

Selkäleikkaus antoi Annalle uuden elämän – Kipu ei enää hallitse arkeani
Artikkelissa asiantuntijana

Tarkistettu 14.4.2026
45-vuotiaan Anna Maanisen arki on aina ollut vauhdikasta. Työhönsä sitoutunut kiinteistövälittäjä nauttii ihmisten kohtaamisesta ja onnistuneista kaupoista. Vapaa-aikaa rytmittävät perhe, koiran kanssa ulkoilu sekä tärkeä harrastus, itämainen tanssi.
Aktiivinen elämä oli Annalle pitkään itsestäänselvyys. Hän teki töitä, tanssi ja liikkui sata lasissa. Selkävaivat muistuttelivat välillä itsestään, mutta pysyivät kuitenkin kurissa. Kaikki muuttui kertaheitolla kesälomareissulla.
2 000 porrasta oli selälle liikaa
Ensimmäiset merkit selkävaivan pahenemisesta tulivat hiipien. Oikeassa lonkassa alkoi tuntua outoa, vetävää tunnetta, jonka Anna tulkitsi lihasjumiksi.
– Luulin, että se oli vain kireyttä, joten venyttelin paljon. En oikein edes halunnut ajatella, että kyse voisi olla jostain vakavammasta. Nuorempana selkääni oli kyllä tutkittu ja tiesin, että nikamaväleissä oli ahtautta.
Tilanne muuttui perheen yhteisellä Norjan-vaellusmatkalla, josta Anna oli unelmoinut pitkään. Kova rasitus ja erityisesti Reinebringen-vuorelle vievät 2 000 porrasaskelmaa olivat Annan selälle liikaa.
– Lapsille nousu oli helppo. Me aikuiset punnersimme perässä hiki hatussa. Alas tullessa kroppani oli jo väsynyt. Rumpsuttelin portaat alas niin, että koko kehon paino tärähti joka askeleella jalalle.
Toistuvat iskut laukaisivat voimakkaan hermokivun.
– Tuntui kuin puukkoa kierrettäisiin selässä. Missään asennossa ei ollut hyvä olla, Anna kuvailee.
Särkylääkkeet lievittivät oireita. Pahin kipu helpotti viikkojen kuluessa. Jäljelle jäi kuitenkin muita vaivoja.
– Vasen jalka meni tunnottomaksi. Nilkka ei toiminut kunnolla. Se oli pelottavaa. Jalassa ei ollut voimaa, ja jouduin koko ajan varomaan.
Vaikka Anna pystyi jatkamaan töissä, aktiivinen elämä pysähtyi. Tanssi jäi kokonaan pois.
– Se oli henkisesti tosi raskasta. Minulla ei ollut enää mitään vastapainoa työlle, Anna muistelee vaikeaa syksyä.
Selkäleikkaus oli ainoa vaihtoehto
Anna hakeutui ennestään tutun ortopedi Jari Salon tutkimuksiin Mehiläiseen.
– Valinta oli helppo. Mehiläisessä kaikki on aina sujunut hyvin ja ajan saa nopeasti. Kun homma toimii, olen aika uskollinen tyyppi, oli kyseessä sitten kaverit, pankki tai lääkäri, Anna naurahtaa.
Selän tilanne selvisi magneettikuvauksessa. Kyse oli vaikeasta spinaalistenoosista eli selkäydinkanavan ahtaumasta.
– Lääkäri ihmetteli, miten pystyin tekemään yhtään mitään. Hän sanoi suoraan, että vaiva ei korjaannu itsestään. Leikkaus oli ainoa mahdollisuus korjata tilanne.
Anna ei epäröinyt leikkausta hetkeäkään. Ilman tanssia ja muuta liikuntaa elämästä puuttui paljon. Luottamusta vahvistivat kokemukset aiemmasta polvileikkauksesta, jonka oli tehnyt sama kirurgi.
– Tunsin olevani hyvissä käsissä. Ajattelin, että nyt tehdään tämä kunnolla. Siten pääsen selkävaivoista lopullisesti eroon.
Selkäleikkauksen jälkeen heti jalkeilla
Leikkaus ajoitettiin Annan toivomaan ajankohtaan. Se oli tärkeää, sillä hän työskentelee provisiopalkalla. Pitkät poissaolot vaikuttavat suoraan tuloihin.
Leikkauspäivänä Anna saapui sairaalaan rauhallisin mielin. Diagnoosi ja leikkauksen kulku oli käyty läpi ortopedin kanssa aiemmin. Hän oli saanut selkeät ohjeet valmistautumiseen.
Itse leikkaus oli vaativa ja kesti viisi tuntia. Kolme nikamaväliä avattiin. Selkään jäi noin parinkymmenen sentin arpi.
– Kun heräsin, olo oli hyvä. Sairaanhoitajat olivat ihania ja kivunlievitys toimi. Muistan jopa, että meillä oli hauskaa jutustelua naapurisängyn potilaan kanssa, Anna kertoo.
Samana iltana Anna oli jo jalkeilla ja pääsi lähtemään kotiin.
Aluksi selkää ei saanut rasittaa lainkaan. Kiertoliikkeet ja nostelu olivat erityisesti kiellettyjä. Anna ei hosunut, vaan noudatti tarkoin ohjeita ja lähinnä lepäsi.
Varsinainen kuntoutus alkoi kahden viikon kuluttua leikkauksesta. Se eteni asteittain. Fysioterapeutin vastaanotoilla vointia seurattiin säännöllisesti.
– Ensin pystyin kävelemään vaivoin korttelin ympäri. Siitä matka piteni pikkuhiljaa. Tein myös kotiliikkeitä tunnollisesti fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti, Anna kertoo.
Elämä ilman selkäkipua
Toipuminen eteni suunnitellusti. Jo kuukauden kuluttua leikkauksesta kävely sujui ongelmitta. Nyt, kun leikkauksesta on kulunut neljä kuukautta, päivittäinen liikkuminen on jälleen osa Annan arkea.
Parasta on se, että kipu ei enää hallitse elämää. Hän kokee saaneensa uuden mahdollisuuden. Hän haluaa nyt pitää kehostaan parempaa huolta.
– Tässä iässä lihaskunnon ylläpitäminen on tärkeää. Hankin minulle ja miehelleni yhteisen personal trainerin. Nyt voimaharjoittelu on meidän yhteinen harrastuksemme.

