Mehiläinen Terveyssopimus
Lue lisää
Hinnat ovat alkaen hintoja ja riippuvat valituista tutkimuksista ja hoitomuodoista. Vastaanottokäynteihin lisätään poliklinikkamaksu ja Kanta-maksu.
| Palvelu | Hinta-arvio | Info |
|---|---|---|
| CPAP-laitehoidon aloitus (1. käynti uniapneahoitajalla) *Asiakas ostaa CPAP-laitteen itselleen alk. 229,20 €. | alk. 229,20 € Ei Kela-korvausta Hinta-arvio alk. 229,20 € Ei Kela-korvausta | *Asiakas ostaa CPAP-laitteen itselleen alk. 229,20 €. |
| Kuorsauksen alkututkimus | alk. 140,10 € Ilman Kela-korvausta alk. 148,10 € Hinta-arvio alk. 140,10 € Ilman Kela-korvausta alk. 148,10 € | |
| Uniapneatutkimus eli suppea yöpolygrafia Uniapneatutkimuksesta eli suppeasta yöpolygrafiasta ei saa Kela-korvausta. | alk. 558,70 € Ei Kela-korvausta Hinta-arvio alk. 558,70 € Ei Kela-korvausta | Uniapneatutkimuksesta eli suppeasta yöpolygrafiasta ei saa Kela-korvausta. |
| Uniapneakiskon ensikäynti Uniapneakiskon kokonaishinta-arvio alkaen noin 1200 €. | alk. 96,80 € Ilman Kela-korvausta alk. 123,80 € Hinta-arvio alk. 96,80 € Ilman Kela-korvausta alk. 123,80 € | Uniapneakiskon kokonaishinta-arvio alkaen noin 1200 €. |
| Uniapnean alkututkimus | alk. 140,10 € Ilman Kela-korvausta alk. 148,10 € Hinta-arvio alk. 140,10 € Ilman Kela-korvausta alk. 148,10 € | |
| Unihäiriöiden alkututkimus | alk. 140,10 € Ilman Kela-korvausta alk. 148,10 € Hinta-arvio alk. 140,10 € Ilman Kela-korvausta alk. 148,10 € |
Tarkistettu 5.11.2025
Julkaistu 19.8.2024
CPAP-hoito
Ylipainehengityshoito vähentää tehokkaasti uniapnean oireita ja parantaa elämänlaatua.
Uni ja unihäiriöt
Unen häiriötä voivat aiheuttaa sekä fyysiset että psyykkiset tekijät. Unen häiriöihin kannattaa hakea apua.
Uniapneakisko
Hoitomuoto erityisesti lievään uniapneaan.
Uniapneatutkimus, yöpolygrafia
Luotettava kotona toteutettava tutkimus uniapnean toteamiseen ja sen vaikeusasteen määrittelyyn.
Hypersomnialla tarkoitetaan liikaunisuutta eli poikkeavaa päiväsaikaista väsymystä, johon liittyy pakonomainen tarve nukahtaa. Poikkeavaa päiväväsymystä voivat aiheuttaa esimerkiksi univaje, tietyt lääkkeet, päihteiden käyttö, psykiatriset syyt sekä tietyt sairaudet.
Liikaunisuuden hoito perustuu oireen aiheuttavan taustasyyn hoitamiseen. Itsehoitona on hyvä varmistaa säännöllinen vuorokausirytmi ja riittävä nukkuminen, kuten myös muiden elämäntapojen säännöllisyys.
Parasomnioilla eli unen erityishäiriöillä tarkoitetaan ei-toivottuja fyysisiä tapahtumia, kuten liikehäiriöt tai poikkeava käyttäytyminen, tai kokemuksia, kuten tunteet ja unet, jotka ilmenevät uneen vaipuessa, unen aikana tai unesta havahtuessa. Parasomniat luokitellaan NREM- tai REM-uneen liittyviin tai näihin liittymättömiin parasomniohin. Unissaan puhuminen katsotaan kuuluvan normaaliksi unen aikaiseksi toiminnaksi, jota tapahtuu valtaosalla ihmisistä jossain vaiheessa elämää.
