Dysleksia eli lukivaikeus

Dysleksia on oppimisvaikeus, joka vaikuttaa lukemiseen ja kirjoittamiseen. Se on yleinen oppimisvaikeus, joka ei johdu älykkyydestä tai huonosta opetuksesta. Dysleksia voi ilmetä lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksina sekä vaikeuttaa luetun ymmärtämistä.

Tyypillisiä dysleksian oireita ovat:

• Vaikeus oppia kirjain-äännevastaavuuksia.
• Hidas ja virhealtis lukeminen.
• Kirjaimet vaihtavat paikkaa ja menevät sekaisin lukiessa.
• Haasteet tavuttamisessa.
• Oikeinkirjoituksen virheitä, esimerkiksi äänteen keston hahmottamisen vaikeus.
• Vieraiden kielten oppimisen vaikeus.
• Työmuistin kuormittuminen.

Hoitamattomana lukivaikeus kuormittaa oppimista ja arkea, voi heikentää itsetuntoa ja lisätä koulustressiä. Oikea-aikainen tuki, harjoittelu ja apuvälineet ehkäisevät haittoja ja tukevat etenemistä opinnoissa ja työelämässä.

Lukivaikeus ilmenee eri tavoin lapsen kehityksen ja koulunkäynnin eri vaiheissa.

• Päiväkodissa ja esiopetuksessa lapsi voi sekoittaa samantapaisia äänteitä, vältellä riimittelyä ja äänneleikkejä tai edetä hitaasti kirjainten oppimisessa.
• Alakoulussa lukeminen voi olla hidasta ja virhealtista, kirjoitusvirheet toistuvat ja läksyihin voi kulua paljon aikaa.
• Yläkoulussa ja toisella asteella lukunopeus voi olla hidas ja sen takia luetun ymmärtäminen voi olla vaikeaa. Oikeinkirjoituksessa voi olla vaikeuksia ja kielten oppiminen voi olla työlästä.
• Aikuisella lukivaikeus voi näkyä hitaana lukunopeutena ja virheinä kirjallisissa töissä.

Hakeudu lapsen kanssa arvioon, jos lukeminen on ikätasoon nähden hidasta tai virhealtista, läksyihin kuluu liikaa aikaa tai oikeinkirjoitus ei kehity. Jos suvussa esiintyy lukivaikeutta, arvioon kannattaa hakeutua matalalla kynnyksellä.

Hakeudu neuropsykologin vastaanotolle näissä tilanteissa:

• Hidas lukunopeus ja luetun ymmärtämisen haasteet 2.–3. luokalla.
• Opettajan tai huoltajan huoli jatkuu, vaikka tukitoimia on jo kokeiltu.
• Tarve koulun ulkopuoliselle kuntoutukselle.

Oppimisvaikeuksia voidaan selvittää ja arvioida neuropsykologisen tutkimuksen avulla. Tutkimuksen avulla voidaan kohdentaa koulun tukitoimet oikealla tavalla ja arvioida esimerkiksi neuropsykologisen kuntoutuksen tarvetta.

Lukivaikeuden arvio alkaa yleensä kotona ja koulussa havaituista oireista. Opettaja ja erityisopettaja seuraavat luku- ja kirjoitustaidon kehitystä. Tarvittaessa tehdään lyhyt lukutaitojen tarkistus sekä opettajan kokoama tilannekuva oppimisesta ja tuen tarpeesta. Jos lukivaikeus haittaa arkea selvästi, koulupsykologi tai neuropsykologi tekee tarkemman tutkimuksen.

Virallisen lääketieteellisen dysleksiadiagnoosin tekee aina lääkäri. Diagnoosin pohjalta suunnitellaan tuki ja erityisjärjestelyt yksilöllisesti. Tavoitteena on löytää toimivat tukitoimet ja järjestelyt arkeen, opintoihin ja työelämään.

Myös puheterapeutti voi auttaa tunnistamaan lukivaikeuden, mutta virallisen diagnoosin tekee aina lääkäri. Puheterapeutti tutkii erityisesti kieleen, puheeseen ja äänteiden käsittelyyn liittyviä taitoja. Puheterapeutin tehtävänä on arvioida taitoja ja antaa konkreettisia harjoitusohjeita niiden tukemiseksi.

Lukivaikeuden varhainen tuki on tärkeää. Harjoittele lapsen kanssa arjessa pienin askelin. Leikitelkää äänteillä ja riimeillä. Harjoitelkaa äänteen ja kirjaimen vastaavuutta ja tavuttamista. Lukekaa yhdessä ääneen joka päivä ja jutelkaa tarinoista omin sanoin. Poimikaa uusia sanoja päivän tilanteista ja käyttäkää niitä myöhemmin. Pidä hetket lyhyinä ja myönteisinä. Jos huoli jatkuu, hae ohjausta opettajalta tai neuropsykologilta.

Asiantuntijan vinkit lukivaikeuden harjoittamiseen

• Harjoittele päivittäin lyhyesti, sillä pienikin toisto vahvistaa taitoja. Lapselle sopiva Ekapeli-peli tukee lukemaan oppimista.
• Keskity ensin tekniseen lukemiseen, nopeus tulee myöhemmin. Tavutus, äänteen ja kirjaimen vastaavuus sekä tarkkuus ovat etusijalla.
• Käytä apuvälineitä rohkeasti. Äänikirjat, tekstinkäsittelyohjelmat, oikoluku ja puheentunnistus tekevät opiskelusta yhdenvertaisempaa.