Suureneva tai muutoin oireileva kives on aina pätevä syy hakeutua lääkäriin. Hoidettuna kivessyövän ennuste on lähes aina hyvä, sillä jopa 90 % diagnoosin saaneista paranee.  

Kivesyöpä on alle 40-vuotiaiden miesten yleisin syöpä, vaikkakin hyvin harvinainen. Kivessyövän syntytapaa ei tunneta, mutta perinnöllisyystekijöillä arvellaan olevan vaikutusta sen esiintymiselle. Kivessyövällä ja hedelmättömyydellä on todettu olevan yhteyttä toisiinsa.

Kivessyövän oireet

Kivessyövän oireita on toisen kiveksen oireeton suurentuminen tai kiveksessä oleva kova kyhmy, joka voi osassa tapauksista kovettu tai kipuilla. Kova kyhmy kasvaa yleensä nopeasti - jopa viikoissa. Myös silloin, kun kives turpoaa lievähkön vamman jälkeen, on syytä hakeutua lääkäriin. Lääkärin tutkimuksessa selviää, mikäli kysymyksessä on syöpäkasvain.

Kivessyövän toteaminen

Kivessyöpä diagnosoidaan lääkärin toimesta kliinisen ja ultraäänitutkimuksen avulla. Kivessyöpä leviää yleensä sairaan kiveksen puoleisia imuteitä pitkin paikallisiin ja vatsan takaseinämän imusolmukkeisiin. Joskus leviäminen etenee keuhkojen väliselle alueelle ja soliskuopan seudun rauhasiin. Veriteitse tauti leviää ensin keuhkoihin ja sen jälkeen muihin sisäelimiin, kuten maksaan sekä luustoon tai aivoihin.

Kivessyövän hoito

Kivekseen rajoittuneen taudin hoitona toimii kiveksen poisto ja usein sädehoito sekä sen jälkeen tapahtuva seuranta. Mikäli etäispesäkkeitä ilmaantuu seurannan aikana, aloitetaan lääke- tai sädehoito.  Levinneen kivessyövän hoidossa käytetään yleensä solunsalpaajahoitoa.  Tiivis seuranta on hyvän ennusteen kannalta välttämätöntä ja ehkäisee turhia hoitotoimenpiteitä.

Asiantuntijana artikkelissa Timo Hakala, Kirurgian ja urologian erikoislääkäri, Mehiläinen