HomeHome
Ajanvaraus
FI

Ajanvaraus

Haku

Valikko

Ei työtä ilman merkitystä

Mehiläisen Pisto -podcastin Työterveyden uusi suunta -sarjassa Frameryn Head of People and Culture Anni Hallilla kävi keskustelemassa Mehiläisen Työelämäpalveluiden vastaavan työterveyspsykologin Maaret von Wrightin kanssa työn merkityksestä ja motivaatiosta.

Kuuntele podcast

Katso video

Huijarisyndrooma puuttui peliin

Kun Anni palasi kuusi vuotta sitten takaisin töihin toiselta äitiyslomaltaan, edessä odotti uusi, inspiroiva tehtävä sekä seuraava askel uralla: Human Capital and Diversity Leadin rooli silloisessa työpaikassa. Hän odotti innolla tehtävää ja kaikkea uutta, mitä se toisi tullessaan, mutta huomasi kuitenkin pian motivaation olevan kateissa. Syy motivaation laskuun oli ongelma, josta moni uudessa tehtävässä aloittava kärsii: huijarisyndrooma.

- Siinä alkoi tosi vahvasti motivaatio laskea nimenomaan sen takia, että tuli sellainen olo, että en mä vaan selviä tästä, ei mulla ole tarvittavaa tietotaitoa, Anni kertoo.

Anni pääsi eroon huijarisyndroomasta ja motivaation puutteesta kollegoidensa avulla. Kun itsestä tuntui, ettei työstä tule mitään, ympäriltä tuleva luotto omaan osaamiseen auttoi eteenpäin. Motivaation löytämiseen auttoi lisäksi voimakas sisäinen intohimo työn aiheita kohtaan ja halu tehdä merkityksellistä työtä hyvin. Anni näkee työmotivaation olevan todella tärkeää ja uskoo jokaisen haluavan tehdä työnsä hyvin ja hyvillä mielin. Jos motivaatio on kateissa, se alkaa näkyä myös työn tekemisen jäljessä.

Työmotivaatiota lusikoimalla?

Anni kokee, että työmotivaation ylläpito on pohjimmiltaan yksilön vastuulla:

- Kukaan ei voi tulla lusikalla antamaan onnellisuutta tai merkityksellisyyttä eikä työmotivaatiota. Sen täytyy löytyä itsestä ja siitä, mikä itselle on tärkeää, miksi oma rooli on tärkeä ja mikä merkitys sillä on.

Hän kuitenkin näkee, että myös kollegoilla, esimiehillä ja organisaatiolla on iso rooli mahdollistajana eli siinä, millaisia väyliä tarjotaan motivaatiota ruokkivien asioiden toteuttamiselle. Välttämättä työmotivaation puuttuminen ei kuitenkaan näy päällepäin ja siksi yksilöllä on aina vastuu tuoda ongelmansa esiin. Mutta tämä vaatii organisaatiolta sellaista kulttuuria, jossa vaikeistakin asioista voidaan keskustella.

- Avoin kulttuuri tarjoaa väylän sille, että työntekijä uskaltaa itse sanoa, jos jotain on pielessä. On se sitten esimerkiksi se, että haluaa lisää vastuuta tai ei löydä väylää oman luovuuden käyttämiselle. Kulttuurin tulee tukea tällaista keskustelua, Anni sanoo.

Lisäksi Anni korostaa, että esimiehen tulee tuntea oma tiiminsä niin hyvin, että tunnistaa yksilöiden vahvuudet ja osaa niiden pohjalta ohjata jokaista eteenpäin ja ruokkia motivaatiota. HR:n vastuulla taas on sellaisten puitteiden tarjoaminen, joissa esimies ja sen myötä myös työntekijä voivat toimia parhaalla mahdollisella tavalla. HR voi auttaa työmotivaation johtamista tarjoamalla kehitysmahdollisuuksia kuten koulutuksia tai uusia rooleja.

