Leikkimielisyys on aikuisen supervoima – näin palautat ilon ja hyvinvoinnin arkeesi

Milloin viimeksi nauroit niin, että vatsaan sattui? Tai teit jotain täysin turhaa ihan vain tekemisen ilosta? Mitä vaikutuksia huomasit?

Valtakunnallinen Leikkiviikko muistuttaa meitä siitä, että leikki kuuluu kaiken ikäisille. Viikko huipentuu Leikkipäivään 25.4. Tämän vuoden teema on ”Leikki arjen rentouttajana”. Se viestii todella tärkeästä asiasta. Leikki ei ole ylimääräinen lisä arkeen, vaan yksi arjen palauttavimmista voimavaroista.

Silti monella aikuisella leikki on kadonnut kiireen, suorittamisen ja ”järkevän tekemisen” alle. Miksi näin on? Missä kohtaa näin tapahtui?

Onko aikuisuuden mitta se, että osaamme käyttäytyä korrektisti? Puhummeko hillitysti ja pysymmekö koko ajan kasassa? Että emme hihku, hypi, keppostele tai tee mitään sellaista, mikä voisi näyttää ulkopuolisen silmissä lapselliselta?

Miksi ”lapsellinen” on usein haukkumasana? Samaan aikaan ihailemme ihmisiä, jotka uskaltavat heittäytyä.

Sosiaalinen media on täynnä videoita aikuisista. He eläytyvät lastensa leikkeihin, hassuttelevat, pilailevat tai tekevät arjestaan pienen näyttämön. Videoita katsotaan, niille nauretaan ja niitä jaetaan. Niissä on jotain vapauttavaa, mutta usein myös jotain etäistä.

Ikään kuin ajattelisimme, että tuollainen on ihailtavaa, mutta hieman noloa. Emme ajattele, että se olisi ainakaan minua varten. Ehkä tykkäämme katsella videoita siksi, että ne muistuttavat meitä jostakin, jonka olemme itse jättäneet sivuun.

Leikki sopii kaiken ikäisille

Leikki mielletään helposti lapselliseksi. Todellisuudessa se on täysin inhimillinen tapa olla ja toimia. Aikuisen leikki ei välttämättä näytä hiekkalaatikolta tai Barbie-nukeilta. Se voi olla huumoria, kepeää kokeilua, yhteistä hassuttelua tai vaikkapa kehollista tekemistä ilman suorituspaineita.

Esimerkiksi tasapainoilua reunakivellä, ylimääräinen spurtti parkkipaikalla tai hyppelyä kiveltä toiselle. Keho lähtee usein mukaan helpommin kuin mieli. Se ei mieti, miltä toiminta näyttää. Keho toimii, kun pää antaa sille luvan. Tavoitteena ei ole täydellinen suoritus. Tavoitteena on uskallus kokeilla, ilo liikkua ja lupa nauraa itselleen.

Leikki ja leikkimielisyys liittyvät myös siihen, millaisena näemme itsemme. Aikuisilla on paljon rooleja. Niihin liittyy monenlaisia odotuksia ja rajoituksia. Leikki voi rikkoa hetkeksi näitä rajoja. Se ei poista vastuuta, mutta tuo siihen rinnalle jotain muuta.

Kyse ei ole lapsellisuudesta, joka voi tarkoittaa kyvyttömyyttä kantaa vastuuta. Kyse on lapsenmielisyydestä. Se on kykyä iloita, innostua, kokeilla ja heittäytyä.

Kuten professori René T. Proyer kuvaa, aikuisten leikkimielisyys on enemmänkin tapa suhtautua tilanteisiin. Se ei ole tiettyä tekemistä. Leikkimielinen ihminen osaa nähdä arkisissakin tilanteissa keveyttä, mahdollisuuksia ja vaihtoehtoisia tapoja toimia.

Se voi tarkoittaa sitä, että tekee tylsästä tehtävästä pelin. Ehtisikö keittiön siivoamaan ennen kuin kappale loppuu? Kuka suoriutuu kaupasta nopeimmin ulos? Osaanko viikata vaatteet silmät kiinni?

Tai sitä, että antaa arjen tilanteelle vähän toisenlaisen sävyn. Puhuu hetken aikaa liioitellun virallisesti, keksii asioille uusia nimiä tai keksii pieniä jekkuja kesken työpäivän. Voi myös heittää huonon vitsin ja nauraa vähän kovempaa kuin muut.