Parasomnioita ovat esimerkiksi sekavuushavahtuminen, unissakävely, hampaiden narskuttelu eli bruksismi, unikauhukohtaus, yöllinen seksi- tai syömishäiriö, toistuvat unihalvaukset, yölliset hallusinaatiot, painajaisunet, yökastelu ja katatrenia (uloshengitykseen liittyvä, voimakas ja pitkäkestoinen ääntely). Parasomia-oireet kestävät kerrallaan yleensä muutamasta sekunnista noin puoleen tuntiin. Ominaista parasomnioille on reagoimattomuus ulkoisiin ärsykkeisiin, pelko, sekavuus ja jonkinasteinen muistamattomuus.
Esiintyessään lievinä ja harvoin nämä ilmiöt ovat normaaleja eivätkä edellytä hoitoa. Jos parasomnioita esiintyy tiheästi, oireet ovat vaikeita tai aiheuttavat muuta merkittävää haittaa, on hoito tarpeen. Parasomnioiden hoidossa keskitytään erityisesti säännölliseen unirytmiin ja unen rikkonaisuutta lisäävien tekijöiden ja stressitekijöiden välttämiseen ja hoitamiseen. Parasominoille altistavan ja niiden aiheuttaman ahdistuksen hallinnassa apua voi olla myös oppimis- ja käyttäytymisterapioista.
Parasomnioihin lukeutuvaa hampaiden narskuttelua unen aikana eli unibruksismia hoitavat pääsääntöisesti aiheeseen erikseen perehtyneet hammaslääkärit.
Säännöllinen uni-valverytmi edesauttaa niin hyvää unta yöllä kuin sopivaa vireystasoa päivällä. Uni-valverytmiä säätelee aivoissa sijaitseva keskuskello. Elimistön rytmi asettuu lähelle 24 tuntia. Sen tahdistuksesta huolehtii voimakkaimmin valon ja pimeän vaihtelu. Muita tahdistavia tekijöitä ovat sekä säännölliset ruokailuajat että säännölliset nukkumaanmeno- ja heräämisajat. Eri-ikäisillä unen tarve vaihtelee ja erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat siihen, mitkä tekijät saattavat häiritä uni-valverytmiä. Lapset ja nuoret tarvitsevat enemmän unta ja ikääntyessä unen tarve vähenee.
Uni-valverytmissä voi olla häiriöitä. Näihin kuuluvat muun muassa viivästynyt tai aikaistunut unijakso, kaamosunettomuus, epäsäännöllinen unirytmi, tahdistumaton unirytmi, vuorotyöunettomuus ja aikaerorasitus. Uni-valverytmin häiriöt ilmenevät tyypillisesti unettomuutena, liikaunisuuteena ja/ tai väsymyksenä.
Uni-valverytmin häiriön selvittelyssä tavallisesti haastatellaan ja tutkitaan potilas, hyödynnetään uni-valvepäiväkirjaa ja muita kysymyssarjoja ja voidaan tehdä liikeaktiivisuuden rekisteröinti (aktigrafia).
Hoito vaihtelee häiriön ja sen aiheuttajan mukaan. Hoidoissa käytetään muun muassa kirkas- ja/tai luonnonvalohoitoa, melatoniinia, työn ja arkimenojen rytmittämistä ja unettomuuteen keskittyvää kognitiivista käyttäytymisterapiaa (CBT-I). Itsehoitona suositellaan riittävän pitkiä yöunia, iltasyömisen (etenkin runsasrasvaisten ruokien) ja alkoholin välttämistä, säännöllistä liikuntaa (raskaampi liikunta kannattaa ajoittaa päiväaikaan) sekä aamupainotteisesti luonnonvalon tai pimeään vuodenaikaan kirkasvalolampun hyödyntämistä.
Muiden unihäiriöiden, kuten hypersomnian ja erilaisten parasomnioiden oireita voi pyrkiä lievittämään esimerkiksi seuraavin keinoin:
Mehiläisestä löytyy osaamista unen häiriöihin. Kun kyse on tavanomaisesta unihäiriön aiheuttajasta, oma hoitava lääkäri tai yleislääkäri voi tehdä diagnoosin ja aloittaa hoidon. Jos häiriön taustalla epäillään olevan elimellistä syytä, saadaan Mehiläisen laboratorion kautta tehtyä tarvittavia laboratoriokokeita ja mahdollisia unitutkimuksia.
