Levottomat jalat on kohtalaisen yleinen, mutta oireiden epämääräisyydestä johtuen valitettavan usein vaille oikeaa diagnoosia ja näin oikeaa hoitoa vaille jäävä vaiva.

"Vastaanotolleni tuli tyypillinen potilastapaus: 46-vuotias nainen, uupunut, väsynyt, kipuileva ja moninaisia oireita poteva. Hän oli käynyt jo useilla lääkäreillä valittaen pään kivistystä, huimausta, kipuja käsissä ja jaloissa, vatsan kouristeluja, unettomuutta ja väsymystä ja lopulta kokenut olevansa työkyvytön. Hoidoksi oli yritetty kipulääkkeitä, unilääkettä, vatsalääkkeitä, rauhoittavia, sairaslomaa ilman lievitystä elämän voimaa syövään oireistoon", kuvailee lääketieteen ja kirurgian tohtori, neurologian dosentti Päivi Meretoja Mehiläisestä.

"Tutkittaessa en havainnut neurologisesti mitään poikkeavaa. Mutta potilaan kokemuksia kysellessä kävi ilmi, että nuorena hänellä oli ollut migreeniä harvakseltaan, nykyään unettomuutta, joka tuntui liittyvän kaikkien raajojen, mutta ennen kaikkea jalkojen epämiellyttäviin tuntemuksiin ja tarpeeseen liikutella niitä. Murehtiminen ja suoranainen masennuskin nostivat päätään, kun kukaan ei tuntunut ymmärtävän kuluttavia oireita, joita tuli lisää kaikista hoitoyrityksistä huolimatta. Murehtiminen ja unettomuus johtivat päänsärkyyn ja vatsaoireisiin. Näin päivätkin olivat pilalla. Lopulta hän ei jaksanut enää keskittyä työhön tai muuhunkaan elämään", Päivi Meretoja jatkaa.

"Diagnosoin hänellä levottomien jalkojen oireyhtymän ja aloitin siihen lääkityksen. Epämiellyttävät raajatuntemukset jäivät pois varsin pian, uni palasi, murehtimiset unohtuivat, päänsärky loppui eikä vatsaakaan enää kivistellyt. Päivällä potilaalla ei ollut enää uupuneisuutta ja työkin maistui. Elämä oli taas kuten parhaina päivinä", Päivi Meretoja kertoo.

Levottomien jalkojen oireet

Kuten edellisestä näemme, levottomista jaloista kärsivät ihmiset ovat usein väärin ymmärrettyjä.

Jalkojen levottomuusoireyhtymä on kuvattu lääketieteessä jo vuosisatoja sitten ja oireesta on käytetty myös nimitystä yökävelijän oireyhtymä. Tyypilliset oireet ovatjaloissa ja joskus myös yläraajoissa tuntuvat epämiellyttävät tuntemukset, kuten kipu, sisäinen kutina, kihelmöinti ja jomotus.  Oireet helpottuvat liikuttelulla, esimerkiksi kävelemään lähtemällä.

Oireisto voimistuu levossa ja yrittäessä rentoutua.  Lisäksi jalkojen levottomuus vaikeuttaa nukahtamista tai herättää yöllä. Unen aikana tai hereillä levätessä voi esiintyä jaksottaista liikehdintää.  Päiväväsymys on tavallista ja samanlaisia oireita saattaa olla myös lähisukulaisilla.  Vaivan haittaavuus lisääntyy ikääntyessä ja lämpö saattaa pahentaa oireita.  Neurologisessa tutkimuksessa ei todeta poikkeavuutta ja näin levottomat jalat -oireyhtymä voidaan erottaa muista mahdollisesti samankaltaisia oireita aiheuttavista sairauksista.

Oireisto esiintyy tyypillisesti paikalla ollessa ja nukkuessa, mutta myös pitkillä auto- ja lentomatkoilla. Tällöin tuntuu esim. pohkeissa tai reisissä epämiellyttävä vaikeasti kuvattava "syvätuntemus",  joka ei muistuta selkeästi muita kiputuntemuksia. Potilas voi joutua nousemaan toistuvasti ylös oireiston helpottamiseksi.

