Astman oireet ja hoito

Yleistietoa astmasta

Astma on pitkäaikainen keuhkosairaus, johon kuuluvat keuhkoputkien lisääntynyt supistumisherkkyys ja siihen yleensä liittyvä keuhkoputkiston limakalvontulehdus. Astma on keuhkoahtaumataudin (KAT) lisäksi erittäin yleinen keuhkosairaus.

Astmaan voi sairastua missä tahansa iässä. Suomessa astmaa sairastaa noin 6–9 prosenttia väestöstä. Lisäksi ajoittaisista astman kaltaisista oireista kärsii noin 5 prosenttia väestöstä.

Alttius sairastua astmaan voi periytyä. Vanhemman tai sisaruksen astma lisää suuresti astmariskiä. Myös aiemmin puhjennut allerginen nuha lisää astman kehittymisen riskiä. Tupakointi, tupakansavulle altistuminen ja ylipaino ovat myös astman riskitekijöitä. Astman kehittymisen riski voi kasvaa tietyissä ammateissa.

Hoitoja ajatellen astma voidaan jakaa eri alatyyppeihin sen taustamekanismin mukaan. Näistä tärkeimpinä voidaan mainita allerginen eosinofiilinen astma ja ei-allerginen eosinofiilinen astma.

Astman oireet

Astman oireet ovat moninaisia ja erilaisia potilaasta riippuen. Oireisto vaihtelee usein samallakin potilaalla kuukaudesta toiseen. Joskus astmaoireet voivat esiintyä kohtausmaisesti.

Astmalle on tyypillistä öisin tai varhain aamulla ilmenevä oireilu. Astman ilmaantumista voi edeltää heinänuha, muu allerginen nuha tai atooppinen ihottuma.

Tavallisimmat astman oireet:

• limaneritys
• yskä
• painon tunne rintakehällä
• uloshengityksen vinkuminen
• hengenahdistus
• oireiden ilmeneminen rasituksessa, pakkasella, allergiakaudella tai flunssassa

Muita astmaatikon oireita ovat toistuvat keuhkoputkitulehdukset ja huonontunut rasituksen sieto. Astman oireet voivat ilmetä nopeasti tai ne voivat kehittyä hitaasti, kuukausien ja vuosien mittaan. Lievemmissä tapauksissa oireet voivat kadota pitkiksi ajoiksi ja ilmaantua taas uudestaan.

Astmaoireet alkavat tavallisesti hengitystieinfektion yhteydessä, tai kun hengitysteihin tulee ärsyttäviä tai allergisoivia hiukkasia. Pakkanen aiheuttaa oireilua useimmille astmaa sairastaville. Myös fyysinen rasitus tai psyykkinen stressi voivat pahentaa astmaoireita. Erillistä rasitusastmaa ei ole, mutta ilmiö kertoo lähinnä siitä, kun urheilu ja kovempi fyysinen rasitus tyypillisesti yhdistettynä kuivaan, kylmään ilmaan aiheuttaa astmaoireita.

Astmatutkimukset

Kun epäillään astmaa, on tärkeää kartoittaa eri riskitekijät, oireet ja tekijät, jotka pahentavat oireita. Oireettomassa vaiheessa keuhkoista ei välttämättä kuulu mitään poikkeavaa, kun taas oireisella henkilöllä diagnoosi saattaa varmistua jo nopeasti astman ensitutkimuksissa.

Yleensä astmaa tutkitaan tekemällä uloshengityksen huippuvirtausarvojen (niin sanotut PEF-arvot, peak expiratory flow) kahden viikon mittainen seuranta kotona, jota täydennetään tyypillisesti keuhkojen toimintakokeilla (kuten virtaustilavuus-spirometrialla) ja laboratoriokokeilla mm. allergioiden ja astman alatyypin selvittämiseksi. Mikäli astmaepäily on olemassa, mutta nämä tutkimukset eivät johda diagnoosiin, voi keuhkolääkäri ohjelmoida harkinnan mukaan vielä jatkotutkimuksia, kuten metakoliinialtistuskokeen tai uloshengityksen typpioksidimittauksen.

Astman hoito

Astman hoidossa varhainen diagnoosi ja hoidon oikea-aikainen ajoitus ovat tärkeitä. Näin voidaan hidastaa astman etenemistä ja keuhkojen toiminnan huononemista. Lieväkin astma voi pahentua, jos se jätetään hoitamatta.

Astman hoidolla tavoitellaan oireettomuutta, keuhkojen normaalia toimintaa ja pahenemisvaiheiden estämistä. Koska astmaoireet ja niiden pahenemisvaiheet vaihtelevat eri potilailla, astmaa hoidetaan yksilöllisesti.

Lääkehoito. Astman lääkehoidon kulmakivi on astmatulehduksen rauhoittaminen hoitavalla lääkkeellä. Lääkehoito kohdistetaan ensisijaisesti keuhkoputkien limakalvon astmaattiseen tulehdukseen. Hoitavalla astmalääkkeellä oireita ehkäisevä vaikutus alkaa muutaman päivän kuluessa lääkehoidon aloittamisesta.

Yleisimmin astman hoidossa käytetään hengittämällä eli inhaloiden otettavia kortisonijohdoksia, joissa kortisonimäärä on niin pieni, että lääkkeet ovat oikein käytettyinä turvallisia. Lisäksi tarvitaan oireita helpottamaan keuhkoputkia laajentavia eli avaavia lääkkeitä. Hoitavia lääkkeitä on myös suun kautta otettavia niin sanottuja leukotrieenisalpaajia, jotka soveltuvat joskus lievän astman ainoaksi tulehdusta rauhoittavaksi hoidoksi. Vaikeassa astmassa joudutaan joskus käyttämään kortisonitablettikuureja suun kautta tai jopa jatkuvaa tablettikortisonilääkitystä.

Seuranta. Jotta astmaa voidaan hallita hyvin, tarvitaan säännöllistä seurantaa. Siinä oireet ja riskitekijät kartoitetaan ja lääkekäyttö tarkistetaan. Myös potilaan aktiivinen osallistuminen astman hoitoon on tärkeää. Potilas seuraa itse vointiaan tarkkailemalla oireitaan ja mittaamalla puhallusarvoja PEF-mittarin avulla.

Hoitotasapaino. Potilas voi itse vaikuttaa astman hyvään hoitotasapainoon niin sanotulla lääkkeettömällä hoidolla. Hyvä yleiskunto ja liikunta, tupakoimattomuus, terveet elämäntavat ja painonhallinta sekä oireita aiheuttavien tekijöiden välttäminen tukevat astman hoitoa ja auttavat potilasta pitämään sairauden kurissa.

Toipuminen. Astmasta voi toisinaan toipua niin, että oireita ei enää ole ja lääkitystä voidaan vähentää ja toisinaan se saatetaan jopa lopettaa. Lapsuusiän astma voi parantua oireettomaksi. Noin puolet astmaa sairastavista lapsista tervehtyy murrosiässä. Myös aikuinen voi tervehtyä, jos sairaus todetaan varhaisessa vaiheessa ja sitä hoidetaan tehokkaasti.