Kollegani kertoi seuranneensa lapsensa liikuntaharrastusta. Lapset pelasivat alkulämmittelynä yhdessä naurussa suin, vapaasti ja hassutellen. Kollegani totesi, että kyllä hänkin liikkuisi. Hän liikkuisi, jos liikunta olisi noin kivaa yhdessä tekemistä, vapaata ja mielenkiintoista. Ei esimerkiksi suorittamista kuntosalilla tai väkisin yksin puurtamista pururadalla.

Tämä on juuri sitä. Leikki voi muuttaa suhtautumisemme myös liikuntaan ja arjen askareisiin.

Leikki ei ole pelkkää hassuttelua

Leikkimielisyys liittyy hyvinvointiin yllättävän suoraan. Kyse ei ole siitä, että kaiken pitäisi olla hauskaa. Kyse on siitä, että tilanteisiin pystyy suhtautumaan joustavammin. Sama asia ei tunnu yhtä raskaalta, kun siihen löytää toisen näkökulman.

Myös tutkimukset tukevat tätä. Nauru ja leikkimielisyys vähentävät stressiä. Ne auttavat kehoa palautumaan. Ne vaikuttavat suoraan hermoston toimintaan ja laskevat stressihormonien tasoa. Leikkimielinen asenne lisää myös psykologista joustavuutta. Se auttaa suhtautumaan vastoinkäymisiin kevyemmin. Lisäksi yhteinen ilo vahvistaa ihmissuhteita ja rakentaa yhteyttä ihmisten välille.

Leikki toimii myös palautumisena. Pieni hassu hetki, yhteinen nauru tai lyhyt peli voi katkaista kuormituksen tehokkaasti. Se ei vie aikaa tärkeämmiltä asioilta, vaan auttaa jaksamaan. Joskus leikki on yksinkertaisesti sitä, että lähtee mukaan, kun joku toinen aloittaa. Tai se on yhteyden luomista.

Huomasin tämän omassa työarjessani. Aloin piilottelemaan pieniä keltaisia ankkoja kollegani työhuoneeseen lainatessani hänen huonettaan. Ajatus tapahtumista huvitti jo etukäteen. Kuvittelin hänen ilmeensä, kun ensimmäinen löytyisi. Löytyisikö toinen? Alkaisiko hän etsimään lisää?

Alkoihan hän. Pian aloin saamaan kuvia löydetyistä ankoista. Tilanne oli itsessään jo huvittava. Toinen meistä pohtii hyviä piiloja ja piilottelee ankkoja työpäivän päätteeksi. Toinen kumartelee ja kurkottelee etsiessään niitä seuraavana päivänä. Tämä toi kuitenkin työpäiviimme piristystä.

Tämä oli pieni, turha, mutta yllättävän merkityksellinen asia. Se rikkoi arjen rutiineja ja toi mukanaan yhteistä iloa.

Toimintaterapeutin työkalupakissa leikki avaa ovia

Toimintaterapiassa leikki ei ole sattumaa. Se on tietoinen ja vaikuttava työväline. Jos harjoittelu tuntuu irralliselta tai merkityksettömältä, motivaatio jää helposti vähäiseksi. Kun mukaan tuodaan leikin elementtejä, kuten pelejä, kisailua tai huumoria, tekeminen usein muuttuu.

Muistan tilanteen, jossa aivohalvauksen saanut asiakas ei motivoitunut käden hienomotoriikkaharjoituksiin. ”Käsijumppa” ei tuntunut mielekkäältä. Kun otin mukaan kortti- ja lautapelit, tekeminen sai tarkoituksen ja hienomotoriikka vahvistusta.

Kerran minulla oli mukana kuminauhoja sormien lihas- ja motoriikkaharjoituksia varten. Ne eivät kiinnostaneet. Kysyin, osaisiko hän ampua kuminauhan sormillaan. Hän innostui heti. Hän kokeili, epäonnistui, yritti uudelleen ja lopulta onnistui. Hän nauroi ääneen. Hauskinta oli, kun hän onnistui ampumaan kuminauhalla minua. Seuraavalla kerralla mukanani oli jo maalitaulu. Harjoittelu ei ollut enää pelkkää harjoittelua. Se oli toimintaa, joka motivoi.

