Borrelioosi

Viime vuosina lukuisat lehtijutut punkkien levittämästä infektiotaudista, Lymen borrelioosista eli Lymen taudista, ovat saaneet ainakin rannikolla elävät suomalaiset varpailleen. Harva uskaltautuu enää kesäiseen heinikkoon paljain säärin.

- Vaikka paniikkiin ei ole aihetta, pieni punkinpelko on tervettä. Jokaisen on syytä tuntea taudin leviämistapa ja varhaisvaiheen oireet. Varhaisvaiheen infektio voidaan tehokkaasti hoitaa antibioottilääkityksellä, kertoo sisätautien ja infektiotautien erikoislääkäri Jarmo Oksi Mehiläisestä.

Vaikka borrelioosi on hiljattain "keksitty", jälkikäteen on voitu havaita, että sitä on varmuudella esiintynyt Euroopassa ainakin sadan vuoden ajan. Amerikassa Lymen borrelioosi on yleisin hyönteisten levittämä sairaus ja taudin yleisyys on tietyillä alueilla johtanut hysteriaan. Myös Keski-Euroopassa ja Ruotsissa borrelioosi on huomattavan yleinen.

- Suomessa borrelioosia esiintyy samoilla alueilla kuin punkkejakin; eniten tapauksia on todettu Ahvenanmaalla ja Lounais- ja Etelä-Suomen rannikkoalueilla.

- On arvioitu, että borrelioosin varhaisvaiheeseen sairastuu Suomessa 3 000-4 000 ihmistä vuosittain. Jos varhaisvaihe jätetään hoitamatta antibiooteilla, kehittyy ehkä noin puolelle heistä taudin myöhempiä oireita, Oksi arvioi.

Lääkäriin kannattaa hakeutua heti, jos punkin pureman jälkeen iholle ilmaantuu rengasmainen, borreliatartuntaan viittaava ihottuma.

Borrelia eli Lymen tauti

Borrelia voi siirtyä ihoon punkinpureman tai joskus harvoin myös paarmanpureman välityksellä.

- Borrelian siirtymisen riski punkista ihmisen ihoon kasvaa huomattavasti vasta vuorokauden kiinnittymisajan jälkeen. Punkki on eri kehitysvaiheissaan 1-3 millimetrin kokoinen, mutta verta imeneenä se voi paisua kymmenenkin millimetrin suuruiseksi. Vaikka punkin kärsä on täynnä "väkäsiä", voi veriateria sujua huomaamatta, koska punkin syljen mukana erittyy mm. puuduttavia aineita. Vastoin kansanuskomusta punkit eivät pudottaudu ihmisten päälle lepistä, vaan elävät ja liikkuvat eniten aluskasvillisuuden joukossa. Kaikki punkit eivät ole borrelia-bakteerin kantajia.

- Toistaiseksi tiedetään, että tällaisten tartuntavaarallisten puutiaisten osuus eri alueilla vaihtelee hyvin paljon, kertoo Oksi.

Borrelioosin oireet

Jos borrelia jää varhaisvaiheessa hoitamatta, voi borrelia levitä ihosta muualle elimistöön. Oireita voi ilmetä yhdessä tai useammassa elimessä viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien jälkeen.

- Taudin suosimia paikkoja ovat aivot, hermot, nivelet, sydän ja iho. Niveloireita esiintyy jopa puolella potilaista, mutta selvää niveltä turvottavaa tulehdusta eli artriittia ei kehity kuin viidennekselle potilaista.

- Tyypillisiä borrelian aiheuttamille niveloireille on oireettomien ja oireellisten kausien vaihtelu. Oireisto voi muistuttaa reumaa. Tyypillisimmillään vain muutama iso nivel, kuten polvi tai nilkka, sairastuu.

Krooninen borrelioosi

Tavallisimpia borrelioosin aiheuttamia neurologisia oireita ovat raajojen ja vartalon alueella esiintyvät repivät kivut ja säryt. Ne johtuvat bakteerin pesiytymisestä selkäytimestä lähteviin hermojuuriin.

- Borrelia voi infektoida myös suoraan aivoista lähteviä hermoja, kuten kasvo-, kuulo- ja näköhermoa. Kasvohermohalvaus onkin eräs tyypillisimpiä borrelioosin neurologisia ilmenemismuotoja. Borrelia aiheuttaa melko usein aivokalvontulehduksen, joka saattaa uusiutua, mutta joka on muiden bakteerien aiheuttamaa tautia lievempi ja voi olla hyvinkin vähäoireinen. Borrelia voi pesiytyä myös itse aivokudokseen.

Borrelioosin eteneminen

Sydänoireita kehittyy alle 10 prosentille potilaista.

