Miten pidämme huolta mielen työkyvystä työpaikoilla?

Olemme jo vuosia tottuneet kuulemaan hurjia lukuja kasvavista mielenterveysperusteisista poissaoloista ja lisääntyvästä työkuormituksesta. Työelämän muutossyklit nopeutuvat, uudenoppimisen vaatimukset kasvavat ja epävarmuudesta on muodostunut normi. Valtaosa organisaatioista tunnistaa mielenterveyden haasteet merkittäväksi riskiksi henkilöstön työkyvyn näkökulmasta.

Mielenterveyden ja työelämän välisistä yhteyksistä puhuttaessa keskitymme usein uhkakuviin ja ongelmiin. Samaan aikaan keskustelusta jää uupumaan työn positiiviset vaikutukset tekijänsä mielenterveydelle.

Lisäksi pohdintaa tarvittavista ratkaisuista värittää usein turha vastakkainasettelu. Alamme kiistelemään siitä, tarvitaanko esimerkiksi yksilöllisiä tuen muotoja vai hallitsemmeko poissaoloja parantamalla työn rakenteita.

Koska mielenterveyskriisin kehittymisen taustalla on useat pitkäaikaiset kehityskulut yhteiskunnassamme, myös ratkaisuja tarvitaan monella tasolla.

Monialaisen ilmiön äärellä voi ajoittain tuntua haastavalta tunnistaa olennaisimmat keinot, joilla mielenterveyttä ja mielen työkykyä voitaisiin tukea juuri meidän organisaatiossamme.

Millaisia asioita meidän siis tulisi huomioida työpaikoilla mielen työkyvyn näkökulmasta?

1. Sujuva työ on itsessään mielenterveysteko

Lähtökohtaisesti jokainen työntekijä tahtoo tehdä työnsä hyvin. Kun työn odotukset ovat selvät ja yksilöllä on mahdollisuudet hoitaa työnsä näiden mukaisesti, vaikutukset mielenterveydelle ovat todennäköisesti positiiviset. Mikäli työpäivä puolestaan menee työtä hankaloittavien esteiden ylittämiseen, seurauksena on usein sekä kuormittunut työntekijä että tehoton työ.

2. Yhteisöllisyyden alihyödynnetty voima

Työkykyä tarkastellaan usein yksilön näkökulmasta, mutta yhtä tärkeää olisi tunnistaa tekijät, jotka työyhteisötasolla tukevat sekä työtä että yhteisön jäsenten hyvinvointia. Yksilöllisyyttä ja itseohjautuvuutta korostavassa ajassamme on merkittävää muistaa ihmisen psykologinen perustarve kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Kun työntekijä kokee tulevansa arvostetuksi ja voi luottaa saavansa tukea hankalissakin tilanteissa, on edellytykset työssä suoriutumisellekin paremmat.

Lisäksi tutkimusnäyttöä alkaa löytyä siitä, miten vahvan yhteisöllisyyden työpaikoilla heikoksi työkykynsä kokevia on merkittävästi vähemmän kuin työpaikoilla, joissa yhteisöllisyyden taso on matala.

3. Työtä voidaan muokata myös mielenterveyden haasteiden yhteydessä

Myös mielenterveyden haasteiden yhteydessä on keskeistä muistaa, että työkyky muodostuu aina suhteessa tehtävän työn vaatimuksiin. Mielenterveyden haasteiden äärellä yksilö on harvoin kyvytön tekemään minkäänlaista työtä, vaan työkyvyn lasku liittyy usein tiettyihin työn piirteisiin. Työssä suoriutumisen haasteet voivat liittyä esimerkiksi aloitekykyyn, jota voidaan tukea erilaisilla työn suunnittelun ja esihenkilötyötuen käytännöillä.

4. Lähiesihenkilöiden tukeminen

Koska merkittävä osa työkykyjohtamisesta tapahtuu arjessa lähiesihenkilöiden toimesta, on olennaista huomioida riittävät tuen muodot esihenkilöille. Muuttuva työelämä kasvattaa esihenkilötyön vaatimuksia, mikä on alkanut näkyä esihenkilöiden kokemana kuormituksena.

Jos taas esihenkilö alkaa voida huonosti, seuraukset heijastuvat yleensä koko lähijohdettavaan henkilöstöön.

Lopuksi on todettava, että vaikka mielenterveyskriisi on koko suomalaiselle työelämälle yhteinen, se ei ole yhdellekään työpaikalle sama. Tästä syystä organisaation tarpeisiin perustuvia toimia mielen työkyvyn tukemiseksi kannattaakin pohtia yhteistyössä työterveyshuollon kanssa.

Artikkelin on kirjoittanut työterveyspsykologi Eerika Kunnari