Lasten ADHD

ADHD (lyhenne englanninkielisestä nimestä Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder) on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, jossa aivojen tarkkaavaisuutta ja vireystilaa säätelevien hermoverkkojen kehitys on häiriintynyt. Keskeisessä osassa ADHD:n synnyssä ovat dopamiinin sekä jossain määrin myös noradrenaliinin aineenvaihduntaa säätelevät geenit.

ADHD:ta esiintyy jopa 10 prosentilla lapsista tai nuorista. Oireyhtymässä on kyse paljon laajemmasta asiasta kuin se, onko lapsi ali- tai ylivilkas tai keskittyykö hän hyvin vai huonosti. ADHD ei siis ole pelkästään kasvuun liittyvä, ohimenevä hillitsemisen ongelma, joka aiheuttaa häiritsevää käyttäytymistä, vaan se on aivoissa tapahtuvan itsesäätelyn monimutkainen häiriö. ADHD huomataan usein jo lapsuudessa ja osalla häiriö jatkuu nuoruuteen ja jopa aikuiseksi asti. ADHD-diagnoosi ei kuitenkaan anna lupaa luovuttaa yrittämästä eikä se ole este hyvälle tulevaisuudelle.

ADHD:n oireet ja tunnistaminen

ADHD:lla on yhteensä 18 oiretta, jotka jaetaan kahteen ryhmään:

  • Keskittymisvaikeudet ja tarkkaavuuden ongelmat (9 oiretta): Lapsi tai nuori haaveilee ja jumittaa.
  • Hyperaktiivisuus (5 oiretta) ja impulsiivisuus (4 oiretta): Lapsi tai nuori on aina vauhdissa tai hän tekee ensin ja ajattelee vasta sitten (jos silloinkaan).

Jos lapsi on vain vilkas eikä impulsiivisuudesta tule ongelmia, ei ole syytä huoleen. Kaikkia vilkkaita lapsia ei ole tarkoitus luokitella ADHD:ta sairastaviksi, vaan ADHD diagnosoidaan ainoastaan silloin, kun se aiheuttaa ongelmia. Yleensä ADHD voidaan diagnosoida lapsella tai varhaisnuorella, jos jommasta kummasta ryhmästä esiintyy vähintään kuusi oiretta, joita esiintyy lähes päivittäin ja jotka aiheuttavat ongelmia. Joidenkin oireiden täytyy esiintyä ainakin kahdessa eri ympäristössä eli esimerkiksi kotona, koulussa tai päiväkodissa, pihapiirissä, harrastuksissa tai vastaanotolla vähintään puolen vuoden ajan. 17 vuotta täyttäneillä ja aikuisille riittää vähintään viisi oiretta.

ADHD:n kohdalla puhutaan usein myös ADD:sta eli tarkkaavaisuuden ongelmista, joihin ei liity ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. Monet, jotka kärsivät pelkistä tarkkaavaisuuden ongelmista, voivat pärjätä lapsuudessa peruskoulussa kohtalaisesti ja vaikeimmat ongelmat tulevat esiin vasta nuoruus- tai aikuisiässä opiskelemaan ja työelämään hakeutuessa.

Yleisesti ADHD heikentää elämänlaatua ja lisää persoonallisuushäiriön sekä muiden mielenterveyshäiriöiden riskiä. Lisäksi ADHD lisää riskiä tapaturmille, tulla pahoinpidellyksi, päihteiden käytölle (alkoholi, huumeet, tupakka) ja/tai riippuvuuden kehittymiselle. Varhaisessa vaiheessa tehty ADHD-diagnoosi sekä aktiivinen hoito vähentävät riskiä ja parantavat elämänlaatua.

ADHD:n liitännäisoireet

Perhe pärjää usein lapsen ADHD-diagnoosin kanssa ja koulukin saattaa sujua, mutta ADHD:n liitännäisoireet eli muut mielenterveydenongelmat voivat rasittaa kovasti lähipiiriä. Ehkä kaikkein hankalimpina liitännäisoireina koetaan ADHD-lapsen tai -nuoren uhmakkuushäiriö eli ODD (oppositional defiant disorder) sekä käytöshäiriö eli CD (conduct disorder). Uhmakkuushäiriötä esiintyy negatiivisena asenteena, kun taas sen vakavampi muoto on käytöshäiriö, josta kärsivä lapsi tai nuori saattaa jo rikkoa koulun järjestyssääntöjä, ihmisten tai omaisuuden fyysistä koskemattomuutta tai jopa lakipykäliä.

