Refluksitauti

Refluksi tarkoittaa happaman mahalaukun sisällön nousua ruokatorveen. Tätä esiintyy lähes kaikilla ajoittain, usein lyhytaikaisesti ja ilman oireita. Refluksitaudista puhutaan, kun mahansisällön nousu ruokatorveen aiheuttaa toistuvasti närästystä tai ruokatorven tulehdusta.

Refluksin oireita ovat esimerkiksi:

• Närästys. Polttava tai kirvelevä tunne ylävatsalla tai rintalastan takana.
• Mahansisällön nousu suuhun. Tunne, että mahansisältö nousee ylös ruokatorvea pitkin suuhun saakka. Jos mahansisältö nousee suuhun saakka, hampaisiin voi tulla kiillevaurioita.
• Äänen käheys ja kurkkukipu. Refluksi voi aiheuttaa äänen käheyttä ja kurkkukipua ärsytyksen seurauksena.
• Nielemiskivut- ja vaikeudet. Harvinaisempia oireita, jotka vaativat perusteellisempia tutkimuksia.

Lisäksi refluksi pahentaa usein astman oireita ja voi altistaa toistuville hengitysteiden ja poskionteloiden tulehduksille.

Ruokatorven alasulkija on monen anatomisen rakenteen yhdistelmä. Se on tärkeä osa refluksilta suojautumista. Jos alasulkijan paine on alentunut, usein happama mahansisältö nousee ruokatorveen.

Refluksia aiheuttaa esimerkiksi:

• Palleatyrä, jokaaltistaa alasulkijan paineen laskulle ja siten refluksille. Palleatyrällä tarkoitetaan pallealihaksessa olevaa tavanomaista väljempää ruokatorven aukkoa, jossa sulkijalihaksen toiminta on häiriintynyt.
• Alkoholi ja tupakointi
• Tietyt ruoka-aineet, kuten rasvat, suklaa ja sitrusmehu, voivat pahentaa närästystä.
• Ylipaino altistaa merkittävästi refluksille, koska keskivartalon runsas rasva lisää painetta mahalaukun suuntaan.
• Ruokailutottumukset, kuten nokoset aterian jälkeen ja raskas syöminen ennen nukkumaanmenoa, voivat altistaa refluksille.
• Muut tekijät, kuten tietyt lääkeaineet, ylirasitus sekä henkinen stressi voivat pahentaa närästystä.

Refluksin hoidossa pyritään estämään happaman mahansisällön nousua ruokatorveen ruokavalio- ja elämäntapamuutoksin. Hoitamattomana toistuva happaman mahansisällön nousu vaurioittaa ruokatorven alaosan limakalvoa ja saattaa aiheuttaa ruokatorven tulehduksen eli esofagiitin. Pitkäaikainen refluksi saattaa myös aiheuttaa pysyviä ruokatorven limakalvon solumuutoksia.

Refluksia voi yrittää hoitaa seuraavin tavoin:

• Vältä närästystä pahentavia ruokia ja juomia.
• Vältä runsaita ilta-aterioita ja ruokailun jälkeisiä nokosia.
• Yöllistä närästystä voi vähentää kohottamalla sängyn pääpuolta asettamalla sängynjalkojen alle puupalikat tai laittamalla tyynyn patjan alle.
• Ylipainoisilla laihduttaminen on keskeinen osa hoitoa.
• Huomioi närästystä aiheuttava stressi ja ylirasitus elämäntapoja muokatessa.
• Lievään ja tilapäiseen närästykseen riittävät apteekista ilman reseptiä saatavat lääkkeet.

Hankalamman oireilun taltuttamiseksi tarvitaan lääkärin vastaanottokäynnin yhteydessä suorittaman arvion perusteella kirjoitettu lääkekuuri, jonka vaikuttava aine salpaa mahalaukun hapon tuotannon. Tällä närästysoire saadaan usein kuriin parin päivän kuluessa. Närästyslääkkeitä voi käyttää lääkärin ohjeiden mukaan joko säännöllisesti, kuuriluonteisesti muutamia viikkoja oireiden pahentuessa tai vain tarvittaessa oireiden mukaan.

Leikkaushoitoa harkitaan, jos refluksi on hankala ja lääkityksen tarve on jatkuva. Myös refluksiin liittyvä astman paheneminen on riittävä syy harkita leikkausta.

Leikkaushoidon tarpeen arvioi refluksitaudin hoitoon perehtynyt vatsakirurgian erikoislääkäri, joka käy läpi potilaan kanssa leikkauksen hyödyt sekä riskit. Leikkaukseen liittyviä riskejä nostavat korkea ikä ja vaikeat perussairaudet, jolloin on usein parempi hoitaa närästystä lääkkeillä. Leikkausta ei voi tehdä, jos ylipainoa on paljon.

Leikkauksessa korjataan mahdollinen palleatyrä ja rakennetaan ruokatorven alaosan ympärille mahalaukun yläosasta takaiskuventtiili, joka estää happaman mahansisällön nousun ruokatorveen. Leikkaus estää ainakin osin röyhtäilyä ja siksi osalla leikatuista potilaista esiintyy ilmavaivoja.

Leikkaustulokset ovat varsin hyviä, mutta vuosien kuluessa osa rakennetuista takaiskuventtiileistä venyy ja närästys voi palata.