esimerkiksi pistoksena, nenäsumutteena tai suun kautta.

Lue lisää: Rokotukset

Rokotteet täyttävät tarkat turvallisuuskriteerit. Ennen kuin rokote saa myyntiluvan, sitä tutkitaan kymmenillä tuhansilla vapaaehtoisilla ihmisillä, ja kaikki haittakokemukset kirjataan, sekä syy-yhteys rokotteen ja oireiden välillä arvioidaan. Harvinaisia haittavaikutuksia saattaa näinkin laajoissa tutkimuksissa jäädä havaitsematta, joten rokotteiden turvallisuutta seurataan siksi jatkuvasti.

Kuten kaikilla lääkeaineilla, myös rokotuksilla voi olla sivuvaikutuksia tai ne voivat harvoissa tapauksissa aiheuttaa allergisen reaktion. Rokotus voi aiheuttaa esimerkiksi ohimenevän kuumeen, mutta äärimmäisen harvoin rokotuksesta on pysyvää haittaa – sen sijaan rokotuksista on huomattavia hyötyjä. Pieniä, rokotuksista mahdollisesti aiheutuvia haittoja sietää, kun muistaa, että rokottaminen suojaa henkeä mahdollisesti uhkaavilta taudeilta.

Rokotukset suojaavat sekä rokotettua itseään että ihmisiä tämän ympärillä. Laumasuojaksi kutsutaan sitä, kun riittävän suuri osa väestöä on rokotettu eikä ihmisestä toiseen tarttuva tauti pääse enää leviämään. Silloin myös rokottamattomien riski sairastua pienenee.

Jäykkäkouristusta vastaan jokainen tarvitsee rokotuksen. Se on hengenvaarallinen tauti, joka ei leviä ihmisten välillä. Jäykkäkouristuksen sen voi saada, kun maaperässä yleistä Clost­ridium te­tani -bakteeria päätyy haavaan tai ihorikkoon.

Ihmisestä toiseen tarttuvat taudit, kuten tuhkarokko, pysyvät Suomessa aisoissa laumaimmuniteetin ansiosta. Kun väestöstä riittävä määrä on rokotettu, tauti ei leviä ja myös rokottamattomat pysyvät suojassa. Laumasuojaan tarvittava rokotettujen määrä vaihtelee: kurkkumätää vastaan rokotteen on oltava 70 prosentilla, tuhkarokkoa vastaan 95 prosentilla. Jos rokotukset lopetettaisiin, laumaimmuniteetti häviäisi ja taudit todennäköisesti alkaisivat levitä.

Jokaisella aikuisella tulee olla tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia vastaan suoja joko MPR-rokotesarjasta tai sairastetusta taudista. Useimmat ovat saaneet nuo rokotukset lapsena vaaditut kaksi kertaa.

Lapsuudessa ja nuoruudessa saadut kurkkumätä-, jäykkäkouristus- ja hinkuyskärokotukset tehostetaan 25 vuoden iässä. Lisäksi kurkkumätä- ja jäykkäkouristusrokotukset tehostetaan vielä 45- ja 65-vuotiaana ja siitä edespäin kymmenen vuoden välein.

Influenssarokote kuuluu kansallisessa rokotusohjelmassa alle 7 vuotiaille lapsille, raskaana oleville, yli 65-vuotiaille sekä sairauden tai hoidon vuoksi riskiryhmässä oleville, mutta siitä on hyötyä myös muille.

Poliorokotteen tehostetta suositellaan riskimaihin lähteville tai sieltä palaaville. Kansallisen rokotusohjelman kautta saa hepatiitti A- ja B-rokotteet silloin, kun elinolosuhteiden vuoksi on lisääntynyt riski saada hepatiitti A- tai B-tartunta. Vaikka esimerkiksi matkailijan hepatiittirokotteet eivät kuulu kansalliseen ohjelmaan, on niiden antamasta rokotussuojasta on hyvä huolehtia etenkin, jos matkustaa riskimaihin.