Toisessa tilanteessa oli asiakas, joka ei myöskään motivoitunut tavallisiin perusharjoitteisiin. Piirsin eräällä kerralla asiakkaan kynsiin pienet kasvot. Asiakasta nauratti kovasti. Tämä ”leikki” aktivoi toimintaan. Sormet alkoivat liikkua eri tavalla, kun niillä oli "rooli". Keskittyminen sekä liikkeiden toistot syntyivät kuin sivutuotteena. Leikki ei muuttanut tehtävää, mutta se muutti suhtautumisen siihen.

Ehkä kysymys ei ole siitä, pitäisikö aikuisten leikkiä enemmän. Ehkä kysymys on siitä, missä kohdin arkea leikkimielisyyden huomaa. Ja antaako sille tilaa.

Miltä tuntuisi hypähtää, kun siltä tuntuu? Juosta muutama askel ihan vain siksi, että voi? Tehdä pieni kepponen tai nauraa kovaan ääneen typerälle jutulle? Tämän voisi tehdä ilman, että heti tarkistaa ympärilleen näkikö kukaan. Voisiko pieni leikkimielisyys ja hulluttelu parantaa päiviäsi? Ehkä esimerkistäsi joku toinenkin uskaltaa vähän höllentää.

Leikkiviikko kutsuu meitä muistamaan jotain olennaista. Leikki ei ole vain lapsuuden vaihe, joka jätetään taakse. Se on taito, joka voi kulkea mukana läpi elämän. Aikuisuus ei tarkoita leikin unohtamista. Se voi kuitenkin vaatia uskallusta ottaa se takaisin.

Mitä jos piilotat yhden pienen ankan jonkun päivään?

Pieniä tekoja leikkimielisempään arkeen

Leikin ja leikkimielisyyden palauttaminen arkeen ei vaadi suuria ponnisteluja tai elämänmuutoksia. Pienilläkin teoilla voi olla yllättävän suuri vaikutus hyvinvointiisi ja palautumiseesi. Tässä muutamia helppoja vinkkejä, joilla voit aloittaa:

• Kokeile uutta harrastusta ilman suorituspaineita. Keskity tekemisen iloon, ei lopputulokseen. Olipa kyseessä savityöt, uuden kielen alkeet tai puutarhanhoito, anna itsellesi lupa vain kokeilla ja nauttia prosessista.
• Vietä hetki lasten tai lemmikkien kanssa heidän ehdoillaan. Anna heidän johdattaa sinut leikin maailmaan. Heidän spontaaniutensa ja kykynsä eläytyä ovat tarttuvia. Osallistu leikkipuistossa lasten mukana toimintaan sen sijaan, että seisot leikkipuiston laidalla katselemassa.
• Lisää huumoria työpäivään. Jaa hauska juttu, vitsi tai hassuttele kollegan kanssa. Yhteinen nauru keventää ilmapiiriä ja luo yhteyttä.
• Kävele kotiin eri reittiä ja huomaa ympäristöäsi uudella tavalla. Etsi uusia yksityiskohtia. Kuvittele itsesi turistina omassa kaupungissasi tai keksi tarinoita vastaantulijoista.
• Anna itsellesi lupa hassutella tai olla "lapsellinen" hetken aikaa. Tanssi keittiössä lempimusiikkisi tahtiin. Laula suihkussa täysillä tai hyppää lätäkköön, jos siltä tuntuu. Kuka näkee? Ja mitä sitten, jos näkeekin?
• Järjestä yhteinen lautapeli-ilta ystävien kesken. Kutsu koolle porukka ja kaiva esiin vanhat klassikot tai kokeilkaa uusia pelejä. Yhteinen strategiointi, nauru ja leikkimielinen kisailu vahvistavat ihmissuhteita. Ne tarjoavat rentouttavan irtioton arjesta.

Lähteet:

• Berk, L. ym. 1989. Neuroendocrine changes during laughter
• Martin R.A., 2007. The Psychology of humor
• Proyer, R.T. 2017. Adult playfulness and well-being

Blogin on kirjoittanut Mehiläisen Terapia- ja kuntoutuspalveluiden palvelupäällikkö, toimintaterapeutti, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja neuropsykiatrinen valmentaja Johanna Frilander, johanna.frilander@mehilainen.fi.