Mikäli tarvitaan hoitotoimenpiteitä, löytyy Mehiläisen lääkäreiltä ja hammaslääkäreiltä asiantuntemusta erilaisten toimenpiteiden tai uniapneakiskohoidon toteuttamiseen. Hankalan unihäiriön hoito saattaa vaatia usean alan erikoislääkärin tietotaitoa. Tarvittaessa Mehiläisessä voidaan yhdistää esimerkiksi neurologin, psykiatrin, keuhkolääkärin, korvalääkärin ja kliinisen neurofysiologin osaaminen unihäiriön selvittämiseksi ja potilaan hoitamiseksi.
Uni-valverytmin häiriö on tila, jossa ihmisen sisäinen kello on eri tahdissa ympäröivän ympäristön valo-pimeä-kierron ja sosiaalisten vaatimusten kanssa. Tämä voi johtaa siihen, että henkilö kokee vaikeuksia nukahtaa ja herätä tavanomaisina aikoina, mikä voi häiritä normaalia päivittäistä toimintaa.
Uni-valverytmin häiriöiden hoito voi sisältää esimerkiksi seuraavia:
On tärkeää keskustella lääkärin kanssa ennen minkään hoitomuodon aloittamista, jotta voidaan varmistaa, että hoito on turvallista ja sopii potilaan yksilöllisiin tarpeisiin.
Parasomnia on unihäiriöiden ryhmä, joka sisältää epätavallisia fyysisiä tai emotionaalisia ilmiöitä, kuten unissakävelyä, painajaisia, yöllisiä pelkotiloja ja muita vastaavia oireita. Parasomniat voivat ilmetä missä tahansa unen vaiheessa ja ne voivat häiritä unen laatua.
Parasomnian hoito riippuu häiriön tyypistä ja sen vakavuudesta. Lievinä ja harvoin esiintyvinä parasomniat ovat normaaleja eivätkä edellytä hoitoa. Jos häiriöt toistuvat tiheästi, ovat vaikeita tai aiheuttavat muuta merkittävää haittaa, on hoito tarpeen.
Hoito voi sisältää seuraavia:
On tärkeää keskustella lääkärin kanssa sopivasta hoitosuunnitelmasta, sillä parasomnioiden hoito on yksilöllistä ja riippuu monista tekijöistä.
Hypersomnia on liikaunisuushäiriö, joka ilmenee liiallisena päiväväsymyksenä tai poikkeuksellisen pitkinä yöunina. Hypersomnia voi olla primaarinen eli itsenäinen häiriö, kuten idiopaattinen hypersomnia, tai se voi olla toissijainen eli liittyä muihin sairauksiin, kuten sairastettuihin infektioihin tai käytettyihin lääkityksiin.
Hypersomnian hoito riippuu sen taustalla olevasta syystä. Jos kyseessä on keskushermostoperäinen liikaunisuushäiriö, kuten narkolepsia tai idiopaattinen hypersomnia, hoitoon voidaan käyttää vireystasoa kohentavaa lääkehoitoa. Tietyt lääkkeet voivat auttaa vähentämään päiväväsymystä ja parantamaan hereillä pysymistä.
On tärkeää keskustella lääkärin kanssa oikean hoitosuunnitelman laatimiseksi, sillä hypersomnian hoito on yksilöllistä ja riippuu monista tekijöistä.
Unibruksismi on tila, jossa henkilö narskuttaa hampaitaan tai puristaa leukojaan yhteen, erityisesti unen aikana. Tämä voi aiheuttaa hampaiden kulumista, leuan lihasten kipua ja muita suunterveyteen liittyviä ongelmia.
Unibruksismin hoitoon voi kuulua seuraavia:
On tärkeää keskustella lääkärin kanssa oikean hoitosuunnitelman laatimiseksi, sillä unibruksismin hoito on yksilöllistä ja riippuu useista tekijöistä.
Unitutkimus on menetelmä, jolla tutkitaan ihmisen unta ja siihen liittyviä häiriöitä. Se voi sisältää erilaisia testejä ja seurantaa.