Levottomien jalkojen yleisyys ja alkuperä

Levottomista jaloista kärsii jopa 5-15 % väestöstä eli noin 600 000 henkilöä Suomessa. Kyseessä on siis varsin yleinen sairaus. Vanhemmissa ikäluokissa oireistoa esiintyy vielä enemmän. Kuitenkin sairaus voi ilmetä jo nuorenakin, yhtä lailla miehillä kuin naisilla. Keskimääräinen alkamisikä on n. 30 vuotta. Jos toisella vanhemmista on tämä sairaus, periytyy se lapsista keskimäärin joka toiselle.

Tätä oiretta esiintyy myös joihinkin sairauksiin tai lääkityksiin liittyen toissijaisena oireena. Esim. nivelreumaan, diabetekseen, keuhko-oireisiin ja anemiaan voi liittyä raajojen levottomuus -oireita.  Jotkut mielialalääkkeet tai jopa kahvi voivat myös laukaista oireen esiintymisen.

Levottomien jalkojen täsmällistä syytä ei tunneta. Kuitenkin tiedetään, että syy löytyy keskushermoston, aivojen tai selkäytimen,  alueelta. Taustalla on havaittu esiintyvän aivojen  raudanpuutetta, jota ei kuitenkaan suun kautta syötävällä raudalla kyetä korjaamaan. Keskushermoston välittäjäaineisiin dopamiiniin tai noradrenaliiniin vaikuttamalla löytyy oireeseen paras apu.

Koska levottomien jalkojen kaltaisia oireita voi esiintyä myös muissa neurologissa sairauksissa, on tärkeää, että asiantuntija tutkii ja arvioi tilanteen ennen lääkityksen aloitusta.

Levottomien jalkojen hoito on usein helppo ja ongelmaton

Jos oireisto on lievä eikä häiritse yöunta, ei lääkehoitoa tarvita. Tällöin riittää oireita pahentavien tekijöiden välttäminen. Erityisesti alkoholin, kahvin ja muiden kofeiinipitoisten aineiden sekä nopeasti imeytyvien hiilihydraattien välttäminen illalla on tärkeää. Sen sijaan kävely ja venyttelyt ovat eduksi.

Lääkityksenä vaikeampiin oireisiin on käytetty yleisimmin klonatsepaamia, levodopaa, pramipeksolia ja ropinirolia. Klonatsepaamia käytetään rauhoittavana lääkkeenä tai epilepsian lääkehoidossa ja se parantaa yöunta ja sitä kautta myös jalkaoireita. Kolme viimeksi mainittua ovat alun perin olleet parkinsonintaudin lääkkeitä. Levottomat jalat -oireyhtymällä ei ole todettu mitään yhteyttä parkinsonintautiin, eikä oireisto altista myöhemminkään parkinsonintaudille.

Oikeanlaisen hoidon aloittaminen ja hoidon seuranta vaativat asiantuntemusta ja kokemusta käytettävissä olevista lääkkeistä. Tällä hetkellä vaikuttavin näyttö lääkehoidon tehosta levottomiin jalkoihin on pramipeksolilla ja ropinirolilla. Oireiston helpottamiseen riittää yleensä hyvin pieni lääkeannos usein vain iltaisin tai kahdesti vuorokaudessa otettuna. Pieni annos riittää poistamaan jalkaoireet. Usein jo noin yksi viidesosa tai yksi kymmenesosa parkinsonintautiin käytetystä annoksesta riittää. Näin ollen haittavaikutuksia lääkityksestä ei juurikaan ilmene. Lääkitys tuo yleensä suotuisan vasteen varsin nopeasti sen aloituksesta. Kun kivuista tai univajauksesta kärsinyt ihminen alkaa taas nukkua hyvin, hänen elämänlaatunsa paranee kokonaisuudessaan ja "elämä voittaa".

Tutustu Päivi Meretojan profiiliin ja varaa aika >>

Jaa