- Niitä ilmaantuu tyypillisimmillään parin kuukauden kuluessa punkinpuremasta. Borrelia voi aiheuttaa yhtäkkisen, jopa väliaikaista tahdistinhoitoa vaativan sydämen harvalyöntisyysvaiheen. Borrelioosi voi joskus myös ilmetä hiljaisesti etenevänä sydänlihaksen tulehduksena.

- Monista muista bakteeri-infektioista borrelioosi eroaa sikäli, että taudinkulku on harvoin erityisen raju. Tätä osoittaa sekin, että tulehdus voi edetä vuosien ajan potilaan eläessä kuitenkin suhteellisen normaalisti. Sama ihminen voi sairastua borrelioosiin toistuvasti. Vaikka vasta-aineita elimistöön muodostuisikin, ne eivät suojaa taudin uusiutumiselta.

Borrelioosin tutkiminen

Borrelioosin diagnoosi perustuu potilaalta saatuihin tietoihin ja hänen oireisiinsa, joihin saadaan tukea laboratoriokokeista.

- Potilaalta kysellään tietoja jopa usean viimeksi kuluneen vuoden ajalta: tärkeimpiä tietoja ovat luonnollisesti potilaan asuminen tai vierailut punkkialueella sekä punkinpuremat ja niihin liittyneet ihottumat. Tavallisin laboratoriokoe, jolla borrelioosia etsitään, on borreliaa vastaan muodostuneiden vasta-aineiden mittaaminen potilaan verinäytteestä.

- Valitettavasti varhaisvaiheen aikana vasta-aineiden muodostuminen on vähäistä, eikä tällä tutkimuksella löydetä kuin runsas kolmannes tapauksista. Varhaisvaiheen erythema migrans-ihottumandiagnoosi tehdäänkin sen vuoksi useimmiten pelkästään ihottuman ulkonäön perusteella. Jos puremaa ei ole havaittu eikä rengasihottumaa kehity, varhaisvaiheen borrelioosi jää lähes poikkeuksetta diagnosoimatta, muistuttaa Oksi.

Borrelioositesti vasta-aineiden selvittämiseksi

Borrelian jäädessä ihmisen elimistöön pidemmäksi aikaa vasta-aineista ehtii kehittyä. Myöhäisborrelioosin diagnoosissa vasta-ainetutkimuksella onkin ratkaisevan tärkeä merkitys. Jos potilaalla on aivoihin tai hermoihin liittyviä oireita, vasta-aineet tutkitaan veren lisäksi selkäydinnesteestä.

- Vasta-ainetestin suurin ongelma on kuitenkin se, että vaikka testi olisi selkeästi positiivinen, se ei kykene varmuudella näyttämään, onko potilaalla edelleen käynnissä oleva infektio vai ovatko todetut vasta-aineet ainoastaan merkki aiemmin olleesta ja jo parantuneesta infektiosta. Vasta-ainetutkimuksien lisäksi voidaan käyttää viljelyä ja borrelian DNA:n monistamista, mutta ne ovat valitettavasti myös monimutkaisia ja aikaa vieviä tutkimuksia.

Borrelioosin hoito

Borrelioosin myöhäisvaiheen hoito pyritään keskittämään keskussairaalatasoisiin paikkoihin. Myöhäisvaiheen borrelioosia hoidetaan usein suoneen annettavalla antibiootilla ja usein hoitoa jatketaan vielä suun kautta.

- Pitkistäkin hoidoista huolimatta oireet saattavat joillain potilailla pysyä osittain ennallaan tai palata hoidon jälkeen takaisin. Oireisto voi jatkua esimerkiksi aivojen alueella siitä syystä, että kudostuho on jo aiheuttanut korjaantumattomia muutoksia.

- Borrelioosi voi myös laukaista ns. autoimmuunireaktion, jolloin elimistön puolustusmekanismit aiheuttavat tuhoa omissa kudoksissa. Näin taudin oireet voivat jatkua ainakin jonkinasteisina, vaikka borrelia onkin jo saatu antibioottikuurilla hävitettyä, Oksi mainitsee.

Borrelioosi-rokote

Borrelioosia vastaan ei ole rokotetta. Kansankielellä puhutaan punkkirokotteesta eli TBE-rokoteesta, mutta se suojaa kuitenkin ainoastaan puutiaisaivotulehdukselta - ei borrelioosilta. Punkin puremia vastaan voi suojautua vaatetukella ja punkkitarkastuksella sekä poistamalla iholle tulleet punkit heti ne huomattuaan.

Lue myös:

7 faktaa punkin puremasta 

Punkin purema: miten poistaa punkki iholta 

Punkkirokote eli puutisaivotulehdusrokote (TBE-rokote) 

Jaa