Nivelrikko

Nivelrikko on yleinen sairaus ja sitä esiintyy noin 6% suomalaisista – polven nivelrikkoa jopa 30% yli 75-vuotiaista naisista. Nivelrikon pääasialliset oireet ovat nivelen liikerajoitus ja kipu.

Nivelrikon kehittyminen

Nivelrikko voi kehittyä ilman mitään selkeä edeltävää syytä jolloin puhutaan primaarista nivelrikosta. Sen syytä ei tiedetä, mutta sille altistavia tekijöitä on tunnistettu useita mm. geneettinen alttius, raskas fyysinen työ, ylipaino sekä ikä.

Nivelrikko voi myös kehittyä jonkun tunnetun tekijän seurauksena ja silloin kyseessä on sekundaarinen nivelrikko. Tällaisia tunnettuja tekijöitä ovat mm. kaikki nivelten tulehdussairaudet (nivelreuma, muut reumasairaudet ja bakteeritulehdukset) sekä tapaturmat.

Aina, kun nivelen rusto vaurioituu esim. tapaturmassa, on riskinä nivelrikon kehittyminen vaurioituneeseen niveleen myöhemmin. Tämä prosessi etenee usein sitä nopeammin mitä pahemmin kyseisen nivelen rustopinta on joko tulehduksen tai tapaturman seurauksena päässyt vaurioitumaan. Nivelrikko on harvinaista alle 45 -vuotiailla suomalaisilla. Sekundaarinen nivelrikko kehittyy usein merkittävästi nuorempana kuin primaarinen nivelrikko.

Nivelrikko on etenevä sairaus, joka hiljalleen johtaa oireiden pahentuessa usein siihen, että nivelen kipuoire alkaa rajoittaa ihmisen elämää.

Nivelrikon oireet

Nivelrikon tyypillisiä oireita ovat liikerajoitus ja kipu. Ruston ja luun pinnalta irronnee kappaleet nivelnesteessä aiheuttavat nivelessä ärsytystä ja saavat aikaan tulehdusreaktion sekä nivelen turpoamisen. Alkuvaiheessa liikerajoitus on usein lievää ja kipua esiintyy lähinnä rasituksessa ja liikkeellelähdöissä – nivelet saattavat tuntua kankeilta ja jäykiltä esim. aamulla herätessä tai pidemmän paikallaanolon jälkeen. Alkuvaiheen nivelrikossa nivelet kuitenkin vetreytyvät tyypillisesti liikkeestä nopeasti. Nivelrikon edetessä kipu ja liikerajoitus usein pahenevat ja potilaalla alkaa esiintyä myös leposärkyä esim. yöllä nukkuessa. Rasituskipu on tällöin usein jatkuvaa.

Nivelrikon diagnoosi ja erotusdiagnostiikka

Nivelrikon diagnoosin tekee aina lääkäri. Diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin ja röntgenkuvan löydöksiin. Ensimmäiset kulumamuutokset tulevat rustoon ja näkyvät usein röntgenkuvassa vain epäsuorasti – nivelraon kaventumisena. Hiljalleen kuviin alkaa ilmestyä myös muita nivelrikon löydöksiä mm. luunokkia (osteofyyttejä) jotka näkyvät selvästi röntgenkuvissa.

Magneettikuvausta (MRI) voidaan käyttää ensivaiheen erotusdiagnostiikassa, jossa sen avulla voidaan poissulkea muita nivelkivun syitä ja osoittaa myös suoraan rustopinnan pienempiä paikallisia vaurioita hyvinkin tarkasti. Nivelrikon seurannassa MRI:llä harvemmin on merkittävää roolia, koska ensisijaisesti nivelrikon astetta ja kehittymistä voidaan seurata röntgenkuvien avulla.

Laboratoriokokeita voidaan käyttää tarvittaessa poissulkemaan tulehduksellisia nivelsairauksia, etenkin jos nivelkivun taustalla epäillään muuta sairautta. Tietyissä tilanteissa nivelestä voidaan ottaa myös nivelnestenäyte, jonka analyysi erottelee mm. tulehduksen syitä ja siitä voi myös diagnosoida/poissulkea esim. kihdin mahdollisuus.

Nivelrikon hoito

Nivelrikko on etenevä sairaus joka ei parane, mutta sen oireita pystytään hoitamaan erittäin tehokkaasti. Pitkälle edenneen muulle hoidolle reagoimattoman nivelrikon hoito on tekonivel. Siinä vaiheessa, kun potilas ei enää pärjää ei-leikkauksellisin ns. konservatiivisella hoitolinjalla: painonpudotus, liikunnan lisääminen, kipulääkitys ja nivelen sisäiset pistoshoidot, kannattaa viimeistään arvioida tilanne tekonivelkirurgiaan erikoistuneen ortopedin vastaanotolla.

