Onko mielenterveyskriisi todellinen ilmiö?

Mehiläisen "Asiaa työelämästä" -podcastin toisessa jaksossa käsittelimme mielenterveyden haasteita ja ratkaisuja työelämässä. Mielenterveyskriisi on todellinen ilmiö ja se näkyy kasvavina sairauspoissaoloina ja kuormituksena. Podcast-hostimme, Mehiläisen organisaatiopsykologi Merike Aminoffin vieraana oli Mehiläisen johtava työterveyspsykologi Suvi Suortamo.

Mielenterveyskriisin yleistyminen ja sen taustat

Suortamon mukaan mielenterveyskriisi ei ole pelkästään lisääntynyttä puhetta, vaan todellinen ilmiö. Mielenterveysperusteiset poissaolot ovat nousseet räjähdysmäisesti viime vuosina, mikä on heikentänyt yritysten kantokykyä. Tämä kehitys on tehnyt mielenterveydestä keskeisen osan työkykyä ja strategista suunnittelua. Suomi on Suortamon mukaan vielä hieman jäljessä tässä kehityksessä globaalisti.

Mielenterveyden haasteet työelämässä ovat moninaisia ja kytkeytyvät useisiin tekijöihin. Työelämän murros ja sen vaatimukset ovat muuttaneet tapaa, jolla ihmiset oireilevat. Kriisi heijastuu yksilöiden jaksamiseen ja organisaatioiden toimintaan.

Mielenterveyden haasteiden kolme keskeistä näkökulmaa:

1. Työn intensiivisyys ja aivotyön kuormitus: Työ on muuttunut entistä intensiivisemmäksi ja vaativammaksi aivojen kannalta. Rutiininomaiset tehtävät ovat vähentyneet, ja jäljelle jäävä työ vaatii jatkuvaa keskittymistä, päätöksentekokykyä ja osaamisen varmistamista. Tämä vähentää luonnollisen palautumisen mahdollisuuksia työpäivän aikana.
2. Yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen merkitys: Ihmiset ovat luotu olemaan yhteydessä toisiinsa. Sosiaalisen yhteyden puute tai heikkous kuormittaa mielen hyvinvointia ja voi johtaa yksinäisyyden kokemukseen. Yhteys toisiin luo biologista turvaa ja edistää luovaa ajattelua.
3. Taloudellinen ja poliittinen epävarmuus sekä globaalit muutokset: Laajemmat yhteiskunnalliset tekijät, kuten taloudellinen ja poliittinen epävarmuus sekä globaalit kriisit (esim. koronapandemia), heijastuvat yksilöiden mielenterveyteen ja aiheuttavat uhan tunnetta.

Mielenterveyttä tukevien käytäntöjen rakentaminen

Mielenterveyden tukemiseen ei ole yhtä oikeaa mallia, mutta keskeistä on rakentaa käytäntöjä, jotka edistävät hyvinvointia. Tärkeintä on, että mielenterveydestä puhutaan avoimesti työpaikoilla ja se on osa organisaation strategiaa.

Organisaatioiden tulee tunnistaa ja priorisoida työn kriittisimmät osat sekä karsia turhaa työtä. Tämä auttaa vähentämään kuormitusta ja keskittymään olennaiseen. Työnantajan vastuulla on myös varmistaa, että työ on mitoitettu oikein ja sisältää riittävästi palautumisvaiheita työpäivän ja -viikon aikana. Virkistyspäivien ja muiden yhteisten tapahtumien tulisi keskittyä yhteisöllisyyden ja sosiaalisen kohtaamisen edistämiseen, ei niinkään koulutuksellisiin sisältöihin.

Yksilön vastuu ja mielen hyvinvoinnin tukeminen

Yksilön näkökulmasta on tärkeää tunnistaa omat tarpeet ja huolehtia omasta hyvinvoinnista. Hyvä fyysinen terveys (uni, ravinto, liikunta) on mielenterveyden perusta. On tärkeää löytää vastapainoa työlle ja tehdä itselle mieluisia asioita, jotka ovat irrallaan työstä. Aktiivinen vuorovaikutus muiden kanssa ja kiinnostus toisia kohtaan ovat tärkeitä.

Myös yksinäisyyden kokemus on nousussa ja kuormittaa. Työntekijän on osattava johtaa itseään ja tuoda esiin tarpeensa. On tärkeää tunnistaa, milloin tarvitsee keskittymisrauhaa ja milloin vuorovaikutusta. Työelämän murroksessa osaamisen jatkuva kehittäminen on tärkeää, jotta työntekijä kokee hallitsevansa työnsä eikä jää jälkeen.

Työnantajan rooli ja johtamisen merkitys

Johtaminen on avainasemassa mielenterveyden edistämisessä. Johtamisen perusasiat, kuten työn tuottavuus, säilyvät, mutta tavat, joilla työtä johdetaan, ovat murroksessa.

• Turvalliset työolosuhteet: Työnantajan vastuulla on luoda turvalliset työolosuhteet ja varmistaa, että työ on mitoitettu oikein.
• Vuorovaikutteinen ja osallistava johtaminen: Tarvitaan johtamista, joka luo selkeyttä, osallisuutta ja turvallisuutta. Johtajien ja esihenkilöiden tulee kohdata työntekijät yksilöinä, olla kiinnostuneita heidän näkemyksistään ja ottaa heidät mukaan työn kehittämiseen.
• Esimerkin näyttäminen: Esihenkilöiden tulee näyttää esimerkkiä ja luoda kulttuuri, jossa mielenterveydestä ja jaksamisesta voi puhua avoimesti. Aito välittäminen ja keskustelu työntekijöiden kanssa heidän kokemuksistaan ja tarpeistaan ovat ensiarvoisen tärkeitä.
• Tukevat rakenteet: Ihmiset eivät aina valitse viisaimmin, jos heillä on täysi valinnanvapaus. Tarvitaan tukevia rakenteita ja ohjausta, jotka auttavat tekemään parhaita valintoja työn ja hyvinvoinnin kannalta.

Tulevaisuuden näkymät ja mielenterveyden edistäminen

Suortamo muistuttaa, että työ itsessään voi olla mielenterveyden edistäjä, kun se on hyvin johdettua ja siellä on rakenteet kunnossa. Tärkeintä on, että mielenterveydestä puhutaan työpaikoilla avoimesti ja sitä koskevat asiat ovat jatkuvasti "kartalla ja tapetilla". Yksinkertaiset, arkiset ja konkreettiset toimenpiteet ovat tehokkaimpia.

Suortamo toivoo, että viiden vuoden päästä mielenterveyskriisi ei olisi enää yhtä akuutti, kun organisaatiot ja yksilöt oppivat paremmin edistämään mielen hyvinvointia työelämässä.

Artikkeli on kirjoitettu Asiaa työelämästä -podcast jakson 2. "Onko mielenterveyskriisi todellinen ilmiö?" pohjalta tekoälyä hyödyntäen. Voit kuunnella jakson täältä.