Virtsatiekivet

Virtsakivitaudissa virtsateihin eli munuaisaltaaseen, virtsajohtimiin, virtsarakkoon tai joskus myös virtsaputkeen ilmaantuu yksi tai useampia kiinteitä kappaleita, jotka estävät virtsan kulkua tai aiheuttavat muita oireita. Tavallisimmin virtsatiekiviä esiintyy keski-ikäisillä miehillä.

Virtsatiekivien muodostumiseen vaikuttaa ruokavalio sekä todennäköisesti myös perinnölliset tekijät. Runsas kalsiumin ja D-vitamiinin käyttö tai erittäin suuret C-vitamiiniannokset voivat edistää virtsakivien muodostumista. Kivien syntymistä voivat aiheuttaa myös tulehdukset ja sairaudet, kuten kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt tai virtsateiden rakenteelliset poikkeavuudet. Virtsatiekivisairaus uusiutuu helposti.

Virtsatiekivien tyypilliset oireet ovat:

• äkillisesti alkava erittäin kova
• toispuoleinen kipu alaselän alueella, alavatsassa tai aina nivustaipeissa saakka

Kipu voi myös säteillä alaselkään, ja lisäksi voi esiintyä oksentelua ja pahoinvointia. Virtsaan voi ilmaantua verta.

Virtsatiekivien äkillisissä, kivuliaissa oireissa on syytä hakeutua pikaisesti hoitoon, sillä kivi voi aiheuttaa tulehduksen tai virtsateiden tukoksen. Kipuja voi hoitaa tehokkaasti lääkkeillä, mutta syy kivien syntymiseen tulisi aina selvittää tutkimuksissa lääkärin vastaanotolla.

Syntyneen virtsatiekiven hoitaminen omin avuin on mahdollista vain, mikäli kivi on riittävän pieni tullakseen itsestään virtsan mukana ulos. Runsas juominen edesauttaa kivien poistumista.

Suurempia virtsakiviä hoidetaan ulkoisesti murskauslaitteella tai tähystysleikkaushoidolla. Virtsan mukana tullut kivimateriaali analysoidaan, jotta saadaan selville kivien syntymisen syy ja uusien kivien syntymistä voidaan ehkäistä.

Kivien uudelleenmuodostumista estää runsaan veden nauttiminen päivittäin. Omena- ja greippimehujen sekä runsaan lihan ja eläinproteiinien käyttö voivat lisätä riskiä sairastua virtsakivitautiin. Terveen henkilön, jonka suvussa ei esiinny virtsakivitautia, tai jolla ei ole todettu aiemmin virtsatiekivikohtauksia, ei ole kuitenkaan tarvetta kiinnittää erityistä huomiota ruokavalioonsa.