Vaihdevuodet ja menopaussi – luonnollinen osa elämää

Esivaihdevuodet, vaihdevuodet ja menopaussi

Vaihdevuosien lähestyessä munasarjojen toiminta heikkenee, munarakkuloiden määrä vähenee, ovulaatiot loppuvat ja estrogeenin tuotanto vähenee. Tätä siirtymävaihetta kutsutaan esivaihdevuosiksi eli perimenopaussiksi. Kun munasarjojen toiminta ja kuukautiset loppuvat kokonaan, tätä kutsutaan menopaussiksi.

Vaihdevuosiin liittyy erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita, jotka johtuvat estrogeenin tuotannon vähentymisestä. On tavallista, että monet vaihdevuosioireet ilmaantuvat jo useita vuosia ennen kuukautisten loppumista, mikä johtuu vaihtelevista estrogeenitasoista. Tällöin kyseessä ovat esivaihdevuosi- eli perimenopaussi oireet.

Vaihdevuosioireet

Lähes kaikilla on joitakin vaihdevuosioireita, mutta niiden voimakkuus on yksilöllistä. Toisilla vaihdevuosioireet ovat voimakkaampia, toisilla oireita on tuskin ollenkaan. Vaikeimmillaan oireet ovat yleensä vuoden sisällä menopaussista. Vaihdevuosioireet kestävät tyypillisesti useita vuosia, keskimäärin seitsemän vuotta, mutta osalla reilusti yli kymmenen vuotta.

Tyypillisiä vaihdevuosioireita ovat:

• hikoilupuuskat eli kuumat aallot
• mielialaoireet, kuten mielialavaihtelut, ärtyneisyys, alakuloisuus, aloitekyvyttömyys ja ahdistuneisuus
• univaikeudet ja väsymys
• kognitiiviset ongelmat
• seksuaalinen haluttomuus
• sydämentykytys
• ihon ja limakalvojen kuivuminen
• yhdyntäkivut
• lihassäryt, nivelkivut ja -jäykkyys
• tihentynyt virtsaamisen tarve tai virtsankarkailu
• kuukautisten loppuminen

Vaihdevuosioireiden hoito – gynekologilta apua hankaliin vaihdevuosioireisiin

Vaihdevuosioireiden hoito riippuu niiden luonteesta ja vaikeusasteesta. Osaa oireista voi lievittää liikunnan ja terveellisten elämäntapojen avulla. Jos vaihdevuosioireet ovat hankalia, voidaan oireita lievittää tehokkaasti estrogeenia sisältävällä vaihdevuosien hormonikorvaushoidolla. Hormonihoito voidaan aloittaa tarvittaessa jo silloin, kun kuukautisia vielä tulee eli perimenopaussivaiheessa.

• Liikunta lievittää vaihdevuosioireita, parantaa terveyttä ja tukee hormonihoitoa.
• Painonhallinta on tärkeää, sillä ylipaino pahentaa vaihdevuosioireita.
• Vaihdevuosien hormonikorvaushoidolla voidaan tehokkaasti lievittää voimakkaita vaihdevuosioireita.
• Paikallisestrogeenihoidolla, joka sisältää estrogeenia tai prasteronia voidaan hoitaa ulkosynnytinten ja emättimen kuivia limakalvoja, mikäli sille ei ole terveydellistä estettä, kuten rintasyöpä.
• Hormonittomista paikallishoitotuotteista voi saada apua kuiviin limakalvoihin.

Hormonihoidon aloittaminen

Hormonihoito voidaan yleensä aloittaa pelkästään oireiden ja löydösten perusteella, jos nainen on yli 45-vuotias. Nuoremmilta henkilöiltä tutkitaan mahdolliset muut syyt oireille, kuten kilpirauhasen toimintahäiriö. Hormonihoidossa on olennaista, että asiantunteva lääkäri suunnittelee tarkkaan sopivimman yksilöllisen hoitovaihtoehdon ja arvioi hoidon tarpeen vuosittain uudelleen. Jos vaihdevuosioireita ei ole tai ne eivät lainkaan häiritse arkea, ei vaihdevuosihormonihoidosta ole osoitettu terveyshyötyä.

Koska vaihdevuosi-iässä riski muun muassa sepelvaltimotautiin ja osteoporoosiin alkaa selvästi nousta, on tässä elämän vaiheessa tärkeää arvioida myös näiden sairauksien riskitekijöitä sekä hoidon tarvetta.

