Musiikkilääkäri – muusikon ja musiikin harrastajan oma lääkäri
Useimmathan meistä harrastavat musiikkia tavalla tai toisella, vähintään kuuntelemalla. Suomessa on väkimäärään nähden huikea määrä musiikin aktiivisia harrastajia ja sen kautta myös hienoja ammattilaisia, joista riittää kasvava joukkue maailman huippulavoille asti. Koko ikäluokan kattava alakoulun musiikinopetus on aikuiseksi asti kantava tärkeä kontaktipinta monipuoliseen musiikin maailmaan. Yläkoulun musiikkiluokilla 15 000 lasta opiskelee "musiikkikylvyssä". Yli sadassa suomalaisessa musiikkioppilaitoksessa opiskelee noin 50 000 oppilasta. Suomessa on useita tuhansia kuoroja ja sadoittain harrastajaorkestereita sekä erilaisia pienempiä yhtyeitä. Pääasiallisen toimeentulonsa musiikista saa yli 20 000 suomalaista ja sivutuloisia ammattimuusikoita on vieläkin suurempi joukko. Varovaisestikin arvioiden meitä on satoja tuhansia.
Hoitaako musiikkilääketiede musiikilla?
Ei hoida, vaikka musiikkikin voi hoitaa. Musiikkilääketiede on lääketieteen erityisala, jossa modernin lääketieteen kohteena on muusikko, harrastaja tai ammattilainen, soittaja tai laulaja. Musiikkilääketieteen painopiste kuten muussakin lääketieteessä on ennaltaehkäisevässä työssä. On parempi yrittää estää vaivojen syntyminen jo etukäteen kuin hoitaa jo pitkälle edennyttä vaivaa. Tästä esimerkkinä on vaikkapa hyvän soittoasennon vaaliminen. Hankala soittoasento rasittaa tuki- ja liikuntaelimistöä ja aiheuttaa ennen pitkää soittajalle rasitusvamman. Musiikkilääketieteessä tarvitaan kuitenkin myös aktiivista vaivojen hoitoa. Joskus hoito on lääkettä, joskus kirurgin veitsikin. Jos muusikon vaivaa ei päästä ehkäisemään ennalta, musiikkilääketieteen haasteena on tarjota osaava apu mahdollisimman nopeasti.
Mikä on musiikkilääkäri?
Musiikkilääkäri on muusikon vaivoihin perehtynyt lääkäri. Samaan tapaan kuin urheilulääkäri on urheilijan terveyden erityisasiantuntija, tuntee musiikkilääkäri muusikon ammatin ja siihen liittyvät erityiset terveyden haasteet. Suomessa lääkärillä on maailman mitassakin ainutlaatuinen mahdollisuus erikoistua musiikkilääketieteeseen ja hankkia musiikkilääketieteen erityispätevyys. Tästä koulutuksesta vastaa Suomen Musiikkilääketieteen Yhdistys yhdessä useiden erikoislääkäriyhdistysten ja Suomen Lääkäriliiton kanssa.
Onko musiikkilääketiede uusi asia?
Musiikkilääketiede on varmasti lähes yhtä vanhaa kuin muusikon ammattikin. Suomessakin muusikoiden hoidon keskittymistä alaa harrastavien osaavien lääkärien käsiin on ollut jo vuosikymmenien ajan. Järjestäytyneenä toimintana musiikkilääketiede on kuitenkin melko uutta. Niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin alan yhdistyksiä alettiin perustaa kolme vuosikymmentä sitten. Suomessa lääkärien laajempi kiinnostus musiikkilääketieteeseen heräsi 1990-luvun alussa. Vuodesta 1997 alkaen Savonlinnan Oopperajuhlien yhteydessä on kesäisin järjestetty musiikkilääketieteen symposium ja Suomen Musiikkilääketieteen Yhdistys perustettiin vuonna 2000.
Musiikkilääketiede on yhteistyötä
Muusikon hoidossa tarvitaan usein monen ammattilaisen yhteistyötä. Musiikin tekeminen on fyysisesti ja psyykkisesti raskasta, minkä vuoksi mm. fysioterapeutit ja psykologit ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita. Nuoren soittajan vaivoissa tärkeä kumppani on usein myös soitonopettaja.
