Erektiohäiriö vaikuttaa monin tavoin elämään

Erektiohäiriö tarkoittaa haasteita tai kyvyttömyyttä saavuttaa tai ylläpitää riittävää erektiota seksuaalisesti tyydyttävän tapahtuman suorittamiseen.

Erektiohäiriö on edelleen yleisimpiä vaivoja hakeutua urologin puheille, vaikkakin erektiohäiriöstä puhuminen voi ymmärrettävästi olla vaikeaa, ja lopulta vain noin 10–20 % erektiohäiriöistä kärsivistä keskustelee asiasta lääkärin kanssa.

Ongelman kanssa ei kuitenkaan kannata jäädä yksin, sillä erektiohäiriö vaikuttaa monin eri tavoin elämään. Erektiohäiriö heikentää itsetuntoa, aiheuttaa parisuhdeongelmia sekä voi heikentää laaja-alaisesti elämänlaatua. Erektiohäiriöin hoitaminen on lähes aina helppoa ja sitä voi hoitaa monin eri tavoin: itsehoidolla, lääkkeillä tai erilaisilla paikallishoidoilla.

Erektion heikkouden syynä on usein peniksen paisuvaiskudoksen, valtimo- tai laskimopuolen, verenkiertohäiriö. Viimeksi mainitussa paisuvainen ei pysty pitämään verta sisällään vaan se pääsee karkaamaan laskimoiden kautta.

Useimmiten erektiohäiriö kehittyy siten, että aluksi seksin tai itsetyydytyksen aloittaminen onnistuu, mutta seksin tai itsetyydytyksen kestäessä siitin alkaa pehmetä ja ”lerpahtaa”, jolloin seksi tai itsetyydytys vaikeutuu ja keskeytyy. Ongelmallisia tilanteita voi olla aluksi silloin tällöin, mutta vaivan edetessä niitä tulee eteen yhä useammin.

Vähitellen tulee yhä vaikeammaksi saada aikaan seksin tai itsetyydytyksen aloittamiseen riittävää erektiota. Viimeistään tässä vaiheessa mukaan kuvaan tulevat suorituspaineet ja epäonnistumisen pelko, joka entisestään pahentaa tilannetta. Tilanne voi kehittyä siihen pisteeseen, ettei edes uskalla yrittää seksiä tai itsetyydytystä.

Erektiohäiriön esiintyvyys kasvaa ikääntyessä, sillä erektioon vaikuttavat osatekijät muuttuvat iän myötä. Häiriöitä esiintyy 40–50-vuotiaista miehistä 5–10 prosentilla ja 50–59–vuotiaista 15–20 prosentilla. 60–69-vuotiailla miehillä häiriöitä on 30–35 prosentilla ja yli 70-vuotiailla miehillä yli 40 prosentilla. Usein erektiohäiriö on lievä tai kohtalainen.

• Lievä erektiohäiriö. Lieviä erektiohäiriötä ilmenee kaikilla, jossain elämän vaiheessa ja se on normaalia. Lievässä häiriössä erektio on ajoittain vajavainen, mutta useimmissa kuitenkin riittävä.
• Kohtalainen erektiohäiriö. Kohtalaisessa häiriössä jo yli puolet yhdyntäyrityksistä epäonnistuu ja asia alkaa vaivata.

Erektion normaali toiminta vaatii kunnossa olevia verisuonia, hermoratoja ja hormonitasapainoa. Lisäksi korvien väli on tärkeä. Häiriö missä tahansa edellä mainituista voi aiheuttaa erektio-ongelmia. Esimerkiksi diabetes aiheuttaa sekä hermorata- että verisuoniongelmia. Verenpainetaudissa puolestaan verenkierron sääntely muuttuu. Sepelvaltimotaudissa valtimot ahtautuvat ja monien lääkkeiden sivuvaikutukset voivat vaikuttaa kaikkiin mainittuihin osatekijöihin.

Ensin on suljettava pois selvät erektiohäiriöitä aiheuttavat sairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, korkea kolesteroli, hermostosairaudet ja hormonisairaudet. Myös käytössä oleva lääkitys on otettava huomioon, sillä monet lääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksena erektio-ongelmia, esimerkkeinä monet verenpaine- ja masennuslääkkeet. Joskus lääkityksen vaihtaminen voi auttaa ongelmaan.

Erektiohäiriöistä käytettiin aikoinaan impotenssi-nimikettä. Nykyisin se on vanhentunut ilmaisu. Suomen kielessä termillä ymmärretään lähinnä täydellistä kyvyttömyyttä yhdyntään. Erektiohäiriöön liittyvä täydellinen kyvyttömyys on onneksi melko harvinaista.

Erektio on monitahoinen tapahtuma ja siihen vaikuttavat monet elämän osa-alueet. Aiemmin ajateltiin kategorisesti, että syynä ovat psyykkiset tai fyysiset tekijät tai niiden yhdistelmä. Nykyisin ajatellaan, että erektiohäiriöitä aiheuttavat psykologiset, seksuaaliset, biologiset, sosiokulttuuriset- ja parisuhdetekijät.

Kun erektiohäiriötä hoidetaan, hoidetaan samalla myös mahdollista parisuhdetta. Erektiohäiriö voi olla myös monelle kumppanille haastava asia, sillä moni kumppani voi ajatella tilanteen olevan heidän syytään. Asianmukaisella hoidolla myös parisuhteen elämänlaatuun saadaan huomattavaa parannusta.

• Itsehoito. Erektiohäiriön hoito lähtee itsehoidosta. Elämäntapamuutokset kuten tupakoinnin lopettaminen, laihdutus ja liikunnan lisääminen parantavat erektiota.
• Lääkehoito. Suun kautta otettava lääke auttaa yli 70 prosentilla erektiohäiriöstä kärsiviä. Suun kautta otettavia lääkkeitä on markkinoilla useita. Lääkkeistä kannattaa kokeilla useita vaihtoehtoja, jos ensimmäistä lääkkeestä ei ole apua. Suun kautta otettavien lääkkeiden vaikutus erektion syntymiseen edellyttää aina seksuaalista kiihottumista. Erektiolääkkeillä voidaan hoitaa erektiota oireena. Ne eivät kuitenkaan varsinaisesti paranna erektiohäiriön syytä, mutta ovat erinomaisen tehokkaita oireen hoidossa. Lääkkeet ovat myös varsin turvallisia ja käytön esteitä on vähän.
• Paikallishoito. Kun suun kautta otettava lääke ei auta, siirrytään paikallishoitoon, kuten erektion aiheuttaviin pistoksiin tai virtsaputkeen annosteltavaan lääkkeeseen. Näistä pistoshoito on tehokkain ja auttaa 85–90 prosentilla. Paikallishoitolääkkeet tehoavat ilman kiihottumistakin.