Hormonihoidon lopetus

Suurimmalla osalla vaihdevuosioireet kestävät yli viisi vuotta, minkä vuoksi myös vaihdevuosien hormonihoitoa tyypillisesti käytetään useita vuosia. Mitään ehdotonta yläikärajaa hormonihoidolle ei ole, jos henkilö on terve.

Estrogeenimäärän tarve yleensä vähenee ikääntyessä ja hormonihoito voidaan lopettaa jossain vaiheessa. Hormoniannoksessa pyritään aina pienimpään tarpeelliseen määrään ja sen vähentämistä tai hoidon lopettamista kokeillaan ajoittain. On kuitenkin huomioitava, että liian tiheistä lopetusyrityksistä voi olla jopa haittaa. Vaihdevuosihormonihoidon tarve tuleekin arvioida vuosittain gynekologin vastaanotolla.

Vaihdevuosien hormonihoito perustuu hormonitoiminnan jäljittelyyn

Vaihdevuosien hormonihoidolla korvataan elimistöstä puuttuvaa estrogeenia. Kohdullisella henkilöllä käytetään aina yhdistelmähoitoa, jossa on estrogeenin lisäksi keltarauhashormonia, sillä pelkkä estrogeenihoito lisää kohtusyövän riskiä. Vaihdevuosien hormonihoidosta saatavat hyödyt, kuten sydän- ja verisuoniterveys sekä luuston terveys, ovat suurimmat silloin, kun hormonihoito on aloitettu riittävän ajoissa eli lähellä menopaussi-ikää eikä vasta vuosia myöhemmin.

Yhdistelmähoito

Yhdistelmähoidossa eli estrogeenin ja keltarauhashormonin yhdistelmässä voidaan lääkitys annostella suun kautta tabletteina, ihon kautta laastareilla tai yhdistämällä keltarauhashormonitabletteja tai hormonikierukka mihin tahansa estrogeenihoitoon (geeli, suihke tai laastari). Hoidon alussa voidaan joutua käyttämään hoitoa, joihin liittyy tyhjennysvuoto kerran kuussa, mutta myöhemmin voidaan yleensä siirtyä vuodottomaan hoitomuotoon. Joskus henkilölle voi sopia parhaiten tibolonihoito, joka on luonteeltaan estrogeeni-keltarauhashormoniyhdistelmän kaltainen.

Pelkkä estrogeenihoito

Vaihdevuosioireita voidaan hoitaa pelkällä estrogeenilla, jos kohtu on poistettu. Estrogeeni voidaan annostella ihon kautta geelinä, laastarina tai suihkeena tai ottaa suun kautta tablettina. Ihon kautta annosteltu estrogeeni on ensisijainen tapa etenkin niillä, joilla on veritulpan riskitekijöitä, sillä silloin vaikutus veritulppariskiin on vähäisin.

Hormonihoidon hyödyt ja haitat

Vaihdevuosien hormonihoitoon liittyy monia hyötyjä, mutta toisaalta myös riskejä, minkä vuoksi on tärkeää aina arvioida hoidon sopivuus yhdessä gynekologin kanssa ennen hoidon aloitusta ja sen aikana.

Suurin hyöty vaihdevuosihormonihoidosta on siitä saatava apu hankaliin vaihdevuosioireisiin, kuten kuumiin aaltoihin sekä estrogeenin puutteesta johtuviin mielialaoireisiin tai uniongelmiin. Kun hankalat oireet helpottuvat, nousee myös elämänlaatu merkittävästi. Estrogeenihoito myös pienentää osteoporoosiriskiä hidastamalla luuston haurastumista.

Vaihdevuosien hormonihoito nostaa hieman veritulppa- ja aivoinfarktiriskiä, mikä korostuu ikääntyessä ja muiden riskitekijöiden kasautuessa (esimerkiksi lihavuus, tupakointi). Tämän vuoksi hormonihoitoa ei yleensä voida käyttää, jos on sairastanut aiemmin veritulpan tai riski niihin on hyvin korkea.

Pitkäaikainen hormonihoito estrogeenin ja keltarauhashormonin yhdistelmällä lisää hieman rintasyövän riskiä. Tämän vuoksi hormonihoitoa käyttävän naisen kannattaa tutkia rintansa säännöllisesti kuukausittain itse sekä lisäksi käydä säännöllisesti mammografiassa.