Minullako osteoporoosi?
Osteoporoosista eli luukadosta kärsii satojatuhansia suomalaisia. Kyse ei ole vain mummojen sairaudesta, sillä osteoporoosista on tullut yhä nuorempien naisten sekä myös miesten ongelma. Perimä, tietyt sairaudet, vähäinen liikunta ja huonot ruokatottumukset altistavat osteoporoosille, mutta sairaudelle on olemassa tehokkaita ennaltaehkäiseviä ja parantavia hoitoja.
Osteoporoosissa luun määrä pienentyy ja laatu heikentyy niin, että luu menettää lujuutensa. Yleisintä osteoporoosi on vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla.
Sairauden ensimmäinen oire on usein vaarattomaltakin tuntuneen kaatumisen yhteydessä syntynyt murtuma tai nikamaluhistuma. Jos esimerkiksi ranne, lonkka tai olkaluu murtuu pienienergiaisen vamman seurauksena, kuten tavallisessa kaatumisessa, voidaan epäillä luun lujuuden heikentyneen.
Luunmurtumassa ei ole kyse pikkuasiasta, sillä esimerkiksi rannemurtuman saaneista henkilöistä jopa 30 % saattaa kärsiä pitkäaikaishaitoista, kuten huonosta puristusvoimasta, alentuneesta nivelen liikkuvuudesta ja kivusta murtuma-alueella. Selkänikama voi murtua noston tai kumartumisen yhteydessä tai jopa ilman mitään varsinaista vammaa. Se voi olla erittäin kivulias, mutta joskus henkilö ei itse edes huomaa nikamamurtumiaan. Rintarangan ryhti vain painuu kumaraksi ja pituus lyhenee jopa useita senttimetrejä nikamamurtumien takia.
Lonkkamurtuma vaatii aina sairaalahoitoa ja usein leikkauksen. Siksi sitä pidetään merkittävimpänä osteoporoottisena murtumana.
Perimä altistaa
Perinnöllinen taipumus osteoporoosiin on tärkein yksittäinen osteoporoosin riskitekijä. Jos lähisukulaisilla on todettu osteoporoosi tai osteoporoottisia murtumia, on omakin sairastumisriski suurentunut. Hoikka ruumiinrakenne lisää osteoporoosiriskiä, samoin kuukautisten varhainen poisjääminen tai pitkäaikainen kortisonivalmisteiden käyttö suun kautta annosteltuna. Luumassan tilannnetta voidaan selvittää luuntiheysmittauksella sekä laajemmalla vaaratekijäkartoituksella.
Luuntiheysmittaus paljastaa sairauden
Koska luun tiheys selittää 80 prosenttia luun lujuudesta, on luuntiheysmittaus DXA-laitteella ainoa suoraan diagnostinen osteoporoosin tutkimusmenetelmä. Mittaus kestää vain noin viisi minuuttia ja on kivuton. Tutkimuksesta saatava säteilymäärä on hyvin pieni ja vastaa parin päivän luonnollisesta taustasäteilystä tulevaa sädealtistusta. Luuntiheys mitataan tavallisesti lannerangan alueelta ja reisiluun kaulasta.
Luun tiheyden 10-15 %:n alentuminen lisää murtumariskin kaksinkertaiseksi. Luuntiheysmittauksella voidaan pyrkiä ennustamaan murtumariskiä, määrittää luun haurastumisen aste, varmistaa osteoporoosidiagnoosi tai seurata osteoporoosilääkityksen tehoa. Pelkän murtuman tai luuston tiheysmittaustuloksen perusteella ei hoitoa tulisi kuitenkaan aloittaa.
Huolellinen yksilöllinen kartoitus luun lujuuteen liittyvistä asioista ja muista murtumavaaraa vaikuttavista tekijöistä antavat mahdollisuuden hyviin hoitopäätöksiin. Tähän liittyy aina suunnitelma hoidon tehon arvioinnista ja seurannasta. Osteoporoosiin on olemassa tehokkaita ennaltaehkäiseviä ja parantavia hoitoja. Sairauden varhainen tunnistaminen mahdollistaa ehkäisevän hoidon tehostamisen ennen murtumien ja pysyvien nikamamuutosten ilmaantumista.
Luut kuntoon liikunnalla ja oikealla ravinnolla
Lapsuus ja nuoruus ovat tärkeintä aikaa luumassan kertymisen kannalta. Luumassa on huipussaan noin 20 vuoden iässä. Tämän jälkeen se säilyy melko muuttumattomana noin 40 ikävuoteen asti, jonka jälkeen se alkaa pienentyä. Naisilla luumasssan pienentyminen kiihtyy vaihdevuosi-iässä. Monipuolinen kalsium- ja D-vitamiinipitoinen ruokavalio sekä luustoa kuormittava säännöllinen liikunta ovat edellytyksiä luun hyvinvoinnille.
Riskitekijöiden tunnistaminen ja elämäntapojen tarkistaminen voivat ennaltaehkäistä osteoporoosin kehittymistä. Tieto murtumariskin suurenemisesta antaa motivaatiota muuttaa ruokailu- ja liikuntatottumuksia ja käyttää tarvittaessa murtumariskiä pienentäviä lääkkeitä. Murtumariskiä voi pienentää myös suojaavilla ja kaatumista estävillä apuvälineillä.
Mehiläisessä osteoporoosihoitaja on potilaan tukena. Potilas saa osteoporoosihoitajalta neuvontaa, yksilöllisen hoito-ohjauksen ja hoitoa eteenpäin vievää kirjallista materiaalia. Luuntiheysmittaus DXA-laitteella sekä mahdollisesti tarvittavat jatkotutkimukset ja -hoidot kuten laboratoriotutkimukset, ravitsemusterapeutin tai fysioterapeutin konsultaatiot sekä erikoislääkäripalvelut ovat käytettävissä useissa Mehiläisen toimipisteissä eri puolilla maata. Fysioterapeutit antavat lisäksi yksilöllistä liikuntaohjausta. Luuntiheysmittaukset tehdään ajanvarauksella lääkärin antamaan tutkimusmääräykseen perustuen.
Asiantuntijat ja toimipisteet