Onko muusikko vaikea potilas?
Voi olla, mutta yleensä muusikon hoitamisessa ei ole mitään erityistä. Toki muusikon vaivoissa ja työolosuhteissa on erityispiirteitä ja niiden tunteminen kuuluukin musiikkilääkärin ammattitaitoon. Soittajan ja laulajan vaivat eivät aina liity musiikin tekemiseen, mutta aivan pienelläkin vaivalla voi olla muusikolle erityinen merkitys. Yskänrokko huulessa ei välttämättä hidasta kirvesmiehen työtahtia hetkeäkään, mutta trumpetistille se voi tietää kolmen viikon sairauslomaa.
Mitkä ovat muusikon tavallisimmat vaivat?
Soittajan ja laulajan vaivojen kirjo on laaja. Jokainen instrumentti tuo mukanaan erityishaasteitaan ja muusikon ikä ja sukupuolikin vaikuttaa sairauksiin. Musiikkilääketieteessä tarvitaan lähes kaikkien lääketieteen erikoisalojen osaamista. Siksi toiminnassa tarvitaan myös hyvää verkostoitumista. Toimiva verkosto ohjaa potilaan aina kyseessä olevan ongelman hyvälle asiantuntijalle. Musiikkilääketieteen keskeiset haasteet liittyvät kuitenkin kahteen alueeseen. Fyysisesti kuormittava soittaminen tuo mukanaan paljon tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja. Näistä ovat esimerkkeinä erilaiset rasitusvammat vaikkapa viulistin olkapäässä tai pianistin ranteessa. Toinen tärkeä muusikon ongelma-alue on psyykkiset haasteet. Soittamiseen ja laulamiseen liittyy henkisiä paineita, joista voi tulla suorituksen painolasti. Esimerkiksi esiintymisjännitys tai mielialahäiriöt eivät ole muusikoilla kovin harvinaisia syitä hakeutua lääkärin hoitoon.
Onko soittaminen uhka terveydelle?
Musiikki voi uhatakin terveyttä, mutta soittaminen, laulaminen ja musiikin kuunteleminenkin myös selvästi edistävät sitä. Ylenmääräinen soittaminen, varsinkin huonoissa asennoissa, on ilmeinen uhka soittajalle missä iässä tahansa. Iän myötä soittorasituksesta toipuminen hidastuu ja tämä on huomioitava työn/harrastamisen määrässä. Toisaalta kokeneella soittajalla tekniikka on usein hioutunut taloudelliseksi ja rasitusvamman uhka voi näin vähentyä. Moni soitin on ergonomialtaan niin haastava, että uusina keksintöinä ne voisivat jäädä työsuojeluviranomaisilta hyväksymättä käyttöön terveydelle vaarallisina. Haastavankin soittimen kanssa kuitenkin pärjätään, kunhan huolehditaan hyvästä soittoasennosta ja pidetään soittamismäärät kohtuullisina. Varsinkin nuorella soittajalla harjoitteluinto voi johtaa yltiöpäiseen määrään harjoittelua ja aiheuttaa vammautumisriskin. Näissä tilanteissa soitto paranee kun harjoittelua vähennetään.
Voiko musiikista aiheutua meluvamma?
Kyllä voi. Musiikkikin muuttuu meluksi kun sitä soitetaan liian kovaa. Soittaja ja laulaja ovat poikkeuksellisen riippuvaisia kuulostaan. Palaute omasta soitosta saadaan omien korvien välityksellä ja kuulon heikkeneminen on muusikolle aina katastrofi. Musiikin melusta aiheutuneita pysyviä meluvammoja tavataan niin ammatti- kuin amatöörimuusikoillakin. Suurimmat melualtistuksen haasteet liittyvät liian pieniin harjoittelutiloihin, joissa äänenpainetasot nousevat suuriksi. Sähköisillä instrumenteilla soitettaessa on syytä kontrolloida volyymisäädintä. Todellinen uhka kuulolle liittyy myös musiikin kuunteluun. Terve kuulo on korvaamaton luonnonvara. Kannattaa siis säännöstellä korviin tarjotun musiikin voimakkuutta. Muusikon kuuloa täytyy suojella!
