Ahdistuneisuushäiriö

Ahdistus on tilapäisenä tunteena täysin normaalia. Jokainen ihminen kokee jossakin elämänsä vaiheessa ahdistusta. Yleensä ahdistukselle löytyy jokin syy - esimerkiksi pitkään jatkunut stressi tai se, että elämässä tapahtuu liikaa asioita yhdellä kertaa. Ne voivat olla myös positiivisia, kuten uusi parisuhde, työpaikka tai muutto uuteen asuntoon.

Hetkellisesti ahdistus lisää suorituskykyä. Voimakas ahdistus kuitenkin vaikuttaa päinvastoin – se lamaannuttaa ja aiheuttaa ongelmia töissä tai opinnoissa sekä sosiaalisissa tilanteissa. Ahdistus voi pistää jumiin esimerkiksi ihmissuhteet.

Ahdistuneisuushäiriöllä tarkoitetaan tällaista pitkäkestoista, tilanteeseen nähden liiallista ”tunnejumia”, joka lamaannuttaa ja haittaa normaalia arkea. Ahdistuneisuushäiriö on yleinen, sillä joka neljäs suomalainen kärsii siitä jossakin elämänsä vaiheessa.

Ahdistuneisuushäiriön oireet

Hyvin tyypillinen ahdistuksen oire on unettomuus, kertoo psykoterapeutti Minna Tuominen Mehiläisestä.

– Aluksi ahdistus saattaakin oireilla pelkästään univaikeuksina. Ahdistunut ihminen voi toisaalta myös nukkua liikaa. Myöhemmin seuraa usein keskittymiskyvyttömyyttä ja vaikeuksia muistaa asioita. Ahdistuksesta kärsivän voi esimerkiksi olla vaikea keskittyä television katselemiseen tai lehden lukuun. Olo on jännittynyt, pelokas, hermostunut ja levoton, Tuominen kuvailee.

Fyysisiä ahdistuksen oireita ovat hikoilu, vapina, ahdistava tunne rinnassa, sydämentykytys, hengenahdistus sekä huimaus. Ne voivat ilmetä ahdistuskohtauksena tai jatkuvampana epämääräisenä olona. Myös pahoinvointi ja vatsaoireet, punastelu, raajojen ja käsien pistely tai puutuminen sekä pakonomainen virtsaamisen tarve voivat olla oireita ahdistuksesta. Moni säikähtää näitä oireita ja luulee niitä itsessään vaarallisiksi, vaikka näin ei useinkaan ole.

Ahdistuneisuushäiriön syyt

Ahdistuneisuushäiriön syyt ovat moninaiset. Taustalla voi olla aivojen välittäjäaineissa nähtäviä muutoksia, sosiaalisen kasvuympäristön altistavia tekijöitä sekä myös elämäntavat, kuten runsas päihteiden käyttö tai liiallinen kahvin juonti.

Ahdistuksen takana piilee kuitenkin aina monenlaisia tunteita, joihin henkilö joko pääsee kiinni itse tai ei, Minna Tuominen kertoo.

– Osa ihmisistä tunnistaa ahdistuksensa fyysisten oireiden kautta, osa tunnistaa suoraan taustalla vaikuttavat tunteet, esimerkiksi pelot. Ahdistus eroaa pelosta siinä, että pelon kohde on jokin todellinen ulkoinen vaara, kun taas ahdistuneisuudessa sitä ei aina pystytä nimeämään.

Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä on usein huolissaan terveydestään, ihmissuhteistaan tai taloudestaan, ja näkee tulevaisuutensa synkkänä.

– Hän saattaa ymmärtää pelon olevan suhteettoman suuri varsinaiseen uhkaan nähden, mutta se ei vähennä ahdistusta.

Milloin lääkäriin?

Lääkäriin tulee mennä, jos ahdistus pitkittyy,  eikä henkilö pysty jäljittämään ahdistuksensa alkuperää. Syytä huoleen on, jos ahdistus lamaannuttaa ja hankaloittaa arkielämää.

Ahdistuneisuushäiriön hoito

Toimivin hoito on yleensä lääkehoidon ja terapian yhdistelmä. Psykoterapioista käytetään erityisesti käyttäytymis-kognitiivista terapiaa sekä rentoutusharjoituksia, joista yleensä aloitetaan.

– Jos ahdistuskohtaus iskee, oleellista on ankkuroitua tähän hetkeen ja hengittää syvään. Se auttaa asettamaan asioita mittasuhteisiin sekä suhtautumaan itseen myötätuntoisesti – en ole kone, ja nyt minun pitää rauhoittua. Keho on viesteissään viisas, psykoterapeutti Minna Tuominen toteaa.

Psykiatrian erikoislääkäri Seppo Hietanen Mehiläisestä muistuttaa, että ahdistuneisuushäiriön hoito täytyy suunnitella pitkällä tähtäimellä:

– Ahdistuneisuushäiriön lääkehoitona käytetään ensisijaisesti niin sanottuja masennuslääkkeitä, vaikkei potilaalla olisi masennusta. Erityisesti serotoniinin takaisinoton estäjät ovat tehokkaita eivätkä aiheuta riippuvuutta, ja ne ovat pitkäänkin käytettyinä turvallisia. Niin kutsuttuja rauhoittavia lääkkeitä eli bentsodiatsepiinejä voidaan käyttää lyhyen aikaa, ja muun muassa esiintymisjännityksen hillitsemiseen käytettävät beetasalpaajat voivat hoidon alussa vähentää ruumiillisia ahdistusoireita. Ahdistuksen lääkehoidon tulisi jatkua vähintään puoli vuotta senkin jälkeen, kun oireet ovat helpottaneet, jotta hoito olisi tuloksellista. Lääkityksen lopettaminen tapahtuu aina lääkärin ohjeiden mukaan.

– Ahdistukseen on toimivia hoitokeinoja. Kaikki tutkimukset osoittavat, että paras apu saadaan terapian ja lääkkeiden yhdistelmällä. Pelkkä terapiakin voi riittää, mutta se vaatii aikaa. Ajan myötä ahdistusta alkaa sietää, jolloin ollaan jo pitkällä, psykoterapeutti Minna Tuominen summaa.

Jos tunnistat itselläsi pitkittyneitä ahdistuneisuuden oireita, hakeudu rohkeasti yleislääkärin vastaanotolle, josta saat tarvittaessa lähetteen psykoterapeutille tai psykologille. Työterveyshuollon piirissä ensikäynti työterveyslääkärilläsi ohjaa sinua tarvittaessa eteenpäin.

Jaa