Gastroenterologi eli mahaan ja suolistoon erikoistunut sisätautilääkäri

Moni vatsavaiva selviää gastroenterologin vastaanotolla

Gastroenterologia on sisätautien erikoisala. Gastroenterologian erikoislääkäri tutkii ja hoitaa ruokatorven, mahalaukun, ohut-, paksu- ja peräsuolen, maksan, sappirakon, sappiteiden ja haiman sairauksia.

Yleisimpiä gastroenterologin hoitamia vatsaelinsairauksia ja vaivoja ovat:

• Tulehduksellinen suolistosairaus eli IBD, kuten haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti
• Toiminnallinen vatsavaiva, kuten ärtyvän suolen oireyhtymä eli IBS sekä toiminnallinen ummetus tai ripuli
• Keliakia
• Refluksitauti
• Mahahaava
• Sappivaivat, kuten sappikivitauti
• Maksasairaudet, kuten hepatiitti ja maksakirroosi

Milloin mennä gastroenterologin vastaanotolle?

Mene gastroenterologin vastaanotolle, jos vatsavaivat ja suolisto-oireet ovat voimakkaita, jatkuvat pitkään tai hankaloittavat elämääsi. Myös yleislääkäri ohjaa tarvittaessa gastroenterologian erikoislääkärin vastaanotolle. Tyypillisiä oireita, joiden takia tullaan yksityiselle gastroenterologin vastaanotolle ovat:

• Vatsakipu
• Närästys
• Pitkittynyt ripuli tai verinen ripuli
• Ummetus
• Runsaat ilmavaivat
• Peräaukon alueen vaivat, kuten pukamat

Gastroenterologin vastaanotto

Gastroenterologin vastaanotto alkaa keskustelulla oireistasi ja mahdollisesti myös muista terveydentilaasi liittyvistä kysymyksistä ja käyttämistäsi lääkkeistä. Tutkimusta täydennetään tarvittaessa laboratoriokokeilla. Mikäli oireidesi syy ei selviä näillä tutkimuksilla, ruuansulatuskanavan ja vatsan aluetta voidaan tutkia tarkemmin tähystys- tai kuvantamistutkimuksilla. Tähystyksessä limakalvoilta voidaan ottaa koepaloja, jotka lähetetään patologille tutkittavaksi.

Apuna tutkimuksessa gastroenterologi voi käyttää:

• Laboratoriotutkimuksia, joissa selvitetään esimerkiksi allergian, laktoosi-intoleranssin tai keliakian mahdollisuus.
• Tähystystutkimuksia, kuten mahalaukun, paksu- tai ohutsuolen, sappi- ja haimatiehyiden sekä koko maha-suolikanavan tähystystä.
• Ruokatorven pH-mittausta eli vuorokauden kestävää ruokatorven happamuutta mittaavaa pH-rekisteröintiä, jota käytetään refluksin tutkimuksessa.
• Kuvantamistutkimuksia, kuten ultraäänitutkimusta, tietokonetomografia- tai magneettikuvauksella.