Unitutkimuksia käytetään diagnosoimaan unihäiriöitä, kuten unettomuutta, narkolepsiaa, uniapneaa ja muita unen aikana ilmeneviä ongelmia. Tutkimus auttaa ymmärtämään unen laatua ja rakennetta, mikä on tärkeää, kun etsitään ratkaisuja unihäiriöihin ja niiden hoitoon.
Unihäiriöiden alkututkimuksen hinta vaihtelee asiantuntijoittain. Unihäiriöiden alkututkimuksen asiantuntijakohtaisen hinnan näet verkkoajanvarauksestamme.
Joustavien maksutapojemme ansiosta voit maksaa tämänkin tutkimuksen esimerkiksi erissä.
Lisätietoa maksutavoista.
Unihalvaus on sellainen unen ja valveen rajamaastossa esiintyvä tila, johon liittyy hereillä ollessa kyvyttömyys liikkua, sillä tahdonalaiset lihakset ovat lamaantuneet. Ei-tahdonalaiset lihakset toimivat normaalisti eli esimerkiksi hengityslihasten ja sydänlihaksen toiminta on turvattu. Hengityksen säätelyyn osallistuu myös tahdonalaisia apulihaksia, jotka unihalvauksen aikana lamaantuvat ja tästä johtuen voi tuntua myös painetta rinnassa tai hengityksen vaikeutumista, jopa tukehtumisen tunnetta.
Tämä nukahtamisen tai heräämisen yhteydessä esiintyvä tila kestää tyypillisesti muutamasta sekuntista muutamaan minuuttiin. Ilmiö itsessään on normaali ja vaaraton. Unihalvaus koetaan usein hyvin pelottavana, koska sen aikana ihminen on tietoinen siitä, ettei pysty liikkumaan.
Unihalvaukseen voi liittyä myös esimerkiksi hallusinaatioita ja illuusioita, jotka lisäävät kokemuksen pelottavuutta. Erittäin pelottavaksi koettua tunnetta pahantahtoisen olennon läsnäolosta esiintyy melko usein unihalvauksen yhteydessä. Epätavallisia kehollisia kokemuksia, kuten kellumista, lentämistä tai pyörimistä voi myös esiintyä. Nämä tuntemukset koetaan usein miellyttävämmiksi.
Unihalvaukselle saattavat altistaa esimerkiksi unettomuus, univaje ja epäsäännöllinen unirytmi. Toistuva alkoholin käyttö, stressi, ahdistuneisuus sekä yksittäiset voimakkaita tunteita aiheuttavat erityiset tapahtumat, kuten traumaattiset tapahtumat, voivat lisätä unihalvauksen todennäköisyyttä.
Unihalvaukseen ei ole varsinaista lääketieteellistä hoitoa, mutta yksittäisiä unihalvauskohtauksia ei yleensä tarvitsekaan hoitaa. Toistuvia kohtauksia voi pyrkiä estämään vähentämällä kohtauksen laukaisevia tekijöitä. Itsehoitoon kuuluu riittävästä unesta ja säännöllisestä unirytmistä huolehtiminen sekä alkoholin käytön ja liiallisen stressin välttäminen. On tärkeää hoitaa mahdolliset taustalla vaikuttavat oireet ja sairaudet, sillä ne voivat olla olennaisia unihalvausten ehkäisemisessä.
Unihalvausta esiintyy merkittävästi enemmän selällään nukkuessa, joten asentomuutoksilla, kuten kylkimakuulla nukkumisella, voi vaikuttaa unihalvauksen esiintymiseen. Kohtauksen aikana voi pyrkiä nopeuttamaan sen loppumista keskittymällä kehon osan liikuttamiseen, kuten yrittämällä heiluttaa varpaita tai puristaa kättä nyrkkiin.
Kohtauksen pelottavuuden vähentämiseksi on tärkeää ymmärtää, että kyseessä on vaaraton ja ohimenevä unihalvauskohtaus. Jos unihalvaukset aiheuttavat ahdistuneisuutta tai pelkoa nukkumaanmenoa kohtaan, kognitiivinen käyttäytymisterapia voi olla hyödyllinen pelkojen lievittämisessä.