Jos ei ole koskaan sairastanut vesirokkoa, vesirokkorokote on hyvä ottaa, sillä tauti on aikuiselle hankala ja usein sairaalahoitoa vaativat tauti. Puutiaisaivotulehdukselta suojaava TBE-rokote kannattaa ottaa, jos oleilee viikkojen ajan puutiaisaivotulehduksen riskialueella ja liikkuu paljon luonnossa. Voit tarkistaa paikkakuntakohtaisen suosituksen täältä.

Sosiaali- ja terveysalan henkilöstöllä sekä työharjoittelussa olevilla opiskelijoilla, jotka hoitavat tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita potilaita, tulee tartuntatautilain mukaan olla:

• rokotuksen tai sairastetun taudin antama suoja tuhkarokkoa ja vesirokkoa vastaan
• rokotuksen antama suoja influenssaa vastaan
• rokotuksen antama suoja hinkuyskää vastaan, jos työntekijä hoitaa jatkuvasti alle 1-vuotiaita lapsia

Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijä tarvitsee rokotuksen hepatiitti B-tartuntaa vastaan, jos työssä on riski altistua verelle.

Rokotustiedot on perinteisesti merkitty paperiseen rokotus- tai neuvolakorttiin. Jos korttia ei ole tallessa, rokotushistorian selvittäminen vaatii hieman vaivannäköä. Omia rokotustietoja voi kysyä niistä terveyskeskuksista, lääkärikeskuksista sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollosta, joista on mahdollisesti rokotuksia saanut. Myös armeija säilyttää tiedot palveluksenaikaisista rokotuksista. Uusimmat rokotustiedot saattavat löytyä Omakanta-palvelustaUlkoinen linkki.

OmaMehiläisessä näkyvät Mehiläisessä annetut rokotteet sekä ne rokotteet, jotka esimerkiksi työterveyshoitaja on vienyt jälkikäteen Mehiläisen potilastietoihin.

Rokotteesta ei voi saada yliannostusta kuten lääkkeestä. Rokotuksen voi ottaa varmuuden vuoksi, jos on epävarma omasta rokotesuojasta.

Rokotuksia voi jatkaa siitä, mihin on aiemmin jääty. Kesken jäänyttä sarjaa ei tarvitse aloittaa alusta eikä ylimääräisiä rokoteannoksia tarvita. Tehosteannoksen voi siis ottaa myöhässä.

Tarvittavat rokotteet riippuvat osin matkakohteesta ja matkan kestosta. Maakohtaiset rokotussuositukset löydät THL:n Matkailijan terveysoppaastaUlkoinen linkki.

Matkailijalla on hyvä olla voimassa samat rokotukset kuin aikuisella muutenkin: jäykkäkouristus-, kurkkumätä-, tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkorokote.

Yleisimmät tarvittavat lisärokotteet ovat A- ja B-hepatiittirokotteet. Poliotehosterokotetta tarvitaan, jos matka kohdistuu maahan, jossa esiintyy poliota. Myös influenssarokote kannattaa ottaa, jos kuuluu riskiryhmään. Lisäksi matkakohteesta, matkan luonteesta ja matkan kestosta riippuen rokotteet muun muassa keltakuumetta, koleraa, lavantautia, japanin aivokuumetta, meningokokkitauteja tai puutiaisaivotulehdusta vastaan saattavat olla tarpeellisia.

Lue lisää: Matkailijalle tärkeät rokotukset

Keskimäärin myyntiluvan saanutta rokotetta tutkitaan kymmenen vuoden ajan. Suurin osa tutkittavista rokoteaineista karsiutuu tutkimuksen edetessä. Perinteisesti rokotteita tutkitaan ensin useampi vuosi laboratoriossa, sitten vapaaehtoisilla ja lopulta varsinaisessa kohderyhmässä, ennen kuin rokotteelle haetaan myyntilupaa. Rokotteen tehoa ja turvallisuutta seurataan vielä myyntiluvan saamisen jälkeenkin.

Koronavirusrokotetta on kehitetty ennätyksellistä vauhtia ja tutkimusvaiheita on tehty ajan säästämiseksi yhtä aikaa. Euroopan lääkevirasto EMA on arvioinut rokoteaihioiden tutkimustuloksia sitä mukaa, kun ne ovat valmistuneet, kun yleensä arvio tehdään kerralla lopuksi. Arviointikriteereistä ei silti ole joustettu, vaan koronavirusrokotteita arvioidaan samoilla laatua, turvallisuutta ja tehoa arvioivilla kriteereillä kuin muitakin lääkevalmisteita.