On henkisesti helpottavaa, kun jokaista askelta ei tarvitse varoa. Terävä hermokipu on poistunut kokonaan.
Pian pyörähdellään parketilla
Kokemus on muuttanut myös Annan suhtautumista kiireiseen elämään. Arkeen on löytynyt uudenlainen rytmi.
– Ennen olin aina menossa aamusta iltaan. Yhtäkkiä illat eivät täyttyneetkään tekemisestä. Minulla oli aikaa olla kotona perheen kanssa. Olen oivaltanut, että haluan jättää sellaiselle tilaa jatkossakin, hän toteaa.
Pian Anna saa jatkaa myös rakasta tanssiharrastustaan. Se on hänelle tärkeä tapa irrottautua arjesta ja tyhjentää mieli. Sen puuttuminen elämästä on tehnyt tiukkaa.
Selkävaivoista kärsiviä hän neuvoo tarttumaan ongelmiin ajoissa. Hän itse sieti selkävaivoja turhan pitkään. Hän ei malttanut kuunnella kehoaan. Hän on kiitollinen siitä, että selkä oli vielä mahdollista korjata leikkauksella.
– Minulla on nyt vahva luottamus omaan kehooni. Leikkauksesta on kulunut vain vähän aikaa, mutta kivut ovat poistuneet. Kuntoutus on vielä kesken, mutta selkä vahvistuu jatkuvasti. Suosittelen Mehiläistä kaikille, jotka harkitsevat selkäleikkausta.
Kärsitkö sinäkin selkäkivusta?
Varaa aika selkävaivoja hoitavan ortopedin tai fysiatrin vastaanotolle Mehiläiseen. Tutkimme vaivasi huolellisesti ja keskustelemme kanssasi hoitovaihtoehdoista.
Voit jättää meille myös yhteystietosi ja kuvailla mistä leikkauksesta tai pientoimenpiteestä olet kiinnostunut. Otamme sinuun yhteyttä mahdollisimman pian.




