Lapsen ruoka-aineallergia vaivaa joka kolmatta

Lapsen ruoka-allergialla tarkoitetaan elimistön immunologista reaktiota ruoan sisältämiä valkuaisaineita kohtaan.

• Lapsen ruoka-aineallergian aiheuttajina voivat olla perusruuat kuten muna, kala, maito, vehnä, ohra, ruis, kaura ja soija.
• Lisäksi soseet, keitetyt vihannekset, kuten peruna, voivat aiheuttaa oireita.
• Oireet voivat alkaa myös yhden vuoden iän jälkeen, jolloin laukaisevina tekijöinä ovat suklaa, kaakao, sitrushedelmät, kiivi, mango, erilaiset juomat ja karamellit.
• Raa'at juurekset, vihannekset ja hedelmät saattavat aiheuttaa suun kutinaa ja ihottumaa suun ympärille.
• Eläinkontaktit, siitepölyt ja virusinfektiot voivat myös olla ihottuman syynä.

Ruoka-allergiaepäilyn selvittely alkaa huolellisella esitietojen kyselyllä. Lääkärin on tärkeää saada tietää, missä iässä lapsen oireet ovat alkaneet ja missä iässä mitäkin ruokaa on ryhdytty antamaan, vaikka vain satunnaisestikin. Lapsi voi herkistyä myös äidinmaidon kautta, joten myös äidin imetysaikainen ruokavalio selvitetään. Myös mahdolliset eläinkontaktit tarkistetaan. Samoin lapsen vanhempien ja sisarusten allergiat.

Ihotestit ovat apuna diagnoosin teossa ja alkuvaiheen välttämisruokavaliota suunniteltaessa. Näistä ihotesteistä ihopistokokeilla mitataan IgE-välitteistä, nopeasti oireita aiheuttavaa herkistymistä. Ruokaepikutaanitestit (nk. lapputestit) ovat hyödyksi, mikäli reaktiot tulevat hitaasti ja välittömien testien tulokset jäävät negatiivisiksi.

Ihotestit eivät ole koskaan täysin varmoja. Osa ruoka-allergiasta kärsivistä lapsista ei reagoi näissä tutkimuksissa millään tavalla. Toisaalta testit voivat olla myös positiivisia, vaikka lapsi on toipunut aiemmasta ruoka-allergiasta; elimistössä on ikään kuin muistijälki näille allergeeneille. Verikokeina voidaan tarkistaa kokonais-IgE:n määrä ja IgE-vasta-aineiden määrä halutuille ruokaproteiineille (nk. RAST-testit).

Kaikkein varmin tapa diagnosoida ruoka-aineallergia on tehdä altistuskoe. Tutkittava ruoka-aine pidetään ruokavaliosta poissa ainakin kahden viikon ajan ennen altistusta. Lastenlääkärin valvonnassa tehtävässä altistuksessa ruoka-ainetta annetaan 15-30 minuutin välein annosta lisäten. Mikäli mitään nopeita oireita ei altistuksessa ilmene, sitä jatketaan viikon ajan kotona, jonka jälkeen on kontrollikäynti lääkärin vastaanotolla.

Sekä välttämisruokavalion että altistuksen aikana oireista pidetään tarkkaa kirjaa. Tampereen Mehiläisen Lastenlääkäriasemalla useimmiten altistetaan maito ja vehnä, mutta myös soija- ja kananmuna-altistuksia on lääkärin valvonnassa tehty.

Positiiviset altistuskokeet varmistavat diagnoosin. Altistuksella varmistettu ruoka-aineallergiadiagnoosi vaaditaan Kelan osittain korvaamiin erityismaitoihin sekä sairaan lapsen hoitotuen saamiseksi yli yhden vuoden ikäisillä vilja-allergikoilla.

