18.2.2016
Hiihtolomalla loukkaantunut lapsi kannattaa viedä herkästi lääkäriin, muistuttaa liikuntalääkäri Jari Parkkari Mehiläisestä. Liikuntavammoja sattuu aiempaa enemmän, sillä väestön liikuntataidot ovat heikentyneet.
Hiihtomäessä, laskettelurinteessä tai pallopeleissä loukkaantunut lapsi kannattaa viedä herkästi lääkäriin, jos häntä sattuu, vammakohta on turvonnut tai yleisvointi on heikentynyt. Lapsi ei osaa välttämättä itse arvioida vamman vakavuutta.
– Pienten lasten kanssa on oltava tavallista herkempi, muistuttaa liikuntalääketieteen erikoislääkäri Jari Parkkari Tampereen Mehiläisestä.
Liikuntavammat ovat lisääntyneet viime vuosina. Parkkarin kokemuksen mukaan tämä johtuu aiempaa huonommista liikuntataidoistamme.
– Lasten ja nuorten ruutuaika kannattaisi rajoittaa kahteen tuntiin päivässä. Lisäksi heitä kannattaa patistaa menemään ulos kavereiden kanssa. Ulkoleikeissä lapset oppivat liikuntataitoja huomaamatta, Parkkari kehottaa.
Lapset ja nuoretkin tarvitsevat hyvän peruskunnon ja lihaskunnon urheilulliselle hiihtolomalle. Urheilupäivään on hyvä kuulua riittävästi taukoja ja välipaloja, ettei väsymys yllätä. Väsyneenä tapaturmariski nousee.
Mäessä ja pelikentällä kannattaa käyttää suojaimia.
– Jäällä pitäisi olla kypärä päässä ja laskettelussa kannattaa käyttää lisäksi rannesuojia ja selkäsuojaa. Salibandyssa pitäisi olla suojalasit päässä. Suojat ovat lapsillakin tehokkain tapa torjua vammoja, Parkkari sanoo.
Hiihtolomaviikoilla sattuu tavallista enemmän urheilutapaturmia. Kolhuja sattuu eniten laskettelurinteissä, mutta myös hiihtolomalajeina suositussa luistelussa, hiihdossa, jääkiekossa, salibandyssä, lentopallossa ja koripallossa on loukkaantumisriski. Sisälajeissa sattuu törmäyksiä, kaatumisia ja nilkan nyrjähdyksiä. Myös mailan ja pallon osumisesta tulevat ruhjeet ovat tavallisia.
– Lääkäriin on syytä mennä, jos vamma-alueen kipu ja turvotus on voimakasta ja viimeistään silloin, jos kipu ja turvotus jatkuvat vielä seuraavana päivänä, Parkkari ohjeistaa.
Hiihtolomaliikuntaa ei kannata vammojen pelossa jättää väliin, sillä kasvuiässä esimerkiksi liikuntaa harrastavan luut voivat kehittyä 20 prosenttia lujemmiksi kuin liikuntaa harrastamattoman.