Mehiläisen musiikkilääketieteen vastaanotto
Mehiläiseen on syksyllä 2007 perustettu musiikkilääketieteen vastaanotto. Vastaanotto on tarkoitettu kenelle tahansa soittajalle tai laulajalle musiikin lajista riippumatta. Musiikkilääketieteen vastaanotolta saa avun niin ammattilainen kuin harrastajakin. Mehiläisen musiikkilääketieteen vastaanotto toimii valtakunnallisesti siellä, missä musiikkilääketieteen asiantuntijalla on vastaanottonsa. Potilaan ottaessa yhteyttä Mehiläiseen hänet ohjataan lähimmän asiantuntijan vastaanotolle. Musiikkilääketieteellinen työ on yli lääketieteen erikoisalojen ulottuvaa ja moniammatillista. Erikois- tai yleislääkäri konsultoi usein toista erikoislääkäriä tai vaikkapa fysioterapeuttia. Joskus tarvitaan mukaan soitonopettajakin.
Esimerkkitapaus: Nuoren viulistin ongelma
Anni on 15-vuotias viulisti, joka aloitti soittamisen 4-vuotiaana. Nykyisin Anni harjoittelee päivittäin itsenäisesti 1-2 tuntia ja sen lisäksi käy kamarimusiikkiorkesterin harjoituksissa ja esiintymässä 1-2 iltana viikossa. Ongelmana on vuoden verran ollut jousikäden ranteen kipu. Kipu alkoi ison kurssitutkinnon edellä harjoittelumäärän kasvettua, mutta oireita oli ajoittain ollut aiemminkin. Koululääkäri totesi ranteen kämmenpuolelle sijoittuvan kivun soiton aiheuttamaksi jännetulehdukseksi. Hoidoksi määrättiin kipulääkettä ja viikon soittokielto.
Hoito auttoi ja viikon loppupäivinä ranne oli oireeton. Kivun lievittyminen oli kuitenkin tilapäistä. Lepojakson jälkeen rannekipu palasi nopeasti. Kurssitutkinnon jälkeen oli pakko pitää taukoa soittamisesta. Parin viikon soittotauko vei kivun pois mutta ranteen kipu palasi taas nopeasti harjoittelun alettua jolloin sekä Anni että opettaja alkoivat huolestua tilanteesta. Annin soitonopettaja sai kollegaltaan vihjeen muusikoita hoitaneesta lääkäristä ja vastaanotolle saatiin määräys mennä soittimen kanssa.
Musiikkilääkärin vastaanotolla käytiin läpi Annin terveys- ja soittohistoria. Asiantuntija päätyi samaan diagnoosiin - rasitustila ranteen jänteissä. Rasitustilan syyhyn otettiin nyt kuitenkin toisenlainen lähestyminen. Lääkäri tutki Annin soittoasennon, jossa oli paljon parantamisen varaa ja harjoittelumäärätkin ajoittain tuntuivat turhan suurilta. Koululääkärin määräämä kipulääke ja lepo auttoivat aluksi. Ongelma kuitenkin palasi koska sen syytä ei poistettu.
Annin soittoasentoa korjattiin kiinnittämällä huomiota selkärangan ryhtiin, lavan ja olkapään asentoon. Yhteistyössä muusikon ongelmiin perehtyneen fysioterapeutin kanssa Anni ja opettaja aloittivat soittoasennon ja soiton varovaisen korjauksen. Päivittäisen soittamisen määrä rajoitettiin ensimmäiselle 2 viikon jaksolle puoleen tuntiin. Tavoitteeksi otettiin hyvä soittoasento ja rentoutunut soitto. Kun oikea soittoasento löytyi ja se kyettiin tunnistamaan, mukaan otettiin lihasharjoitteita joilla vahvistettiin viulistille tärkeitä lihasalueita. Seuraavan 2 viikon aikana vähitellen palattiin normaaliin soitto-ohjelmaan. Sittemmin soitto on sujunut kivuitta ja soittotekniikkakin tuntuu hypähtäneen eteenpäin. Fysioterapeutti räätälöi Annille myös yleiskestävyyttä lisäävän ja rasitusvammoja ehkäisevän lihaskunto-ohjelman koko keholle.