Framerylla motivaatiota tuetaan Annin mukaan “hallitulla kaaoksella” eli tarjotaan kontekstia kontrollin sijaan. Prosessien ja tiukkojen ohjeistuksien sijaan he luottavat siihen, että kun viestitään, mitä ollaan tekemässä ja miksi, työntekijät osaavat tehdä päätöksiä itsenäisesti, eikä tiukalle kontrollille ole tarvetta. Oman haasteensa tähän tuo kova kasvu: Framerylla on tällä hetkellä noin 350 työntekijää, joista sata rekrytoitiin viime vuonna. Uusien työntekijöiden integrointi olemassa olevaan kulttuuriin on avainasemassa.

Hallitun kaaoksen lisäksi Frameryn kulttuurin ja motivaation tukemisen keskiössä on onnellisuus, joka Annin mukaan on koko syy Frameryn olemassaololle.

- Me ajattelemme niin, että jos me voimme omalta osaltamme auttaa meidän asiakkaita olemaan pikkuisen verran onnellisempia työelämässä, me tehdään oma tehtävämme tosi hyvin.

Framery toteuttaa tätä missiotaan muun muassa äänieristetyillä tiloilla, jotka auttavat keskittymään paremmin nopeasti yleistyneissä avokonttoreissa.

Jokaisesta työstä on löydettävissä merkityksellisyyttä

Anni uskoo, että jokainen haluaa tehdä merkityksellistä työtä, vaikkei työn merkityksellisyyttä aktiivisesti ajattelisikaan. Merkityksellisyyden löytäminen motivaation tavoin lähtee yksilöstä itsestään: työn tekemisen tulee tuntua tärkeältä itselle. Hän neuvoo keskustelemaan aiheesta työkaverin tai esimiehen kanssa, jos merkityksellisyyden löytäminen tuntuu haastavalta. Sitä kautta voi avautua, miten oma työ vaikuttaa kokonaisuuteen ja loppujen lopuksi asiakkaaseen.

Merkityksellisyyden löytäminen ja erityisesti merkityksellisyyden johtaminen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä esimiehillekään, sillä eri ihmisille eri asiat tuovat merkityksellisyyttä. Keskeistä on Annin mukaan hahmottaa omat motivaatiotekijät ja tavat toteuttaa omaa intohimoa:

- Jos nauttii siitä, että pääsee puhumaan mahdollisimman monen ihmisen kanssa tai pääsee matkustamaan maailmalla, myyntityö voi olla hyvä vaihtoehto. Toisaalta taas joltakin ihmiseltä tällainen työnkuva vie energiaa eikä näin ollen tuo motivaatiota ja merkityksellisyyttä.

Annin mukaan keskiössä on se, mikä kullekin antaa energiaa ja mikä taas vie sitä. Kaikki työtehtävät harvoin ovat aina energiaa tuovia ja voimaannuttavia, mutta suurimman osan pitäisi olla. Myös yksilöllisen merkityksellisyyden ymmärtämisessä organisaatioissa korostuu Annin mukaan keskustelua tukeva kulttuuri, jonka avulla voidaan ymmärtää yksilön tilanne ja sen kautta se, miksi jokin tuntuu toiselle merkitykselliseltä ja toiselle ei.

Anni ja Maaret ovat yhtä mieltä siitä, että merkityksettömiä töitä ei ole olemassakaan. Maaret kertoo lomamatkalla kohtaamastaan miehestä, jonka työ oli kuljettaa turisteja hissillä ylös kellotorniin ja takaisin alas. Päällepäin yksitoikkoiselta vaikuttava työ näytti kuitenkin tuottavan iloa sen tekijälle, joka otti kontaktia ihmisiin, vitsaili ja keskusteli eri kielillä heidän kanssaan. Mies ymmärsi roolinsa osana positiivisen asiakaskokemuksen aikaansaamista. Maaret uskookin, että jokaisesta työstä voi tehdä itselleen merkityksellistä.

Tätä kuvastaa myös usein kuultu esimerkki John F. Kennedyn vierailusta NASAn toimipisteelle, jossa työskennellyt siistijä kertoi presidentille työskentelevänsä siellä siksi, että he lähettävät ihmisiä kuuhun. Oman työn arvon näkeminen osana kokonaisuutta tuo työhön merkitystä.