Nivelrikossa, eli artroosissa, nivelrusto rappeutuu ja ohenee, minkä seurauksena nivelväli kaventuu. Nivelrikon riskitekijöitä ovat mm. korkea ikä ja perinnölliset tekijät sekä liikapaino, raskas työ, nivelen tapaturma ja nivelen kehityshäiriön aiheuttama rakennevika. Nivelrikkoa ei voi parantaa, mutta sitä voidaan oireen mukaisesti hoitaa.

Lonkkanivel on hyvin laajaliikkeinen pallonivel, jossa reisiluun pää niveltyy lantioluiden muodostamaan lonkkamaljaan. Niveltä peittää paksu nivelkapseli. Reisiluun nivelnuppia ja lantion nivelkuoppaa peittää rustopinta. Rustossa on kollageenisidekudoksesta koostuva verkkomainen tukirakenne, jonka ympärillä on vettä ja proteoglykaania sisältävä väliaine.

Nivelnesteen sisältämä valkuaisaine, hyaluronaani, vähentää rustopintojen välistä kitkaa erittäin voimakkaasti. Rustokudoksen ravinnonsaanti tapahtuu liikkeen aikana nivelnesteestä, koska rustokudoksessa ei ole omia verisuonia. Rustokudos ei pysty vaurioiduttuaan uusiutumaan.

Lonkkaniveltä liikuttaa runsas lihaksisto, joiden hyvä toiminta, kestävyys ja voima ovat edellytyksenä turvalliselle liikkumiselle.

Nivelrikon syntymekanismit ja oireet

Nivelrikko voi kehittyä mihin tahansa kapseliniveleen. Perimmäistä syytä nivelrikolle ei tiedetä.

Nivelrikossa nivelruston väliaineen hajoaminen nopeutuu. Rustopinnan kuluessa ja muuttuessa epätasaiseksi ei hyaluronaani pysty vähentämään kitkaa, ja pinnat kuluvat lisää hankautuessaan toisiaan vastaan. Rusto häviää, rustonalainen luu paksunee ja nivelpinnan reunaan kasvaa ns. reunakerrostumia, jolloin nivelkapseli paksuuntuu jäykemmäksi .

Nivelrikossa kipu on seurausta liiallisen rasituksen aiheuttamasta tulehduksesta rustopinnoilla. Ruston pinnalta irronneiden kappaleiden ja nivelnesteessä esiintyvien fosfaattikiteiden aiheuttama ärsytys saa aikaan tulehduksen.

Nivelrikkoon liittyvät reunakerrostumat ja kiristyneet lihakset ja nivelkapseli rajoittavat nivelen liikelaajuuksia, ja tämä onkin ensimmäinen potilaan havaitsema oire. Lonkan kiertolaajuudet rajoittuvat ensin haitaten esim. sukkien jalkaan vetämistä. Seuraavassa vaiheessa alkaa tuntua rasituksen aikaista kipua ja jälkeistä särkyä lonkan sivussa, nivusessa tai pakarassa säteillen tyypillisesti polveen asti.

Nivelrikon oireiluun voidaan vaikuttaa

Potilaan opastaminen välttämään nivelen ylikuormitusta, liikapainon pudotus ja lonkkanivelen liike- ja lihasvoimaharjoittelu ovat hoidon perusta. Niveltä vaurioittavan ja kuluttavan rasituksen välttäminen on tärkeintä, on vältettävä esimerkiksi yli 10 % vartalon painon ylittävien taakkojen kantamista ja portaissa kulkemista.

Erilaiset lihasharjoitukset ja venyttelyt opitaan parhaiten fysioterapeutin ohjauksessa.

Kepin tai kyynärsauvan käyttö vähentää hyvin nivelen kuormituskipua. Apuvälinettä pidetään vastakkaisessa kädessä. Ns. lonkkatuolista ja WC-istuimen korotuksesta on myös hyötyä.

Lääkehoitoa tarvitaan kipuvaiheiden helpottamiseksi

Ensisijaisena lääkkeenä pidetään sekä kansainvälisten että kotimaisten hoitosuositusten mukaisesti parasetamolia. Mikäli tästä ei ole riittävästi apua edes päivittäisellä 4 g:n maksimiannoksella, käytetään uudempia ns. COX-2-selektiivisiä tulehduskipulääkkeitä, jotka eivät aiheuta yhtä helposti vatsan limakalvon vaurioita kuten aikaisemmat tulehduskipulääkkeet.

Lonkkanivelrikon hoidossa käytetään tulehduskipulääkkeitä useimmiten pitkiä jaksoja, ja vatsasivuvaikutusten riski on tällöin suurempi.

Kivun lievittämiseksi ei tulehduskipulääkkeiden määrättyä enimmäisannostusta saa ylittää, vaan tarvittaessa käytetään lisänä puhtaita kipulääkkeitä kuten kodeiinia tai tramadolia esim. yöksi annosteltuna.

Lonkkanivelrikon hoidossa ei käytetä rutiinisti nivelensisäisesti injisoitavia lääkkeitä kuten kortisonia tai hyaluronihappoa niin kuin polvikuluman hoidossa.

Glukosamiinisulfaatti on suun kautta nautittava lääke, joka on nivelruston ja -nesteen ainesosanen. Tämän lääkkeen nivelkulumakivun vähentävästä vaikutuksesta on tutkimuksellista tietoa, onpa sen osoitettu hidastavan nivelrikon etenemistäkin.

Lonkan alueella esiintyy usein rasituskipuja ja leposärkyä aiheuttavia jännekipuja ja bursiitteja eli limapussintulehduksia, joiden hoidossa käytetään fysioterapiaa ja kortikoidi-injektioita.

Joskus tarvitaan leikkausta

Leikkaushoitoa käytetään, kun edellä kerrotut hoitokeinot eivät enää pidä lonkkasärkyjä kurissa tai toimintakykyä riittävän hyvänä. Mikäli kipulääkityksen tarve on jatkuvaa, liikkuminen tästä huolimatta kivuliasta ja leposäryt haittaavat yöunta sekä kävelymatka rajoittuu alle yhteen kilometriin, ja kun potilas kokee "kypsyneensä" leikkaukseen, neuvotellaan tästä leikkauksia tekevän ortopedin kanssa. Lonkkanivelen rustopinta kantavalla alueella on tällöin yleensä kulunut pois, ja lonkkanivelessä on voimakkaat liikerajoitukset.

Lonkkanivelen tekonivelkirurgia on kehittynyt jatkuvasti. Nykyisin proteesien käyttöikä on keskimäärin 15 vuotta. Potilaan elämänlaatua voidaan merkittävästi parantaa proteesileikkauksella, lonkka tulee yleensä täysin kivuttomaksi.

Jaa