Kohti tervettä itsetuntoa somessa 

Sosiaalinen media on nykypäivänä osa nuorten – ja meidän kaikkien elämää. Se tarjoaa yhteydenpitoa, viihdettä, vertaistukea, väylän luovuudelle ja oppimismahdollisuuksia, mutta voi myös vaikuttaa kielteisesti kehittyvään itsetuntoon, kehonkuvaan ja mielenterveyteen. Syömishäiriötiimin vetäjänä ja psykologina näen työssäni, kuinka digitaalinen ympäristö vaikuttaa nuorten kokemusmaailmaan ja valitettavan usein ruokkii haitallisia minäkuvaan ja syömiseen liittyviä ajatuksia. Koen, että meillä aikuisilla on tärkeää vastuu sekä antaa tervettä esimerkkiä että ymmärtää sosiaalisen median vaikutuksia nuorten hyvinvointiin.

Jatkuva altistuminen sosiaalisen median kuvavirroille, ulkonäköpaineille ja suorituskeskeisyydelle luo helposti vertailun kulttuurin, joka voi olla haitallinen kehittyvälle minäkuvalle. Sosiaalinen media voi toimia vääristyneenä peilinä, joka heijastaa takaisin epärealistisia odotuksia ja paineita. Nuoret saattavat kokea riittämättömyyttä, epävarmuutta ja tyytymättömyyttä omaan itseen, mikä voi pahimmillaan toimia riskitekijänä mielialaoireiden, kehonkuvaongelmien tai syömishäiriöiden kehittymiselle. Lisäksi runsas ruutuaika on yhteydessä myös riittämättömään uneen, mikä on haitallista mielenterveydelle ja hyvinvoinnille.

Algoritmien salakavala voima

Yksi sosiaalisen median keskeisimmistä, mutta usein huomaamattomista, vaikuttajista ovat algoritmit. Ne eivät ole neutraaleja tiedonvälittäjiä vaan suunniteltu pitämään käyttäjät alustalla mahdollisimman pitkään. Työssäni moni nuori kuvaa, miten algoritmit tuntuvat hyödyntävän epävarmuuksia tarjoamalla esimerkiksi laihdutusvinkkejä, ulkonäköpaineita ja syömishäiriösisältöä, jotka ruokkivat riittämättömyyden tunnetta ja epätervettä suhdetta ruokaan ja kehoon.

Nuorten huolenaiheita

Mehiläinen tutki lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin käsityksiä vuonna 2024. Kyselytutkimukseen vastasi 433 7-17-vuotiasta lasta ja nuorta. Tutkimuksen mukaan jopa 58 prosenttia kouluikäisistä on huolissaan omasta terveydestään ja hyvinvoinnista. Suurimpia huolenaiheita ovat keskittymisvaikeudet (16 %), puhelimen liiallinen käyttö (13 %) sekä ulkonäköpaineet (13 %) ja iho-ongelmat (12 %). Lisäksi 10 prosenttia vastaajista koki olevansa usein alakuloinen, masentunut tai muutoin pahalla mielellä. Useat näistä huolenaiheista voivat olla osittain yhteydessä sosiaalisen median käyttöön.

Medialukutaito ja vanhempien vastuu

Nuorten ei kuulu jäädä yksin ruutujen äärelle. Meidän aikuisten tehtävänä on vetää rajoja ruutuajalle ja puhelimen käytölle (tämä koskee myös meitä itseämme!), opettaa medialukutaitoa ja kykyä kyseenalaistaa näkemäänsä, keskustella nuorten kanssa sosiaalisen median sisällöistä ja niiden herättämistä tunteista. Aikuisten tehtäviin kuuluu myös yhdessäolon, liikkumisen, riittävän unen ja muun tekemisen tukeminen - ruutujen ulkopuolella.

Vinkkejä vanhemmille syömishäiriötiimin psykologin näkökulmasta:

• Vedä rajoja ruutuajalle ja somen käytölle, sekä itsellesi että nuorille. Sosiaalisessa mediassa on hyviä puolia, mutta sen liiallinen käyttö on yhteydessä erilaisiin haittoihin. Pidetään yhdessä huolta, että arki pysyy tasapainossa ja muullekin elämälle jää tilaa.
• Keskustele avoimesti somesisällöstä: Kysy lapsiltasi, mitä he näkevät ja kokevat sosiaalisessa mediassa. Pohtikaa yhdessä, miten ruutuaika voi vaikuttaa uneen, mielialaan, keskittymiseen, minäkuvaan ja itsetuntoon. Ole kiinnostunut ja kuuntele ilman tuomitsemista. Auta nuoria ymmärtämään, että sosiaalisen median sisällöt ovat usein muokattuja ja epärealistisia.
• Opeta algoritmeista ja medialukutaidosta: Tue nuorta ymmärtämään, miten algoritmit toimivat ja miten ne voivat koukuttaa sekä syöttää sisältöä, joka ruokkii epäterveitä ajatuksia omasta itsestä. Kannusta heitä tarvittaessa kyseenalaistamaan näkemäänsä.
• Vahvista somen myönteisiä puolia. Tue nuorta aktiivisesti muokkaamaan algoritmeja ja somefeediään kohti kannustavaa, aidosti inspiroivaa ja hyvinvointia tukevaa sisältöä.
• Kannusta luovuuteen: Ohjaa nuorta passiivisen kuluttamisen ja skrollaamisen sijaan aktiiviseen yhteydenpitoon muihin ja mahdolliseen luovaan tekemiseen.
• Kannusta kohti elämää ruudun ulkopuolella: Opeta nuorta pitämään taukoja ruuduista ja anna itse hyvää esimerkkiä laittamalla puhelimen riittävän usein pois. Pitäkää perheessä huolta, että yhdessäololle kasvokkain, unelle, opiskelulle, liikkumiselle ja ruuduttomalle tekemiselle jää aikaa.

Blogin on kirjoittanut Mehiläisen psykologi, psykoterapeutti Monica Ålgars, monica.algars@mehilainen.fi