Milloin on syytä epäillä tulehduksellista nivelsairautta?
Nivelreumatauti on yleisin kaikista kroonisista tulehduksellisista reumataudeista. Viime vuosina tapahtuneet muutokset hoitolinjoissa ovat parantaneet nivelreuman ennustetta. Nivelreuman aiheuttaja on kuitenkin edelleen tuntematon.
Nivelreuma on taudinkulultaan hyvin monimuotoinen vaihdellen lievästä nopeasti etenevään tautiin. Taudin varhaisvaiheessa reumakipu ei yleensä esiinny jatkuvana särkynä. Sen sijaan tyypillistä on nivelten arkuus ja erityisesti aamuisin tuntuva nivelten jäykkyys. Nivelreumaan liittyvälle aamujäykkyydelle on ominaista sen pitkä kesto, hoitamattomassa taudissa useita tunteja.
Nivelreuma alkaa yleensä käsien ja jalkojen nivelistä. Toisaalta nivelreuma saattaa alkaa mistä nivelestä tahansa. Sairastunut nivel on arka, usein kuumottava ja nivelen ympärillä on turvotusta. Usein ilmenee myös käsien puristusvoiman heikentymistä. Samoin varpaiden tyvinivelten arkuus liittyy usein alkavaan nivelreumaan. Nivelreuma on selvästi yleisempi naisilla kuin miehillä.
Varhain aloitettu tehokas hoito on tärkeää
Laboratoriokokeissa tulehdusarvot ovat yleensä koholla (lasko, CRP), mutta ne saattavat olla myös täysin normaalit varsinkin silloin, kun tauti alkaa pienistä nivelistä. Ns. reumatekijää voidaan tutkia verestä, mutta se on pysyvästi negatiivinen noin kolmanneksella reumapotilaista ja usein myös taudin varhaisvaiheessa. Toisaalta positiivinen reumatekijä ei yksittäisenä löydöksenä osoita nivelreumaa, vaan niveloireisen potilaan kohdalla tarvitaan aina huolellista, kokonaisvaltaista selvitystä.
Nivelreuman varhaisvaiheessa ei ole aina helppo arvioida luotettavasti taudin ennustetta. Taudille ominaisten reumasyöpymien on todettu ilmaantuvan varhain, ja myös toiminta- ja työkyvyn on todettu huononevan nopeasti osalla potilaista. Tämän vuoksi nykyään katsotaan tärkeäksi, että nivelreuma todetaan mahdollisimman varhain ja että riittävän tehokas hoito aloitetaan kaikilla potilailla. On myös osoitettu olevan parempi, että hoitovasteen lääkitys aloitetaan taudin varhaisvaiheessa kuin vasta myöhemmin.
Uusia lääkkeitä
Nivelreumaan käytettävistä reumalääkkeistä vanhin on pistoskulta. Sittemmin käyttöön on saatu vähitellen lisää uusia lääkkeitä, ja erityisesti viime vuosina on reuman lääkehoito tehostunut. Uusimpia nivelreumaan käytettäviä lääkkeitä ovat ns. biologiset lääkkeet. Niiden käyttö on toistaiseksi rajoittunut muulle hoidolle huonosti reagoivaan vaikeaan nivelreumaan.
On muitakin tulehduksellisia reumasairauksia
Niveltulehduksen taustalla saattaa olla kyse myös muista tulehduksellisista reumataudeista. Nivelpsoriasis tulee huomioida aina kun ihopsoriasista sairastavalle potilaalle ilmaantuu niveloireita. Infektioiden jälkeen saattaa kehittyä reaktiivinen niveltulehdus.
Varsinkin nuorella miehellä selkäoireet saattavat liittyä selkärankareumaan, jolloin tyypillistä on selän aamuisin pitkään kestävä jäykkyys selkäkipujen lisäksi.
Kihti ei ole nykyään harvinainen nivelsairaus, ja se saattaa toistuvien kohtausten myötä vuosien kuluessa muuttua hankalaksi krooniseksi niveltaudiksi.
Sorminivelten nivelrikko varsinkin alkuvaiheessa saattaa muistuttaa nivelreumaa. Tällöin särky saattaa olla hallitseva oire.
Tulehduksellisiin reumatauteihin kuuluvat myös harvinaisemmat sidekudostaudit. Lihasreuma eli polymyalgia rheumatica on vahvasti tulehduksellinen reumatauti, johon alkuvaiheessa liittyy olkavarsien, lantion ja reisien alueen kivut ja jäykkyys ja jota yleensä esiintyy iäkkäämmillä henkilöillä. Fibromyalgiaan eli ns. pehmytkudosreumaan ei liity niveltulehdusta.
Tulevaisuuden näkymiä
Nivelreuman hoitotulokset ovat viime vuosina jatkuvasti parantuneet. Tulevaisuudessa on odotettavissa lisää uusia, tehokkaita reuman lääkehoitoja. Myös muiden tulehduksellisten reumasairauksien hoito on jatkuvasti kehittynyt, ja uusien biologisten reumalääkkeiden on osoitettu tehoavan hyvin myös vaikeassa nivelpsoriasiksessa ja selkärankareumassa. Myös kihtiin on tulossa uusi lääkehoito. Tämän vuoksi niveltulehdukseen sairastuneen potilaan kohdalla on tärkeää pyrkiä mahdollisimman varhaiseen diagnoosiin ja riittävän tehokkaasti toteutettuun lääkehoitoon.