Kun kipu kapeuttaa maailmaa – Miten löytää uudelleen ”minä pystyn” -kokemus?

Kipu on kokonaisvaltainen kokemus, joka koskettaa koko ihmistä. Kun kipu pitkittyessään muuttuu osaksi arkea, se lakkaa olemasta vain hetkellinen fyysinen aistimus tai merkki kudosvauriosta. Siitä tulee koko elämää värittävä tausta, joka muuttaa tavan, jolla koemme itsemme, kehomme ja tulevaisuutemme.

Normaalissa arjessa kehomme on usein hiljainen ja näkymätön, jonka kautta olemme vuorovaikutuksessa maailman kanssa – tartumme kahvikuppiin tai lähdemme kävelylle sen kummemmin ajattelematta. Kivun myötä tämä luonnollinen suhde kuitenkin muuttuu. Kehosta tuleekin huomion, arvioinnin ja jatkuvan tarkkailun kohde. Se ei ole enää sama luotettava kumppani.

Tämä kokonaisvaltainen muutos muuttaa toimijuuttamme. Luonnollinen ja luottavainen kokemus ”minä voin” saattaa korvautua tunteella siitä, että ”en voi enää”. Tulevaisuus, joka aiemmin oli täynnä avoimia mahdollisuuksia, tuntuu kutistuvan ja kaventuvan kivun ympärille. Ihminen saattaa kokea myös jakautuneisuutta: nykyinen, kivun rajoittama minä tuntuu vieraalta versiolta entisestä, ”todellisesta” itsestä, jota edelleen tavoittelee.

Kipu on enemmän kuin osiensa summa

Miten tästä pääsee eteenpäin? Perinteisesti kipua on pyritty ratkaisemaan etsimällä kehosta mekaanista vikaa, joka pitäisi ”korjata”. Kipukuntoutuksen uudempi, toimintakykyyn perustuva näkökulma kuitenkin perustuu siihen, että kipu on monimutkaisempi ja kokonaisvaltaisempi ilmiö. Se ei asu vain yhdessä kudoksessa tai edes pelkästään aivoissa, vaan se syntyy meidän kehomme, mielemme ja ympäristömme dynaamisessa, jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Siksi kipuun vaikuttavat niin fysiologiset tekijät kuin tunteemme, uskomuksemme, stressimme ja sosiaaliset suhteemme.

Askel kohti uusia mahdollisuuksia

Kun ymmärrämme kivun tällä tavalla, avautuu myös uudenlaisia polkuja toipumiseen. Vaikka kipu rajoittaisi elämää, ympäristömme tarjoaa aina erilaisia toiminnan mahdollisuuksia. Kun olemme kivuliaita, opimme helposti näkemään ympäristömme uhkaavana ja mahdollisuutemme erittäin kapeina.

Toipumisessa ei ole kyse vain oireen poistamisesta, vaan uusien, myönteisten toimintamahdollisuuksien löytämisestä ja kokeilemisesta kivun rinnalla. Tämä voi tarkoittaa liikkumisen tapojen muuttamista, itselle merkityksellisten asioiden tekemistä uudella tavalla ja sen huomaamista, että keho pystyykin johonkin, mihin sen ei uskonut pystyvän. Liikkeiden ja asennon pakonomainen kontrolloiminen voi joskus jopa heikentää kuntoutumista, kun taas rento ja kokeileva asenne avaa ovia arkeen.

Kohti autonomista toimijuutta

Moni kipua kokeva on kokenut terveydenhuollossa kohtaamattomuutta eli tunnetta siitä, ettei tule kuulluksi tai että kipua ei oteta vakavasti ilman selkeää löydöstä. Toipumisen kannalta onkin ratkaisevaa siirtyä passiivisesta hoidon vastaanottajasta aktiiviseksi toimijaksi omassa elämässään esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisen tukemana.

Tämä edellyttää luottamuksellista suhdetta fysioterapeuttiin tai muuhun ammattilaiseen, joka ottaa sinun kokemuksesi huomioon ja auttaa sinua ymmärtämään kipuasi ja mahdollisuuksiasi uudella tavalla. Yhdessä voitte asettaa omia, arjestasi lähteviä tavoitteita. Ongelmakeskeisen ajattelun sijaan huomio voidaan suunnata siihen, miten voit toimia ja nauttia elämästä kivusta huolimatta, löytää elämälle uutta merkitystä ja ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistasi. Kivun keskelläkin on mahdollista löytää takaisin aktiivisen toimijuuden ja elämänilon äärelle.

Lue lisää kipufysioterapiasta ja varaa aika kipukuntoutuksen asiantuntijalle: https://www.mehilainen.fi/terapiapalvelut/fysioterapia/kipufysioterapia

Blogin on kirjoittanut Aleksi Sarkkinen, fysioterapeutti, väitöskirjatutkija Mehiläinen Terapia- ja kuntoutuspalvelut