Työn murros ja digitalisaatio

Työn murros ja digitalisaatio ovat keskeisiä ilmiöitä suomalaisessa työelämässä, ja niiden vaikutukset ovat merkittäviä. Työelämässä on käynnissä suurin muutos vuosikymmeniin, jossa työ itsenäistyy, lähijohtaminen yksilöllistyy, ja pandemia on kiihdyttänyt digitalisaatiota. Yksinomainen etätyö voi pitkään jatkuessaan uuvuttaa osaajankin, ja digitalisaatio on kiihdyttänyt jatkuvaa työssä oppimista.

Nykyinen työelämän murros haastaa meitä uudella tavalla

Työelämän murros ei ole uusi ilmiö, mutta nykyinen murros haastaa ihmisiä ainutlaatuisella tavalla. Esimerkiksi Suomessa vuonna 1920 maataloudesta sai toimeentulonsa 70 % väestöstä, kun 2020-luvulle tultaessa vastaava luku oli 3,4 %. Ihmisen mieltä puristetaan työelämän erilaisten paineiden lisäksi monesta suunnasta. Mieltä kuormittavia asioita ovat muun muassa ilmastonmuutos, automaatio ja digitaalinen kehitys, epävarma maailman tilanne sekä globaalit pandemiat.

Digitalisaation myötä meistä moni on saattanut työpaikallaan törmätä sanaan teknostressi. Teknostressi syntyy ihmisen ja IT-järjestelmän vuorovaikutuksessa, ja se voi aiheuttaa stressiin kytkeytyvien biomarkkereiden esiintyvyyden lisääntymistä kehossa, kuten kortisolitasojen nousua. Teknostressi kytkeytyy huonompaan mielenterveyteen ja työuupumukseen.

Työpaikoilla olisikin tärkeää huomioida ja muistaa teknologiankin osalta muutosjohtamisen perusteet ja ymmärtää ihmisten kyky vastaanottaa ja käsitellä muutosta. Työpaikalla ja tiimeissä olisi hyvä sopia yhteisistä työskentelytavoista ja eri järjestelmistä, joita käytetään, jotta tietotulvaa voi hallita paremmin. Nykypäivänä on myös aiheellista keskustella työajoista ja siitä, mihin aikaan mitäkin työkanavia ylipäätään käytetään.

Työelämän murros haastaa johtajia ja esihenkilöitä

Työelämän murros edellyttää johtajilta ja esihenkilöiltä uusia kykyjä ja taitoja, kuten kognitiivisia kykyjä, vuorovaikutustaitoja, liiketoimintataitoja ja strategisia taitoja. Työssäjaksamisen osalta etenkin esihenkilötyössä itsensä johtamisen taito korostuu, sillä yhä useampi esihenkilöistä kokee olevansa itse uupumusoireiden kynsissä. Itsensä johtamisen taidon lisäksi esihenkilöt tarvitsevat myös oman esihenkilönsä ja työnantajan tukea. Esihenkilötyön, johtamisen ja yrityskulttuurin tulisi kehittyä muuttuvassa maailmassa mahdollistaen sellaisen työn ja tehtävän, josta on mahdollisuuksia suoriutua.

Jos työelämä haastaa johtoa ja esihenkilöitä, haastaa se myös yksilöitä. Meistä jokaiselta vaaditaan yhä enemmän muutoskyvykkyyttä, joka tarkoittaa joustavuutta, oppimiskykyä, resilienssiä, aloitteellisuutta ja innovatiivisuutta. Myös epävarmuuden ja epätietoisuuden sietämisen taito korostuu.

Työterveyden asiantuntijat voi tukea yrityksiä työn murroksen keskellä tarjoamalla jatkuvaa, tiivistä vuoropuhelua yrityksen kanssa ja tunnistamalla yksilön oireet mahdollisimman varhain. Työterveyshuollon tehtävänä on hoitaa oireiden aiheuttamat juurisyyt, olivat ne sitten yksilössä, yhteisössä tai organisaatiossa. On tärkeää muistaa, että työn murros tarjoaa myös mahdollisuuksia, ja työterveyshuolto voi olla tärkeä kumppani yrityksille ja työntekijöille muutoksen keskellä.

Artikkeli on kirjoitettu Mehiläisen Työterveysyhteistyö - välttämätön paha vai mahdollisuus webinaarisarjan Työn murros ja digitalisaatio -jakson pohjalta.