Lonkan ja polven tekonivelten hoitotulokset ovat erittäin hyviä ja niitä asetetaan Suomessa noin 15000 - 20000 joka vuosi. Alkuvaiheessa nivelrikon hoito on tunnettujen riskitekijöiden välttämistä ja nivelrikon toissijaisten aiheuttajien eli sairauksien ja tapaturmien asianmukaista hoitoa.

Tyypillisesti polven ja lonkan nivelrikossa parasta hoitoa ovat painonhallinta, riittävä kivunhoito sekä liike- ja liikuntaharjoittelu. Noin 10-15 kilon painonpudotuksen on tutkimuksissa osoitettu vastaavan teholtaan tekonivelleikkausta muutaman vuoden seurannassa.

Liikunnasta apua nivelkipuun

Liikunnan avulla nivelet ovat usein vähemmän kivuliaita ja toimintakykyisempiä. Liikunta helpottaa myös painonhallintaa ja nivel(rusto) tarvitsee sopivan määrän kuormitusta voidakseen hyvin. Liikunta parantaa nivelten hyvinvointia ja pitää niveltä tukevat lihakset vahvempina. Hyviä liikuntamuotoja polven ja lonkan nivelrikossa ovat lajit, joissa niveliin tulee tasaista pyörivää liikettä ja mahdollisimman vähän tärähdyksiä tai iskuja. Esim. vesivoimistelu, vesijuoksu, hiihto, pyöräily, kuntopyöräily tai kävely pehmeällä alustalla ovat usein hyviä harrastuksia.

Lihasvoiman kasvattaminen kuntosaliharjoitteilla myös usein ja helpottaa kipuja pidemmällä aikavälillä. Liikunnan lisääminen voi alussa jopa pahentaa kipuja, mutta mikäli liikuntaa pystyy säännöllisesti harrastamaan esim. kipulääkityksen avulla alkavat kivut tyyppilisesti muutamassa kuukaudessa helpottaa ja lieventyä.

Liikunnan hyödyt nivelrikossa

  • kipuoireet vähenevät
  • toimintakyky paranee
  • omatoimisuus säilyy>
  • painonhallinta helpottuu
  • elämänlaatu paranee.

Liike- ja liikkuvuusharjoittelun lisäksi voidaan käyttää erilaisia tukihoitoja. Ammattitaitoisessa fysioterapiassa saa hyviä ohjeita ja esimerkkejä omatoimiseen liikkumiseen ja nivelten harjoittamiseen. Fysioterapeutin ohjauksella saavutetaan usein nopeammin hyvä liikelaajuus ja lihasvoimien palautuminen.

Nivelrikon kivun hoito

Ensisijaiseksi kipulääkkeeksi nivelrikossa suositellaan parasetamolia ja toissijaiseksi tulehduskipulääkkeitä. Näitä voi ottaa myös yhdessä, jolloin ne tehostavat hieman toistensa vaikutusta. Kun nämä eivät riitä kannattaa lääkitykseen lisätä mieto opiaatti – tyypillisesti joko tramadolia tai kodeiinia sisältävä valmiste.

Lääke on hyvä ottaa suhteessa kivun ajoittumiseen. Jos kipu esiintyy esim. iltapäivästä rasituksen myötä, niin lääkkeen vaikutus on edullisin, kun se otetaan viimeistään puoleen päivään mennessä. Pitkävaikutteisia vahvempia lääkkeitä voidaan ottaa mukaan kipulääkitykseen siinä vaiheessa, kun häiritseviä kipuja esiintyy parasetamolin ja tulehduskipulääkkeiden käytöstä huolimatta. Niiden käyttö voidaan alussa ajoittaa esim. iltaan, jos kipu häiritsee yöunta. Tulehduskipulääkegeeli on myös hyvä paikallinen kivunhoitokeino.

Pidemmälle edenneessä nivelrikossa, joka ei vielä täytä tekonivelleikkauksen leikkauskriteereitä tai jos leikkauksesta halutaan vielä muista syistä pidättäytyä, voidaan käyttää nivelen sisäisiä lääkepistoksia, esim. kortisonia. Onnistuneen piston jälkeen voidaan saavuttaa jopa 2-3kk kivuttomampi tai jopa kivuton jakso. Loppuvaiheen nivelrikon parasta kivunhoitoa on tekonivelleikkaus.