Ruoka-aineallergian yleisimpiä oireita ovat iho- ja suolioireet. Lisäksi ruoka-aineallergia voi aiheuttaa hengitystieoireita, kuten nenän tukkoisuutta, yskää ja hengenahdistusta. Muita allergiaoireita ovat nuha, yskä, hengityksen vinkuminen sekä harvinainen, mutta yleistynyt allerginen reaktio eli anafylaksia.

Vauvaiän koliikkioireet liittyvät harvoin ruokiin.

• Iho-oireet: Ruoka-allergian iho-oireita voivat olla esimerkiksi atooppinen ihottuma, nokkosihottuma ja kutina. Imeväisiässä atooppista ihottumaa esiintyy usein kasvoissa, vartalolla ja raajojen ojentajapuolella. Iän myötä taiveihottuman osuus kasvaa. Epäsopivan ruoka-aineen nauttimisen jälkeen voi oireena esiintyä myös nopeasti ilmenevää nokkosrokkoa. Myös erilaiset virusinfektiot voivat aiheuttaa tai pahentaa jo ennestään olemassa olevaa ihottumaa.
• Suolisto-oireet: Ruoka-allergian suolisto-oireita puolestaan voivat aiheuttaa voimakas pulauttelu, oksentelu, ilma- ja vatsavaivat, ripuli ja hankalahoitoinen ummetus.

• Ruoka-allergian hoidon tavoitteena on lapsen oireettomuus, kasvun ja kehityksen turvaaminen sekä mahdollisimman normaali iänmukainen ruokavalio.
• Imeväisen vaikean ihottuman taustalta on syytä selvittää ruokien osuus. Ihopistokokeita, ns. lapputestejä ja muita laboratoriotutkimuksia ei voi suoraan käyttää ruoka-allergian diagnoosin perustana. Testin tulokset täytyy aina tulkita potilaan oireiden mukaan, eikä pelkkää positiivista testitulosta hoideta välttämisruokavaliolla.
• Välttämisruokavalion aikana tapahtuva oireiden häviäminen ja sitten altistuskokeessa saatava reaktio ovat diagnostiikan kulmakivenä.
• Atooppisen ihottuman paikallishoitona käytetään perusvoiteita, kortisonivoiteita sekä tarvittaessa lääkevoiteita. Kutinan estoon voidaan käyttää antihistamiinilääkitystä.
• Ruoka-allergian hoidon alkuvaiheessa on yritettävä välttää kokonaan oireita aiheuttavia ruoka-aineita. Ruokavaliohoito on määräaikainen, ja ruokakokeiluja tulee tehdä aktiivisesti lääkärin antamien ohjeiden mukaan.
• Maitoallergiassa maitona käytetään joko soijamaitoa tai erityiskorvikkeita.
• Vilja-allergiassa puolestaan vältetään vehnää, ohraa, ruista ja kauraa, ja korvaavina viljoina käytetään riisiä, maissia, hirssiä ja tattaria.
• Maitohappobakteerien käyttö vähentää suolioireita, ja myös ihottumaan sillä on todettu olevan suotuisa vaste.

Ruoka-aineallergian kotihoidossa on tärkeää välttää ruoka-aineita, jotka aiheuttavat oireita. Lisäksi on hyvä pitää huolta ihon hygieniasta ja kosteutuksesta.

Atooppisen ihottuman hoidossa kannattaa käyttää perusvoiteita säännöllisesti ja tarvittaessa kortisonivoiteita. Kutinan lievittämiseksi voi käyttää antihistamiinilääkitystä. On myös tärkeää seurata lapsen ruokavaliota ja varmistaa, että hän saa tarvittavat ravintoaineet muista ruoka-aineista.

On suositeltavaa hakeutua lääkärin hoitoon, jos lapsella esiintyy voimakkaita tai pitkäkestoisia oireita ruoka-aineallergian yhteydessä. Lääkärin arvio on tarpeen myös silloin, jos epäillään vakavaa allergista reaktiota, kuten anafylaksiaa. Lisäksi lääkärin apua tarvitaan, jos ruoka-aineallergia vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen tai aiheuttaa merkittävää haittaa lapsen ja perheen arjessa.