Vakavia haittavaikutuksia esiintyy erittäin harvoin. Tavallisimpia sivuvaikutuksia ovat pistoskohdan kipu, turvotus ja kuumotus.

Laajat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei rokotuksilla ole yhteyttä esimerkiksi autismin, allergioiden tai tyypin 1 diabeteksen syntyyn. Suurempi riski on jättää rokotteet ottamatta, jolloin voi saada vakavan taudin.

Rokotteet eivät heikennä vastustuskykyä, vaan vahvistavat sitä valmistamalla elimistöä kohtaamaan vakavia taudinaiheuttajia. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että rokotetuilla on ylipäätään vähemmän infektioita kuin niillä, joita ei ole rokotettu.

Useimpien rokotusohjelmaan kuuluvien rokotteiden teho on yli 90 prosenttia. Rokotettujen joukossa on siis aina niitä, joille ei kehity täyttä suojaa tautia vastaan, ja siksi rokotuksesta huolimatta voi sairastua. Tällöin tauti on kuitenkin yleensä selvästi lievempi.

Vain hyvin harvoin on tilanteita, ettei rokotetta voi antaa tai rokotusaikaa pitää siirtää. Tällaisia tilanteita ovat:

• Kuumeinen infektio: rokotetta ei voi antaa kuumeisen infektion aikana, joten rokotusaikaa pitää siirtää.
• Voimakas yliherkkyys: Hyvin harvoilla on voimakas yliherkkyys jollekin rokotteen ainesosalle, jolloin rokotteen ottamista tulee harkita lääkärin kanssa.
• Tietyt sairaudet: Myös tietyt sairaudet, kuten immuunijärjestelmän häiriöt, saattavat estää rokottamisen.
  

Ei tarvitse. Akuutin infektiotaudin aikana tai varsinkaan kuumeisena ei pidä ottaa rokotetta.

Raskaana olevalle voi ja joskus pitääkin antaa rokotuksia. Esimerkiksi influenssarokotetta suositellaan raskauden aikana, koska raskaana olevat kuuluvat influenssan riskiryhmään. Osa rokotteista sisältää eläviä, heikennettyjä taudinaiheuttajia, ja varovaisuuden vuoksi sellaisia rokotteita ei yleensä anneta raskauden aikana, vaikka niidenkään ei tiedetä aiheuttaneen vaaraa raskaudelle tai sikiölle.

Kyllä voi, oman voinnin mukaan. Rokotuksen jälkeen voi tulla väsymystä, kuumetta tai pistopaikan oireita, kuten kuumotusta. Juuri sen lihaksen, johon rokote on pistetty, rasittamista kannattaa harkita, sillä lihaksen rasittaminen voi lisätä pistoskohdan oireilua.

Influenssarokotuksen suoja kestää noin vuoden, joten rokotus kannattaa ottaa joka vuosi. Vanhoilla ihmisillä rokotteen suoja hiipuu jopa sitä nopeammin. Influenssarokote myös muuttuu vuosittain, sillä myös influenssavirus muuntautuu siten, että se välttäisi elimistön puolustusmekanismeja. Rokotteiden valmistamisessa käytetään juuri niitä viruskantoja, joiden uskotaan aiheuttavan seuraavan epidemian.

Lue lisää: Usein kysyttyä influenssarokotuksesta

Punkkirokote eli TBE-rokote on tarpeellinen ihmisille, jotka liikkuvat paljon luonnossa ja oleskelevat viikkoja tai kuukausia alueilla, joissa punkkien levittämää puutiaisaivokuumetta esiintyy. Rokote suojaa puutiaisaivotulehdukselta, ei borrelioosilta, eikä myöskään estä punkkien tarttumista ihoon.

Suomessa kansallisen ohjelman mukaan puutiaisaivotulehdukselta suojaava TBE-rokote kuuluu kaikille kolme vuotta täyttäneille, jotka asuvat vakinaisesti tai kesäasunnossa tietyillä alueella Suomea, kuten Ahvenanmaalla. Tarkista kaikki alueet THL:n sivuiltaUlkoinen linkki.