Traumat

Traumaperäisiksi tiloiksi luokitellaan akuutti stressireaktio, traumaperäinen stressihäiriö (eng. PTSD) ja sopeutumishäiriöt. Kaikille näille on keskeistä, että jonkinlainen äkillinen tai pitkäaikainen stressaava tekijä on oirehdintaa aiheuttava tekijä.

Akuutti stressireaktio

Akuutista stressireaktiosta voidaan puhua silloin, kun traumaattiseen tapahtumaan liittyy voimakasta ahdistuneisuutta sekä sosiaalisista tilanteista vetäytymistä, epätoivoa ja suuttumusta. Akuutti stressireaktio on luonteeltaan lyhytaikainen, ja oireet vaimenevat kahdessa vuorokaudessa.

Traumaperäinen stressihäiriö

Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) kehittyy korkeintaan 6 kuukauden sisällä poikkeuksellisen uhkaavasta tai katastrofaalisesta traumaattisesta tapahtumasta, ja häiriö voi olla pitkäaikainen. Traumaperäiseen stressihäiriöön sisältyy tyypillisesti häiritseviä muistoja, takaumia traumaattisesta tapahtumasta, painajaisia tai ahdistuneisuutta oloissa, jotka muistuttavat traumaattisesta.

Lisäksi tilaan liittyy tapahtumasta muistuttavien tilanteiden välttelyä sekä vaikeuksia muistaa traumaattisen tapahtumaan liittyviä asioita tai ylivireysoireita.

Sopeutumishäiriö

Sopeutumishäiriöihin liittyy stressaavasta tapahtumasta johtuvia mieliala- tai ahdistuneisuusoireita, jotka yleensä haittaavat sosiaalisia suhteita ja arkista toimintakykyä. Sopeutumishäiriö voi ilmetä esimerkiksi masentuneisuutena, ahdistuneisuutena tai molempina.

Kun traumaperäisessä stressihäiriössä laukaiseva tapahtuma on luonteeltaan epätavallisen uhkaava tai tuhoisa, sopeutumishäiriössä laukaisevan tapahtuman ei tarvitse olla poikkeuksellisen katastrofaalinen, vaan se voi olla esimerkiksi erokokemus.

Kuten kaikessa psykiatriassa, myös traumaperäisissä häiriöissä on mielenkiintoista pohtia, mikä oikeastaan on “häiriö” ja mikä “normaali” reaktio. Mitä käsitteillä ylipäänsä tarkoitetaan? Esimerkiksi akuutti stressireaktio ja sopeutumishäiriö voivat olla lyhytkestoisia ja kukapa ei reagoisi voimakkaasti läheisen äkilliseen kuolemaan tai erokokemukseen.

Erilaisten luokitusten avulla tuen antaminen hankalissa tiloissa muodostuu helpommaksi ja vaikeita tilanteita kohtaava voi toisinaan saada kokemustaan paremmin jäsennetyksi. On silti hyvä muistaa, että voimakas reagointi – täytti se diagnostisia kriteereitä tai ei – ei ole millään tapaa väärin. Vastaavasti tuen etsintä stressaavassa tilanteessa – toteutti tuen läheinen tai mielenterveyden ammattilainen – voi usein oman jaksamisen kannalta olla hyvä idea.

Traumaperäisten häiriöiden hoito

Kun traumaattisesta tapahtumasta on vasta vähän aikaa, keskeisimpänä hoitona toimii turvallinen ja rauhoittava keskustelutuki yhdistettynä trauman kohdanneen auttamiseen arjessa. Myös tilanteen seuranta on tärkeää.

Jos oireet ovat vaikeampia, voi esimerkiksi kognitiivinen käyttäytymisterapia, jossa traumoista kärsivää autetaan altistumaan ahdistaville tilanteille, tulla kyseeseen. Toisinaan oireisiin voidaan käyttää myös lääkitystä.

Pitkäkestoisemmassa traumaperäisessä stressihäiriössä keskeisin hoito on psykoterapia. Tässä erilaiset traumafokusoituneet psykoterapiasuuntaukset, kuten traumakeskeinen käyttäytymisterapia ovat tyypillisesti toimivimpia. Lisäksi EMDR, silmänliikkeisiin perustuva poisherkistäminen ja uudelleenprosessointi, on ilmeisen tehokasta. Toisinaan myös lääkehoitoa voi hyödyntää psykoterapian ohessa.

Asiantuntijat ja toimipisteet

Markku Anttonen
LL, psykiatrian erikoislääkäri
Antti Hemmi
Psykiatrian erikoislääkäri
Seppo Hietanen
Psykiatrian erikoislääkäri
9.7
Kirsi Hölttä-Koivunen
Psykiatrian erikoislääkäri
syyskuu 2021viikko 38