

Artikkeli on kirjoitettu Asiaa työelämästä -podcast sarjan jakson 3 pohjalta.
Mehiläisen Asiaa työelämästä -podcastin kolmannessa jaksossa käsittelimme tekoälyn vaikutuksia työelämään. Tekoäly muokkaa työnteon tapoja ja rakenteita ennennäkemättömällä tavalla. Podcast-hostimme, Mehiläisen organisaatiopsykologi Merike Aminoffin vieraana oli Mehiläisen vastaava työterveyspsykologi ja kehityspäällikkö Kimmo Haapanen, joka on perehtynyt syvällisesti teknologian ja psykologian rajapintaan.
Haapanen korostaa, että tekoäly on sekä hyvä juttu että kuormitustekijä. Viisas organisaatio pyrkii johtamaan tätä suhdetta niin, että hyödyt korostuvat ja haasteet minimoituvat.
Haapasen mukaan tekoälyn yleistyminen muuttaa työelämää perustavanlaatuisesti. Se automatisoi rutiinitehtäviä, mikä voi myös johtaa työn intensiteetin kasvuun vaikeiden tehtävien jäädessä jäljelle. Lisäksi voi syntyä vaatimus tehdä enemmän lyhyemmässä ajassa. Tämä murros ei kuitenkaan tarkoita vain työpaikkojen katoamista, vaan myös uusien tehtävien ja ammattien syntymistä. Haapanen vertaa nykyistä tilannetta 1950-luvun maatalousvaltaiseen Suomeen, jossa työelämä koki valtavan rakennemuutoksen. Tekoäly pakottaa organisaatiot uudistumaan ja miettimään työn tekemisen tapoja ja prosesseja uudelleen.
Tekoälyn myötä syntyy uudenlaisia psykologisia haasteita, joista keskeisin on teknostressi. Tämä käsite on ollut olemassa jo 1980-luvulta lähtien, kun tietokoneet työelämässä yleistyivät, mutta tekoäly tuo siihen uusia ulottuvuuksia.
Haapanen korostaa, että tekoälyn käyttöön liittyy merkittäviä eettisiä kysymyksiä, erityisesti herkillä aloilla kuten terveydenhuollossa ja terapiassa. Tekoälyn "hallusinaatiot" (virheellinen tieto) ja "omitoinnit" (tärkeän tiedon huomiotta jättäminen) ovat todellisia riskejä. Esimerkiksi lääketieteellisissä konsultaatioissa tekoäly voi antaa potilasturvallisuutta vaarantavia neuvoja tai jättää huomioimatta kriittistä tietoa.
Potilastietojen ja muun arkaluontoisen datan eettinen ja turvallinen käsittely on myös varmistettava. Jos työntekijä käyttää terapiabottia ja jakaa sinne yrityssalaisuuksia, kuka on vastuussa tiedon leviämisestä? Kuka on vastuussa, jos tekoäly antaa virheellisiä tai haitallisia neuvoja? Tämä kysymys on keskeinen, kun tekoälyä hyödynnetään päätöksenteossa tai neuvonnassa.
Tekoäly tarjoaa myös valtavia mahdollisuuksia ja hyötyjä työelämälle. Tekoäly voi auttaa ketä tahansa koodaamaan tai luomaan luovia visuaalisia esityksiä, madaltaen kynnystä uusien taitojen oppimiseen ja luovaan työhön. Se voi toimia "hiekkalaatikkona" uusien ideoiden kehittämiseen.
Tekoäly voi myös toimia tehokkaana oppimisen ja kehittymisen työkaluna, auttaen ihmisiä ymmärtämään monimutkaisia asioita ja tehostamaan työprosesseja. Se voi esimerkiksi opettaa kirjanpidon perusteita tai auttaa ymmärtämään talouslaskelmia.
Tekoäly voi vapauttaa aikaa luovempaan ja vaativampaan työhön, kun rutiinitehtävät automatisoidaan. Tämä mahdollistaa keskittymisen työn ydintehtäviin. Organisaatiot taas voivat tehostaa kokonaisia työprosesseja ja saavuttaa enemmän pienemmällä resurssilla tai vähintään yhtä paljon.
Haapanen muistuttaa, että organisaatioiden ja johtajien on otettava aktiivinen rooli tekoälyn tuomassa muutoksessa. Johtamisen tulee olla aktiivista ja ennakoivaa, ei passiivista odottelua. Organisaatioiden, jotka heräävät muutokseen ja johtavat sitä, on todennäköisempää korostaa hyviä puolia ja minimoida haittoja.
Haapasen mielestä, johtamisen tulee siirtyä tuotosten määrän mittaamisesta työn vaikuttavuuden mittaamiseen. Tekoälyn aikakaudella kappalemäärä ei ole enää relevantti mittari. Johtamisen on huomioitava "pikkukivet kengässä" eli pienet, toistuvat ongelmat, jotka voivat johtaa uupumukseen. Johtajien tulee reagoida näihin ajoissa.
HR-tehtävissä tekoäly voi myös tehostaa rutiineja (esim. kysymyksiin vastaaminen, palkkahallinto), mutta samalla korostuu pehmeän HR:n, kuten johtamisen kehittämisen, konfliktinratkaisun ja ihmisten tukemisen, merkitys.
Johtamisen on tuettava työntekijöitä sopeutumaan muutokseen ja varmistettava, että inhimilliset tarpeet ja vuorovaikutus säilyvät. Esihenkilöiden tulee käydä avointa keskustelua työntekijöiden kanssa heidän kokemuksistaan ja tarpeistaan.
Yksilön näkökulmasta on tärkeää ottaa haltuun uusia taitoja ja työkaluja, joita tekoäly tarjoaa.
Haapasen mukaan tekoäly on sekä uhka että mahdollisuus. Tulevaisuuden työelämässä korostuu ihmisen ja teknologian yhteispeli, jossa molemmat osapuolet voivat korjata toistensa virheitä ja täydentää toisiaan.
Terveempi työelämä syntyy, kun rakenteita muovataan ihmisen näkökulmasta, ei pelkästään teknologian vaatimusten pohjalta. Haapanen toivoo, että ihmiset heräävät aktiivisuuteen tekoälyn teemojen ympärillä ja muistavat pitää teknologian psykologiset vaikutukset mukana keskustelussa.
Artikkeli on kirjoitettu Asiaa työelämästä podcast jakson 3. "Tekoäly ja työelämä: Uupuuko ihminen tekoälyn puristuksessa vai löydämmekö uuden tasapaino?” pohjalta tekoälyä hyödyntäen. Voit kuunnella jakson täältä.