Uhmakkuushäiriö, ODD

Uhmakkuushäiriö ei tarkoita tavallista uhmakkuutta, jota esiintyy satunnaisesti useimmilla lapsilla, vaan se on selvästi samanikäisten lasten ja nuorten käyttäytymisen normaalirajojen ulkopuolella.

Uhmakkuushäiriöiset lapset tai nuoret ärsyttävät usein tahallisesti toisia ihmisiä ja uhmaavat aktiivisesti aikuisten vaatimuksia ja sääntöjä. Heillä on matala pettymyksen sietokyky, he menettävät helposti malttinsa ja he syyttävät muita ihmisiä omista virheistään ja vaikeuksistaan. He tulevat helposti vihaisiksi, kaunaisiksi ja ärsyyntyvät toisille ihmisille. Yleensä uhmakkuushäiriöistä kärsivät lapset tai nuoret ovat myös hyvin töykeitä ja yhteistyökyvyttömiä ja vastustavat auktoriteetteja, kuten esimerkiksi koulun rehtoria.

Uhmakkuushäiriön katsotaan olevan käytöshäiriön lieväasteinen muoto. Uhmakkuushäiriö voi jatkua vielä nuoruusikään, joskus jopa aikuisikään asti. Tavallista on, että uhmakkuushäiriö vaikeutuu ja muuttuu varsinaiseksi käytöshäiriöksi.

Käytöshäiriö, CD

Käytöshäiriö voi perustua seuraaviin käytöksen piirteisiin:

  • Liiallinen tappeleminen tai kiusaaminen
  • Ihmisiin tai eläimiin kohdistuva julmuus
  • Vakava omaisuuden tuhoaminen
  • Tulipalon sytyttäminen
  • Varastaminen
  • Toistuva valehtelu
  • Luvaton poissaolo koulusta
  • Kotoa karkaaminen

ADHD:n hoito

Lapsella tai nuorella ADHD:n diagnosointi ja hoito voidaan useimmiten toteuttaa perusterveydenhuollossa, tarvittaessa erikoissairaanhoidon tukemana. Jos lapsella tai nuorella esiintyy muita vaikeita oireita samanaikaisesti, erotusdiagnostinen arvio sekä hoito- ja kuntoutussuunnitelma tehdään erikoissairaanhoidossa.

ADHD-diagnoosien ja erityisesti hoidon piirissä olevien lasten ja nuorten määrä on kasvanut, mutta väestöpohjaisten tutkimusten perusteella ADHD-oireiden esiintyvyys ei ole viime vuosikymmeninä lisääntynyt. Hoidossa olevien määrän kasvun arvellaan liittyvän ADHD:n aiempaa parempaan tunnistamiseen. Sekä Euroopassa että kehittyvissä maissa näyttää kuitenkin siltä, että edelleen suuri osa ADHD-oireisista lapsista ja nuorista jää hoidon ulkopuolelle.

ADHD:n ydinoireet vähenevät käyttäytymis- ja lääkehoidolla sekä näiden yhdistelmällä. Lääkehoito on usein tehokkaampaa kuin käyttäytymishoito. Käyttäytymishoidon lisääminen lääkehoitoon ei lisää sen tehoa ydinoireisiin, mutta parantaa perheiden tyytyväisyyttä ja voi myös vähentää samanaikaissairauksien ilmenemistä.

Alle kouluikäisillä ja lieväoireisessa ADHD:ssa ensisijaisia hoitomuotoja ovat psykososiaaliset ja pedagogiset tukimuodot. Jos ADHD-oireet ovat vaikeita eivätkä tukitoimet riitä lievittämään ongelmia, hoitoon lisätään myös lääkitys, joka voidaan aloittaa samanaikaisesti tukitoimien kanssa.

Asiantuntijana artikkelissa lasten ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Pekka Räisänen.

Asiantuntijat ja toimipisteet

Minna Aaltonen
LT, lastentautien erikoislääkäri
9.7
Henrikka Aito
LT, lastentautien erikoislääkäri
Minna Aromaa
LT, lastentautien erikoislääkäri
9.9
Justin Bejedi
LL, lastentautien erikoislääkäri