Syömishäiriön syyt

Syömishäiriö voi ilmetä oirekuvaltaan erilaisin tavoin. Sen syntyyn on yhdistetty biologisia, psykologia ja sosiokulttuurisia tekijöitä. Yleensä syömishäiriön taustalla havaitaan huono itsetunto, tunne-elämän vaikeuksia, kuormittavia tai traumaattisia elämänkokemuksia sekä korostunut ulkonäön merkitys. Syömishäiriöpotilaan itsetunto rakentuu vahvasti syömisen kontrolloimisen sekä ulkonäön varaan.

Sairastunut ei osaa muuten käsitellä pahaa oloaan kuin kehittämällä selviytymiskeinokseen syömisen kontrolloinnin. Suhde ruokaan, liikuntaan, ulkonäköön sekä itseen vääristyy ja syömishäiriö alkaa vähitellen hallita elämää.

Murrosiässä muutokset omassa kehossa, huoli painosta ja itsetarkkailu korostuvat. Taustalla voi olla myös koulukiusaamista, vaikeudet kotona tai suorituspaineet. Syömishäiriöitä esiintyy kaikissa ikäryhmissä ja molemmilla sukupuolilla, mutta suurin osa sairastuneista on tyttöjä tai naisia.

Syömishäiriön kehittyminen

Syömishäiriö syntyy vähitellen ja usein salakavalasti. Se saattaa alkaa ihan harmottomasta laihdutusyrityksestä, joka jatkuu ja jatkuu riistäytyen lopulta käsistä. Häiriöstä on kyse silloin, kun syöminen ja syömättömyys alkavat hallita normaalia elämää ja arkea. Satunnainen ylensyönti tai muutaman päivän laihdutuskuuri eivät vielä ole syömishäiriö.

Sairauden tunnistaminen varsinkin alkuvaiheessa voi olla haastavaa. Sairastunut ei useinkaan miellä itseään sairaaksi vaan syömishäiriö vaikuttaa elämään enemmän myönteisesti kuin kielteisesti. Vähitellen syömishäiriö tiukentaa otettaan. Sairastunut alkaa itsekin nähdä negatiiviset muutokset tunne-elämässään, fyysisessä voinnissaan, käyttäytymisessään sekä sosiaalisessa elämässään. Mieliala laskee, ruokailutilanteet muuttuvat ahdistaviksi, syömiseen liittyy pakkoja ja rutiineja, ruuan ja syömisen ajattelemiseen kuluu entistä enemmän energiaa, keho voi huonosti, keskittyminen vaikeutuu ja uni häiriintyy.

Toipuminen syömishäiriöstä

Syömishäiriöt kehittyvät yleensä ratkaisuksi psyykkiseen pahoinvointiin, jolloin sairastuneen on vaikea luopua oireista. Luopuminen vanhoista tavoista aiheuttaa ahdistusta, jonka käsittelemiseen sairastuneen on löydettävä uusia keinoja voidakseen päästää irti syömishäiriöstä.

Vaikka syömishäiriöt ovat usein pitkäaikaisia ja joskus jopa hengenvaarallisia sairauksia, on ennuste suhteellisen hyvä. Syömishäiriöstä toipuminen on usein ylä- ja alamäkeä. Se voi myös muuttaa muotoaan ennen lopullista paranemista. Sairauden kannalta merkittävää on sen myöntäminen ja avun hakeminen.

Riittävä tuki on erityisen tärkeää. Turvallisessa ja kannustavassa ilmapiirissä syömiskäyttäytyminen on helpompi normalisoida ja taustalla piileviä tunteita kohdata. Osalla hoito on pitkäkestoisempaa ja sen toteuttamiseen osallistuu useampi henkilö, osalla hoito on lyhyempi neuvonta- tai hoitojakso. Mielen toipumiselle on hyvä antaa riittävästi aikaa senkin jälkeen, kun syömiskäyttäytyminen on normalisoitunut ja keho toipunut.

Asiantuntijat tukenasi

Avun hakeminen syömishäiriöön kannattaa, koska laihuus- ja ahmimishäiriöistä voi parantua. Varhainen tilanteeseen puuttuminen on syömishäiriöiden hoidossa tärkeää. Älä epäröi hakea apua, jos suhteesi ruokaan tuntuu ongelmalliselta.

Syömishäiriöiden hoidossa käytetään psykoterapiaa ja lääkkeitä, ja ravitsemustila pyritään normalisoimaan. Syömishäiriöitä hoitavat niihin perehtyneet lääkärit, psykologit ja ravitsemusterapeutit. Heidän kanssaan sinulla on mahdollisuus käsitellä syömiseen liittyviä ongelmia ja saat tarvittavia neuvoja toipumiseesi. Mitä nopeammin hoito alkaa, sitä helpompaa on palata normaaliin elämään.

Jaa