Parkinsonin tauti

Parkinsonin tauti on liikehäiriösairaus. Parkinsonin taudin ensioireisiin liittyy vapinan, yleisen liikkumisen hidastumisen ja lihasjäykkyyden lisäksi lukuisia muita oireita. Sairaus alkaa usein 50 – 70 -vuotiaana ja tauti on yleisempi miehillä.

Parkinsonin taudin perinnöllisyys

Parkinsonin taudin perimmäistä syytä ei tunneta. Oireet johtuvat keskiaivojen alueen mustatumakkeen hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta. Tämä johtaa dopamiini-nimisen hermovälittäjäaineen puutteeseen ja tahdonalaisia liikkeitä säätelevien hermoratojen vaurioitumiseen. Parkinsonin tauti on harvoin periytyvä.

Parkinsonin taudin ensioireet

Parkinsonin taudin kolme pääoiretta ovat lepovapina, liikkeiden hidastuminen ja lihasjäykkyys. Oireet alkavat hitaasti usein ensin toisen puolen raajoissa, kunnes ne vähitellen leviävät kaikkiin raajoihin. Vapina on luonteeltaan ns. pillerinpyöritysvapinaa, se ilmenee erityisesti levossa, on harvajaksoista, ja usein lievittyy tahdonalaisen liikkeen aikana. Jännittäminen, väsymys tai fyysinen rasitus voivat lisätä vapinaa.

Parkinsonin taudin oireet

Liikkeiden hidastuminen näkyy vuoteesta tai tuolilta nousun vaikeutena, askeleet muuttuvat lyhyiksi ja laahustaviksi tai töpöttäviksi. Käsien myötäliikkeet vaimenevat kävellessä tai katoavat kokonaan. Sairastuneen ryhti on seisoessa ja kävellessä etukumara, kyynärpäät, polvet ja lonkat ovat jäykästi koukussa. Raajojen taivutuksessa liikkeessä tuntuu vastusta. Sairaus voi näkyä myös kasvojen ilmeettömyytenä ja käsialan pienentymisenä. Ääni voi muuttua hiljaiseksi ja puhe monotoniseksi. Sairauden edetessä tilanvaihtelut heikentävät toimintakykyä. Hyvät ja huonommat hetket vaihtelevat päivän ja viikon sisällä ja muutokset voivat olla hyvinkin yhtäkkisiä.

Parkinsonin tautiin liittyy myös ns. ei-motorisia oireita. Autonomisen hermoston oireina voi esiintyä matalaa verenpainetta tai verenpaineen vaihtelua, lämmönsäätelyhäiriöitä, ihon rasvoittumista, suolen toiminnan hidastumista, tihentynyttä virtsaamisen tarvetta ja seksuaalihäiriöitä. Syljen eritys voi lisääntyä. Kaatuilua esiintyy sairauden edetessä liittyen tasapainon säätelyjärjestelmän rappeutumiseen Univaikeudet, levoton yöuni ja päiväaikainen väsymys voivat olla ensioireitakin jo ennen liikuntavaikeuksia. Sairauden edetessä psyykkiset oireet ja muistivaikeudet ovat yleisiä.

Parkinsonin taudin tutkiminen

Parkinsonin taudin diagnoosi on kliininen, oireisiin perustuva eli mitään kuvantamis- tai laboratoriotutkimuksia ei tarvita, jos oirekuva on tyypillinen. Jos sairastuneella on kaksi kolmesta pääoireesta (lepovapina, liikkeiden hidastuminen ja lihasjäykkyys), Parkinsonin tauti on todennäköinen. Laboratoriokokeilla ja pään kuvantamisella voidaan tarvittaessa sulkea pois muita sairauksia. Jos oirekuva tai sairauden alkamisikä on epätyypillinen, voidaan lisätutkimuksena käyttää aivojen isotooppikuvausta, jossa voidaan nähdä dopamiini-välittäjäaineen epäsymmetrinen vähentyminen aivojen tyvitumakkeissa. Diagnoosin ja lääkehoidon aloituksen tekee yleensä neurologi.

Parkinsonin taudin hoito

Parkinsonin tautiin ei ole parantavaa eikä merkittävästi sairauden kulkua hidastavaa hoitoa. Lääkehoito on oireiden hoitoa. Lääkityksen aloittamisella heti diagnoosin varmistuttua ei ole kiirettä, vaan se voidaan aloittaa sitten, kun oireista on selkeää toiminnallista haittaa.

Levodopa on Parkinson-lääkkeistä tehokkain. Se on dopamiinin esiaste ja muuttuu aivoissa dopamiiniksi korvaten solurappeuman aiheuttamaa dopamiinivajetta. Toisena lääkeryhmänä ovat aivojen omaa dopamiinituotantoa vahvistavat dopamiiniagonistit ja kolmantena ovat dopamiinin vaikutusta tehostavat MAO-B-estäjät, joita käytetään joko yksin taudin alkuvaiheessa tai yhdistettynä muihin Parkinson-lääkkeisiin.

Jos lääkkeiden säätely osoittautuu hankalaksi, sairastuneella on paljon päivittäisiä tilanvaihteluita tai tablettien nieleminen on vaikeaa, voidaan asettaa vatsanpeitteiden läpi infuusiopumppu, jota kautta annostellaan levodopaa suoraan ohutsuoleen. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan päätyä neurokirurgiseen toimenpiteeseen, missä aivoihin asennettavan sähköstimulaattorin avulla voidaan lievittää pahimpia oireita.

Lääkehoidon tukena parkinsonin taudin oireita voidaan lievittää säännöllisellä liikunnalla. Liikunnan tulisi sisältää sekä lihaskunto- että tasapainoharjoittelua. Arkiliikunta ja omatoimiset harjoitteet ovat tärkeimpiä. Fysioterapeutin kanssa kannattaa suunnitella itselle sopiva liikuntaohjelma. Puheterapeutti voi auttaa parantamaan äänen käyttöä.

Artikkelin on kirjoittanut neurologian erikoislääkäri Tarja Suomalainen.